Joulukuun 6. päivän Savon Kansassa oli laaja artikkeli tulevan puoluekokouksen päätölauselmista: "Ja entä sitte, jos saisimmekin enemmistön
vaaleissa? Emme silti sitä tietä kykenisi valtaamaan valtiovaltaa, jonka Tainio myöntää. Silloin olisi porvareilla vielä kaikki virastot hallussaan. Ja yksinkertaisella enemmistöllä emme voisi muurtaa perustuslakeja
"laillisella tavalla". "Mentäköön vain eduskuntaan, mutta vain sillä mielellä ja sillä tarkoituksella, että sillä edistetään vain puhtaita köyhälistön pyrkimyksiä..."
Puoluekokouksessa kahden kolmasosan enemmistö lopulta erotti sekä Luodon että hänen lehtensä. Seuraavana keväänä vähemmistöön jääneet perustivat
vaaleja varten Suomen Sosialistisen Työvänepuolueen (SSTP), joka sai kesän 1922 eduskuntavaaleissa Niilo Wällärin johdolla 14,8 prosenttia äänistä ja 27 paikkaa - SDP:n menettäessä yhtä monta. Mutta joulukuun
1919 puoluekokouksesssa kommunistien ja heitä myötäilleiden torjumisen hintana oli Tainion tannerilaisten lisäysten poistaminen päätöslauselmasta. Näin puolueen perinteeksi muodostui parlamentarismi, mutta jäljelle
jäi ongelma, miten parlamentaarisessa hallituksessa sovitetaan yhteen lakien mukaan toimivat "virastot" ja "puhtaat köyhälistön pyrkimykset".
Epäilemättä
Sulo Wuolijoen pojanpoika Erkki Tuomioja on Suomessa tämän aatteellis-historiallisen hienosäädön eli ministerisosialismin ongelman parhaita asiantuntijoita. On syytä arvostaa hänen täsmäpäivitystään
29. marraskuuta kello 13.38: " Nolo on lievin ilmaus mitä Postin tapauksen hoidosta voi käyttää. Siksi en sano enempää mutta olen edelleen tyytyväinen siihen, että itse postin työriita päättyi työntekijöiden
hyväksymällä tavalla ilman että kenenkään palkkaa leikataan." Ymmärrän niin, että siltä pohjalta jatketaan ja voidaan jatkaa.
(Kuva suurenee
klikkaamalla.)