Dramaattiset vuodet

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Juuri 100 vuotta sitten valmistauduttiin 8. joulukuuta alkaneeseen SDP:n ratkaisevaan puoluekokoukseen, jossa kommunistit ja heitä myötäilevät jäivät vähemmistöön. Puolueen tannerilaiseen johtoon kuulunut puoluesihteeri Taavi Tainio oli valmistellut vuoden 1911 puoluekokouksen kautskyläiset päätöslauselmat ja lisännyt niihin edellisen vuoden kokouksen kielteisen kannan vuoden 1918 vallankumousyritykseen.

 

 

Karl Kautsky torjui vasemmalta vaaditun pikaisen vallankumouksen, mutta piti sitä tietyissä olosuhteissa mahdollisena. SKP oli perustettu O.V. Kuusisen johdolla Moskovassa elokuussa 1918 ja Kuusinen itse oli saapunut keväällä 1919 salaa Suomeen valtaamaan varsin hyvällä menestyksellä SDP:n järjestöjä. Lehdistössä Kuusisen ja häntä myötäilleen Sulo Wuolijoen voimakkain tukija oli Kaarlo Luodon "Savon Kansa".

 

 

Joulukuun 6. päivän Savon Kansassa oli laaja artikkeli tulevan puoluekokouksen päätölauselmista: "Ja entä sitte, jos saisimmekin enemmistön vaaleissa? Emme silti sitä tietä kykenisi valtaamaan valtiovaltaa, jonka Tainio myöntää. Silloin olisi porvareilla vielä kaikki virastot hallussaan. Ja yksinkertaisella enemmistöllä emme voisi muurtaa perustuslakeja "laillisella tavalla". "Mentäköön vain eduskuntaan, mutta vain sillä mielellä ja sillä tarkoituksella, että sillä edistetään vain puhtaita köyhälistön pyrkimyksiä..."

Puoluekokouksessa kahden kolmasosan enemmistö lopulta erotti sekä Luodon että hänen lehtensä. Seuraavana keväänä vähemmistöön jääneet perustivat vaaleja varten Suomen Sosialistisen Työvänepuolueen (SSTP), joka sai kesän 1922 eduskuntavaaleissa Niilo Wällärin johdolla 14,8 prosenttia äänistä ja 27 paikkaa - SDP:n menettäessä yhtä monta. Mutta joulukuun 1919 puoluekokouksesssa kommunistien ja heitä myötäilleiden torjumisen hintana oli Tainion tannerilaisten lisäysten poistaminen päätöslauselmasta. Näin puolueen perinteeksi muodostui parlamentarismi, mutta jäljelle jäi ongelma, miten parlamentaarisessa hallituksessa sovitetaan yhteen lakien mukaan toimivat "virastot" ja "puhtaat köyhälistön pyrkimykset".

Epäilemättä Sulo Wuolijoen pojanpoika Erkki Tuomioja on Suomessa tämän aatteellis-historiallisen hienosäädön eli ministerisosialismin ongelman parhaita asiantuntijoita. On syytä arvostaa hänen täsmäpäivitystään 29. marraskuuta kello 13.38: " Nolo on lievin ilmaus mitä Postin tapauksen hoidosta voi käyttää. Siksi en sano enempää mutta olen edelleen tyytyväinen siihen, että itse postin työriita päättyi työntekijöiden hyväksymällä tavalla ilman että kenenkään palkkaa leikataan." Ymmärrän niin, että siltä pohjalta jatketaan ja voidaan jatkaa.

(Kuva suurenee klikkaamalla.)

4. joulu, 2019