Dramaattiset vuodet

Lokakuun 10.-20. päivinä 1921 pidettiin Ahvenanmaan neutraliteettikonferenssi, joka päätti kamppailun kuuluuko Ahvenanmaa Suomeen vai Ruotsiin. Sen satavuotispäivän muistaminen päättää myös enintään puolitotuuksien merkeissä kulkeneen Suomen itsenäistymisen vaiheiden virallisen muistamisen.

Ruotsi yritti heti Suomen itsenäistymisen jälkeen saada Ahvenanmaan itselleen, Mannerheim ensin ylipäällikkönä ja sitten valtionhoitajana torjui sen. Saksan hävittyä Ruotsi jatkoi yritystään ja yritti kytkeä sen Suomen tunnustamisen ehtoihin ja Pariisin rauhankonferenssiin, joka kuitenkin katsoi, ettei sen tehtävä ole käsitellä kahden sodan ulkopuolella olleen maan kiistaa.

Englannin hallitus kiinnitti sitten kesäkuussa 1920 Kansainliiton neuvoston huomiota vielä Ruotsin ja separatistien avoimna pitämään Ahvenanmaan kysymykseen, joka on ”omiaan häiritsemään kansojen välistä hyvää yhteisymmärrystä”.

Englannin aloitteen perusteella asetettiin 18. syyskuuta 1920 lakimieskomitea, jonka mietinnön perusteella Kansainliiton neuvosto puolestaan asetti kolmihenkisen ”selostajien” komitean. Sen tehtävänä oli perinpohjainen tutkimus, joka voitaisi ottaa Ahvenanmaan kysymyksen käsittelyn pohjaksi Kansainliiton neuvostossa.

Suomen edustaja Carl Enckell sai 11. toukokuuta 1921 virallisesti raportin, jota Ranskaa neuvostossa edustanut senaatin puheenjohtaja Leon Burgeois luonnehti Suomen täydelliseksi voitoksi.

Ahvenanmaan kysymys meni Kansainliiton neuvoston käsittelyyn 20. kesäkuuta. Ranskan ja Englannin edustajat sopivat keskenään ehdottaa Suomelle ja muille Kansainliiton jäsenille, että ”1) Suomen suvereniteetti Ahvenanmaalla tunnustetaan, 2) Suomi täydentää autonomialakia muutamin sopivin määräyksin ja 3) Suomi suostuu saariryhmän neutralisointiin.” Ja Suomi suostui.

Ruotsin edustajien ilmeisen kovin ottein ja kömpelösti ahvenanmaalaisten kapinalla uhkaileva vaatimus saada Ahvenanmaa jatkui vielä 27. kesäkuuta asti, mutta silloin Kansainliiton päätti lopullisesti, että Ahvenanmaa kuuluu Suomeen. Sen jälkeen pidettiin vielä Ahvenanmaan neutraliteettikonferenssi 10. –20. lokakuuta 1921.

Lopputuloksesta eli Akvenanmaan pitämiselle osana Suomen valtiota lankeaa suurin kiitos koko prosessin hoitaneille Mannerheimille ja taidokkaasti Ruotsin kanssa miekkailleelle Carl Enckellille sekä häntä avustaneelle Gustaf Idmanille - ja ennen kaikkea Englanille ja Ranskalle.

Vuosien 1917-1919 virallinen muistaminen meni poliitisesti vääristeltynä rankasti metsään. Myöskäänn Ahvenanmaan Suomella säilymisen osalta ei ole muistettu sen vaiheita eikä kotimaisia ja ulkomaisia hoitajia, mutta kyllä separatisteja neutraliteetin ollessa heitä ymmärtävää Suomen myönteistä sovittelua.

Kun Kansainliitto teki Suomelle myönteisen päätöksen Ahvenanmaasta, olisi ollut kohtuullista muistaa ainakin Englantia ja Ranskaa.

20. loka, 2021