Risto Volasen kotisivu

(Suurenee klikkaamalla)

Helsingin Sanomat uutisoi tänään realistisesti Helsingin paikallisesta tapahtumien kulusta sata vuotta sitten 27.1.1918, kun Suomen vallankumous alkoi. Se on ensimmäinen kerta elinaikanani, kun joku merkittävä suomalainen media sen tekee. Se on hyvä alku, kiitos siis siitä.

Tietenkin paikallinen taso kertoo vain paikallisen. Noista vuosista on runsaasti hyvää perustutkimusta, jonka yhdistämällä saa realistisen kokonaiskuvan Suomen tiestä vallankumoukseen. Sen teimme Lasse Lehtisen kanssa kirjassamme "1918 Miten vallankumous levisi Suomeen". Itse asiassa sekin on ensimmäinen sataan vuoteen. 

Tänä aamuna sata vuotta sitten Helsingin Sanomat otsikoi ”Väkivallan viestejä. Levotonta kaikkialla maassa. Punakaartin joukkoja keskitetään. – Mitä on tekeillä?”

Sadan vuoden takaiset tapahtumat koskettavat Helsingin Sanomia läheltä. Lehden päätoimittaja Eero Erkko vangittiin ja hän oli sodan ajan Katajanokan vankilassa. Toimeenpanevan komitean asettama Kullervo Mannerin Kansanvaltuuskunta takavarikoi lehden kirjapainon ja painoi siellä ”Tiedonantoja”.

Tänään 100 vuotta sitten lehti ilmestyikin kahteen ja puoleen kuukauteen viimeisen kerran. Se sai julkaistua jossakin salapainossa kaksi numeroa 13. ja 14. päivä maaliskuuta, mutta uudelleen se alkoi ilmestyä vasta sakasalaisten vallattua Helsingin 15. huhtikuuta. Sen jälkeen se osaltaan kamppaili sovinnon ja tasavallan puolesta.

Eilen 26.1. 100 vuotta sitten Kullervo Mannerin ja O.V. Kuusisen johtama SDP:n puoluetoimikunta oli päättänyt punakaartien liikekannallepanon. Tänään Työmies lehdessä oli julistus, että keskenään riidelleet koko maan Työväen järjestyskaartin yleisesikunta ja Helsingin Punasen kaartin esikunta yhtyvät ”Suomen Punaseksi Kaartiksi”, jonka määräyksiä kaikkien kaartien on toteltava.

Eilen oli myös Työmies lehdessä päätetty ja julkistettu, että ”korkein vallankumouksellinen elin” on puoluetoimikunnan asettama ”Toimeenpaneva komitea”. Tänään se sitten päätti ja huomenna julkaisi Vallankumousjulistuksen.

Leninin lupaama asejuna myöhästyi ja pääsi lähtemään Pietarista vasta 27. tammikuuuta, ja venäläisten sotilasneuvostojen puheenjohtaja Ivar Smilga järjesti Helsingin punakaartille 2000 kivääriä Viaporista. Hän oli myös Venäjä bolsevikkien keskuskomiten jäsen ja tuleva ensimmäinen Neuvostoliiton puna-armeijan poliittisen osasto johtaja. Tänää amukävelyllään helsinkiläiset sitten näkivät kaartilaisten kantavan kivääreitä olallaan satamasta kaupungin läpi yli Pitkänsillan. Illalla niille oli sitten käyttöä.

Toisena helsinkiläisten ihmetyksen aiheena olivat katupylväisiin ilmestyneet julisteet, joissa kerrottiin vallankumouksesta ja senaatin jäsenten vangitsemisesta. Kun operaatiota oli jouduttu siirtämään, koordinaatio ei pelannut vallankumouksellisten sisällä. Niinpä vallankumous alkoi myös erottamalla heti alkuunsa Punakaartien ylipäällikkö Ali Aaltonen ja nimeämällä tehtävään ”ylimmän vallankumouselimen” puheenjohtaja Eero Haapalainen. Hän asetti sitten itsensä myös sisäasiain kansankomissaariksi avustajanaan Helsingin punakaartin johtomies, venäläinen bolsevikki Adolf Taimi.

Jäkeen jääneistä papereista näkee olettamuksena olleen, että suurimpien kaupunkien valtaaminen riittää uuden vallan perustamiseen. Kuten tiedämme, niin ei kuitenkaan käynyt.

Yleiskuva