Risto Volasen kotisivu

Tänään 103 vuotta sitten 15.11.1917 eduskunta päätti Santeri Alkion vedossa Suomen irrottautumisesta Venäjästä. Juuri vuotta myöhemmin eli 102 vuotta sitten von der Goltz ilmoitti Saksan joukkojen poistuvan Suomesta. Siinä välissä oli julistauduttu itsenäiseksi, yritetty ja torjuttu yksi sosialistinen vallankumous sekä yritetty ja torjuttu yksi monarkistinen vallankaappaus.

Von der Goltz kävi ilmoittamassa Paasikiven senaatille tehneensä esityksen saksalaisten joukkojen vetäytymisestä Suomesta. Käytännössä sen oli määrännyt 11. marraskuuta solmittu liittoutuneiden ja Saksan aseleposopimus. Samalla von der Goltz torjui huhut, etteivät hänen joukkonsa pysyisi uskollisina vaan liittyisivät Saksassa menossa olleeseen vallankumoukselliseen liikkeeseen.

Se oli kuitenkin paljon sanottu. Saksan Suomessa olleissa joukoissa oli runsaasti kapinallisia pesäkkeitä ja Saksastakin saapui kiihottajia. von der Goltz torjui niitä ilmeisen taitavasti. Jo 12. marraskuuta hän kokosi Helsingin seudulla olleet joukot Senaati torille, ratsasti pitkin rivistöjä ja piti 45 minuutin puheen. Hän vetosi uskollisuuteen, mutta paras valtti oli itsesäilytysvaisto. Hän sanoi, että jos saksalaiset tekevät kapinan, Suomeen tulee sekasorto, eikä yksikään saksalainen selviä kotiin hengissä. Se tepsi.

Puhuttelun jälkeen pidettiin paraati, jolle helsinkiläiset hurrasivat innokkaasti. Käsky sitten kävi, ja viimeiset saksalaiset joukot poistuivat 16. joulukuuta Buenos Aires -laivalla.

Mutta aivan rauhallista ei ollut toisellakaan suunnalla. Liittoutuneiden ja Saksan aseleposopimus oli sanonut irti Brest-Litovskin rauhansopimuksen, mutta saman teki myös Neuvosto-Venäjä. Heti 13. marraskuuta se julisti vapautettavan kaikki ne kansat kuten suomalaiset, jotka "toivovat, että tähän mahtavaan Venäjän ja muiden em. maiden työtätekevien liittoon liittyisivät kaikkien muidenkin maiden kansat".

Elokuussa 1918 Moskovassa perustetun Suomen Kommunistisen Puolueen Wapaus -lehti puolestaan ennusti 11. marraskuuta Suomenkin vallankumouksen vuoron olevan nyt lähellä ja seuraavana päivänä se julkaisi etusivulla SKP:n sotilasjärjestön julistuksen: "Aseihin suomalaiset työmiehet. Taistelun hetki on lyönyt. - Suomen pyövelien tuomiopäivä on lähellä." Mutta se oli nyt O.V. Kuusisen ja Rahjan veljesten toivajattelua. Viroon kyllä yritettiin, mutta sotaministeri Trotskin oli keskityttävä muihin painopisteisiin joita oli alkavassa Venäjän sisällisodassakin riittävästi.

Paasikiven senaatti erosi, mutta monarkistit käyttivät tynkäeneduskunnan valtaansa ja laittoivat monarkisti Lauri Ingmannin hänen seuraajakseen. Se oli riskipeliä suhteissa sodan voittajiin. Paremmin pääsi liikkeelle koko Tukholmassa oloaikansa voittajiin suhteita rakentanut Mannerheim, joka valittiin Svinhufudin tilalle valtionhoitajaksi. Hänen halustaan hyökätä Pietariin oli sitten vielä harmia. Mutta kesällä 1919 sekin torjuttiin kaikkien puolueiden voimin, kun viisaamman puolueensa englantilaisetkin painoivat jarrua täällä liittoutuneiden ja Englannin edustajana olleen kenraali Sir Hubert de la Poer Goughin johdolla.

Helsingissä hermot olivat kireällä kaikilla, ja erityisesti ajan monarkistinen lehdistö kertoo sinänsä ymmärrettävästä suuresta pelosta. Mutta kun tasavaltalaiset olivat olleet ratkaisevassa osassa bolsevistisen vallankumouksen torjumisessa sekä nyt jo tosiasiassa torjuneet monarkistisen vallankaappauksen, ja kun demokraattiset valtiot olivat voittaneet koko sodan, kyllä tästä jo voitiin jatkaa tietä kohti itsenäisen tasavallan toteutumista ja vakiinnuttamista.

Kuva: von der Goltz: Toimintani Suomessa ja Baltianmaissa. Porvoo 1920

Uutinen: Uusi Suometar 15.11.1918

Yleiskuva