Joulukuun 1919 SDP:n puoluekokouksen ja kesän 1921 suojeluskuntaselkkauksen jälkeen tasavaltainen Suomi alkoi rauhoittua, mutta ei laidoilta. Maasta paenneet punaiset laitettiin Neuvosto-Venäjällä
rakentamaan ensin sosialismia ja sitten kanavaa Itä-Karjalaan. Kotimaahan ja demokraattisen SDP:n ulkopuolelle jääneet puolestaan ohjeistettiin Kominternista provosoimaan tannerilaisia sosialidemokraatteja ja porvareita. Oikeiston vanha valta
puolusti asemiaan ja se alkoi sekä organisoitua että radikalisoitua.
Äärilaitojen keskinäisen kiihotuksen ensimmäinen suurempi törmäys oli Lapuan joukkotappelu
marraskuussa 1929. Sitä seurasi kansalaiskokous ja lähetystö Helsinkiin kommunismin vastustamisen merkeissä. Se tuli kuin tilauksesta valmiiksi organisoituneelle äärioikeistolle, joka kaappasi hankkeen johdon. Sitä seurasi
kamppailu äärioikeiston ja tasavaltalaisten välillä.
Ensimmäinen väkivaltaisuus oli 27. maaliskuuta 1930 vaasalaisen ”Työn äänen” kirjapainon
särkeminen. Sitä seurasi vasemmistolaisten kyydityksiä ja murhia. Heinäkuun 6. päivänä joukko lapualaisia tunkeutui Säätytaloon eduskunnan perustuslakivaliokunnan istuntoon ja kyyditti sieltä Lapualle kaksi
valiokunnan jäsentä.
Seuraavana päivänä oli Helsingissä runsaan 12 000 miehen ”talonpoikasmarssi”. Sen järjestelystä vastanneeseen 31 henkiseen valtuuskuntaan
kuului 5 pankinjohtajaa, 4 pappia, 4 upseeria, 6 yritysjohtajaa, 4 yliopistomiestä ja 6 maanviljelijää. Eduskunnan painostamisen tiivisti Lapuan liikkeen johtoryhmään kuulunut rovasti Kaarlo Kares marssin jälkeen 22. heinäkuuta:
”On muistettava, että sittenkin on kysymyksessä eräänlainen vallankumous, samanlainen kuin suoritettiin vapaudenajan loppuhetkellä Ruotsissa (em. Kustaa III:n kaappaus 1772). Eduskuntapuolueiden itsevalta oli ja on kumottava.
Ei mikään valta näy astuvan sijaltaan ilman jonkinlaista pakkoa ja väkivaltaa.”
Heinäkuun 1930 jälkeen kyyditysten vauhti kiihtyi ja ne huipentuivat 14. lokakuuta
ensimmäisen presidentin K.J. Ståhlbergin kyyditykseen. Sen taustat johtivat yleisesikuntaan ja sen päällikön K.M. Walleniuksen eroon.