Risto Volasen kotisivu

"Suomen synnyssä" seuraan lähdekirjallisuuden pohjalta vuoden 1917 kehitystä Suomessa, Venäjällä ja koko Euroopassa. Mutta nyt kun asiaa on voinut seurata päivä päivältä tuon ajan lehdistä ja tuota aikaa seuraavista verkoista, ihmettelee yhä enemmän Leninin ja Trotskin suoritusta - samoin kuin silloisen vanhan vallan avuttomuutta.

Saksa oli maalis-huhtikuun vaihteessa myöntänyt Leninille parissa päivässä kauttakulkuluvan Sveitsistä Saksan kautta Pietariin ja varjeli tarkkaan perille pääsyä. Kuukautta myöhemmin Venäjän oma hallitus järjesti Trotskin vapaaksi kanadalaisesta vankilasta. Vielä kesäkuun puolivälissä Trotski kuului mensevikkeihin, mutta alkoi kiinnostua Leninin bolsevikeista.

Juuri sata vuotta sitten Lenin piti pienehkön vähemmistön edustajana ensimmäisen puheensa Venäjän Työläis- ja sotilasneuvostojen ensimmäisessä konferenssissa. Siinä hän mm. tuomitsi liittoutuneiden - siis Venäjän, Englannin, Ranskan ja Yhdysvaltojen - sodan päämäärät. 

Paikalla ollut Englannin suurlähettiläs George Buchanan kertoi muistelmissaan, että silloinen sotaministeri Kerenski osoitti, että puhe oli siteerattu sana sanalta Saksan viimeisimmästä radiolähetyksestä. Trotski taas kertoo muistelmissaan, että kongressissa "bolsvikkien fraktio" vastusti avoimesti Kerenskin suunniteltua hyökkäystä rintamalla sanomalla sen epäonnistuvan ja uhkaavan armeijan olemassaoloa. Esimerkiksi ajan suomalainen lehdistö ei aluksi paljoakaan kiinittänyt huomiota konferenssiin eikä lainkaan Leniniin. Suomessa oli juuri tuolloin menossa sosialidemokraattien puoluekokous, johon Työmieslehden mukaan "Venäjän sosialidemokraattisen puolueen ns. bolsevikkiryhmän edustaja Aleksandra Kollontai" toi tulisen tervehdyksen.

Leninin toinen puhe oli neuvostojen toisessa konferenssissa 7. marraskuuta, ja siinä hän julisti Venäjän vallankumouksen alkaneeksi. Myös sen jälkeen Suomessa oli 25.-27. marraskuuta puoluekokous, johon vallankumoukseen innostaneen tervehdyksen toi Stalin. Meillä oli ollut jo marraskuun 16. päivän aamuna kaksi tuntia voimassa päätös aloittaa vallankumous, mutta se oli peruttu yhdellä äänellä: "yleislakko loppuu mutta vallankumous jatkuu". Lenin sitten vinoilikin joulukuussa Pietariin tulleille puolueen edustajille: "aikovatko suomalaiset jatkaa vallankumousta vai oikein tehdäkin sen".

Vauhtia rattaisiin saatiin vasta 27. tammikuuta 1918, silloinkin Leninin ja Trotsin vahvalla rohkaisulla - 10 000 kiväärin lisäksi.

Yleiskuva