Dramaattiset vuodet

Venäjän vallankumouksen operaatiot alkoivat Pietarissa aamulla 6.11.1917.

Suomessa oli pidetty uuden eduskunnan ensimmäinen järjestäytymisistunto perjantaina 2. marraskuuta. Siinä valittiin eduskunnan puhemieheksi Johannes Lundson (ns.) ja varapuhemiehiksi Lauri Ingman (suom.) sekä Santeri Alkio (ml.).

Suomen kenraalikuvernööriksi oli syykuussa nimitetty Kerenskin hallituksen valtiovarainministeri Nikolai Nekrasov, paroniSerge Korffin jatkaessa kenraalikuvernöörin apulaisena. Valtalain ja eduskunnan hajoittamisen jälkeen virkamiesten kesken oli jatkettu valmistelua Suomen aseman järjestelystä.

Kansanedustajien saavuttua Helsinkiin Nekrasovin, Korffin ja ministerivaltiosihteeri Carl Enckellin keskutseluun liittyivät myös eduskuntaryhmien edustajat. Marraskuun 6. päivänä syntyi kompromissi, jonka ideana oli antaa eduskunnan avausistunnon yhteydessä manifesti, jolla Venäjän väliaikainen hallitus eräin varauksin luopuisi sisäisestä hallitusvallasta Suomessa. Siihen taas eduskunnan puhemies vastaisi kummankin puolen hyväksymällä puheella. Sosialistien kanta vielä puuttui.

Marraskuun 6. päivän iltana Nekrasov ja ministerivaltiosihteeri Carl Enckell lähtivät junalla Pietariin esittelemään kompromissia pääministeri Kerenskille, joka ennakkotietojen mukaan olisi hyväksymässä sen. Junan lähtiessä Helsingistä myös sosialidemokraatit ilmoittivat harkitsevansa asiaa, ja Korff lupasi kertoa tilanteesta seuraavana aamuna puhelimitse Enckellille Pietariin. Yön aikana myös sosialidemokraatit hyväksyivät manifestin.

Aamulla kun tultiin rajalle, Pietarista kuului kummia. Sopimus oli lähellä, mutta jälleen kerran suuri historia puuttui pieneen.

Tänä aamuna Työmies –lehti uutisoi poikkeuksellisesti silmiin pistävän niukasti Venäjän tapahtumista. Siltasaarelaiset joko miettivät strategiaa tai pitivät radiohiljaisuutta. (Kuva)

6. marras, 2017