Risto Volasen kotisivu

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 100 vuotta sen kolmen vuoden kauden päättymisestä, joka alkoi Venäjän vallankumouksesta sekä Suomen itsenäisyysjulistuksesta ja päättyi Tarton rauhan ratifiointiin 1.12.1920.

Itsenäistymisen lisäksi noina vuosina toteutettiin ja puolustettiin demokratiaa sosialistista vallankumousta sekä monarkistista ja militaristista kaappausta vastaan. Nyt voi vain surra, miten virallinen Suomi ja sen media ovat kohdelleet näiden muistovuosien aikana niitä, joita se saa kiittää vapaudestaan ja demokratiastaan.

Tasavaltalaisen maalaisliiton ja nuorsuomalaisen puolueen unohdettujen sankareiden lisäksi voi vain kunnioittaa myös niitä omankin puolueensa kokonaan unohtamia sosialidemokraatteja, jotka eivät jääneet sivuun puolueen toiminnasta vaan mukana ollen puolustivat parlamentaarista demokratiaa. Yksi heistä oli torpparin poika Frans Rantanen Kokemäen Kuoppalan kylästä.

Frans Rantanen oli ensin rautatieläinen ja sitten kirvesmiehenä perustamassa työväenyhdistystä. Hänet valittiin eduskuntaan ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1907. Kun puolueen johto radikalisoitui kohti vallankumousta, Rantanen pysyi lujana demokratian kannattajana. Kun vallankumous alkoi, kansanedustaja meni kotiinsa ja pysyi siellä. Hän palasi Helsinkiin osallistuakseen eduskunnan työhön. Mutta sen verran oli tullut kirjoiteltua nimimerkillä porilaiseen lehteen, että ensin tuli kiihotuksesta kolmen vuoden vankeustuomio, joka muutettiin syksyllä viiden vuoden ehdonalaiseksi. Hän kuoli vuonna 1921.

Kohtasin Rantasen tutustuessani tammikuun 1918 pöytäkirjaan SDP:n Puolueneuvostosta, jossa ajan suurten paineiden ja ristiriitojen keskellä vallankumouksen kannattajat taktikoivat siitä läpi päätöksen vastoin Rantasen kaltaisten parlamentaarisen demokratian kannattajien kantaa.

Näin puhui torpparin poika Frans Rantanen SDP:n Puolueneuvostossa 19.1.1918:

Tässä kokouksessa on kahta lajia osanottajia, sellaisia joilla on aseita ja sellaisia joilla on järkeä. Minulla ei ole kumpaakaan. On moitittu eduskuntaryhmää laimeudesta. Se on toiminut puoluekokousten ja sos.-dem. ohjelman mukaisesti, siis moititte itseänne, moittiessanne ryhmän toimintaa. Koko puolueemme toiminta on vallankumouksellista. Luetteli useita saavutuksia luokkataistelustamme.

Kuusinen oli alustavinaan kysymyksen, mutta se oli niin perin köyhä sisällykseltään, että täytyi kummastella. Olisin todellakin toivonut häneltä vähän selvempää alustusta. Rahjan esittämä toiminta johtaisi samaan kuin Katariina II:sen menettely Puolan suhteen, hän kun nostatti Puolan kansan taisteluun keskenään ja perustuslain laadinta joutui hunningolle. Vastaili Taimille vallankumouksenteko mahdollisuuksista.

On ehdoteltu muodostettavaksi vallankumouksellinen punakaarti. Tämä hanke on tuomittu kuolemaan alkuunsa. Historia antaa siitä lukuisia esimerkkejä. Ja olot meillä ovat sillä tasolla, että tulos olisi mitä säälittävin. Kuusisen ehdotus (vallankumous)komitean valitsemisesta ei ole hyväksyttävä, se olisi eräänlaista vallanjakoa, joka ei voi tulla kyseeseen, mahdollisesti puoluekokouksessa. Puoluetoimikunta on sos.-dem. puolueen orgaani, joka toimii sen määräysten mukaisesti.

Yleiskuva