Risto Volasen kotisivu

Historian kirjoista ja muistelmista voi aavistaa millaiseen kriisiin vanha Venäjä oli vaipumassa elo-syyskuun vaihteessa 1917. Kun lukee noiden päivien lehtiä ja muistiinpanoja, vanhan johdon paniikki tuntuu tänne asti. Syynä olivat vihollisen etenevät hyökkäykset, lisääntyvät kuolonuhrit, puolueiden kamppailu, arjen puutteesta nouseva kapinointi ja bolsevikit.

Yksi Moskovan valtiokonferenssin vaikuttavimmista muistelijoista oli aristokraatin ja liberaalipoliitikon Valdimir Nabokovin 18 -vuotias poika Vladimir. Hän oli tuleva emigrantti, kirjallisuuden professori, lukuisien tutkimusten ja romaanien kirjoittaja – mukaan lukien vuoden 1955 Lolita.

Kirjallinen kyky tuli esiin pääministeri Kerneskin muistelusta: ”Ne jotka osallistuivat niin sanottuun valtiokonferenssiin Moskovan Bolshoi teatterissa elokuussa 1917 eivät tietenkään ole unohtaneet Kerenskin puheita – ensimmäistä jolla hän aloitti ja toista jolla hän lopetti konferenssin. Niiden vaikutus hänet ensimmäistä kertaa nähneisiin oli masentava ja vastenmielinen.

Hänen puheensa eivät olleet valtiomiehelle sopivia vakavia ja painavia vaan suuruudenhullua kirkumista ja alusta loppuun hysteerisiä. Saattoi tuntea hänen intohimoisen halunsa tehdä vaikutus, tulla kuulijoiden ylöspäin katsomaksi. Päätöspuheessaan hän näytti lopullisesti menettäneensä itsehillintänsä ja suihkutti kuorman täydellistä hölynpölyä, jonka täytyi tulla hänen puhetta varten huolellisesti valmistelluista muistiinpanoista. Hän pysyi täydellisesti vailla tilanteen ymmärtämistä aivan loppuun asti.”

Kun maan pääministerin tilanne oli tämä 2500 johtavan venäläisen edessä, ei ollut ihme, että tilanne pian karkasi käsistä.

-----------------

Lähde, 1917 Free history

Yleiskuva