Tällä sivulla on medioiden seurantaa

Ylen Areenalla meni tavallista pitempään saada kuuluville viime sunnuntain pääministerin haastattelutunti. Siinä oli pääministeri Kataisen avoin ja tärkeä kuvaus tapahtumien kulusta Islannin ilmavalvontahankkeessa. Se on purettu tältä kannalta keskeisimmästä osasta seuraavan lopussa. Alussa asian aikaisempia vaiheita.

9.2.2009

Norjan entinen ulkoministeri Thorvald Stoltenberg esitti raporttinsa pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspoliittisesta yhteistyöstä pohjoismaiden ulkoministereiden kokoukselle Oslossa. Sen kolmestatoista ehdotuksesta toinen kuuluu seuraavasti: ”Pohjoismaiden tulisi ottaa osa islannin ”air surveillance” ja ”air patroling” vastuusta Islannissa (over Iceland).  Aluksi pohjoismaat voisivat antaa käyttöön henkilöstöä Keflavikin tukikohtaan ja ottaa osaa säännöllisiin Viking –harjoituksiin, joita Islannin viranomaiset järjestävät. Tämän jälkeen ne voisivat ottaa vastuulleen joitakin NATO:n organisoimia ”air patrols”. Näin Pohjoismaiden ”air patrol” yhteistyö voisi tulla esimerkiksi NATO:n jäsenmaiden ja kumppanuussopimuksen allekirjoittaneiden maiden välillä. Pohjoismaiden yhteistyö voisi toteutua kolmessa alla mainitussa vaiheessa.”  

Tähän Stoltenbergin esitykseen eduskunnan puolustusvaliokunta otti kannan 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa käsitellessään: ”Stoltenberg hahmottelee raportissaan myös niitä toimia, joilla Pohjoismaat voisivat osallistua Islannin ilmatilan valvontaan. Yhteisen harjoitustoiminnan lisäksi hän ehdottaa, että vuodesta 2010 lähtien Pohjoismaat voisivat ottaa vastatakseen säännöllisesti yhden 3-4 viikon mittaisen valvontajakson. Valiokunta ei pidä Suomen osallistumista Islannin ilmavalvontaan mahdollisena. Perusasetelma, jossa Naton ulkopuolinen maa vastaisi Nato-maan ilmatilan valvonnasta, ei valiokunnan mielestä ole kestävällä pohjalla.”

11.5.2012

Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta käsittelivät Suomen osallistumista Naton huippukokouksen yhteydessä pidettyyn Naton kumppanuuksia käsittelevään kokoukseen. Samassa kokouksessa käsiteltiin myös selvityksen käynnistämistä Suomen osallistumisesta Islannin ilmatilan valvontaan yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa Islannin tekemän ehdotuksen pohjalta.

Ylen uutisten mukaan ulkoministeri Tuomioja sanoi, että Suomi lähtee mukaan lentovalvontaan, jos kaikki Pohjoismaat ja erityisesti Ruotsi ovat mukana.

20-21.5. Naton huippukokouksen yhteydessä pidetyssä tiedotustilaisuudessa presidentti Niinistö liittää Islannin ilmavalvontaan Nato –ulottuvuuden. Ulkoministeri Tuomioja korjaa ja korostaa hankkeen pohjoismaisuutta.

11.6. Pääministeri Katainen sanoo, että Islannin ilmavalvonnassa kyse on kansallisista päätöksistä, jotka tehdään itsenäisesti. Suomi ei välttämättä jää odottelemaan Ruotsin ratkaisuja.

14.6. Hallituksen ulko-  ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta käsittele Islannin ilmavalvontaa. Presidentti Niinistö arvelee pääministeri Kataisen lausunnoista syntyneen se väärinkäsitys, että Suomi voisi lähteä mukaan yksinkin. Ylen uutisten mukaan presidentti Niinistö on sanonut Suomen selvittävän omassa aikataulussa edellytyksiä osallistua ilmavalvontaan, mutta lähtee mukaan vain yhdessä Ruotsin kanssa.

30.10. Heti kuntavaalien jälkeen pääministeri Katainen informoi UTVA:n muodollisesta päätöksestä: ”Olemme päätyneet siihen, että olisi luontevaa, että Suomi ja Ruotsi osallistuisivat Norjan valvontavuoroon tammi-huhtikuussa 2014”. Hän sanoi myös, että yksityiskohdista on keskusteltava vielä Naton kanssa. Hänen mukaansa ”Suomella on valmius osallistua Islannissa sekä valvontaan että tunnistelentoihin. Koneiden lentämistä aseistettuna ei ole suljettu pois."

Helsingin Sanomien mukaan ilmoitettiin pohjoismaiden pääministerien kokouksessa, että Suomi ja Ruotsi ovat halukkaita osallistumaan Nato-maa Islannin ilmavalvontaan, mutta lopullista osallistumispäätöstä vielä hiotaan.

Suomen hävittäjät tekisivät valvontalentoja Islannin ilmatilassa muutaman viikon ajan tammi–huhtikuussa 2014. Kataisen mukaan on vielä päätettävä, kuuluisivatko tunnistuslennot tehtäviin ja miten hävittäjät aseistettaisiin. Reinfeldtin mukaan koneet olisivat aseistamattomia, mutta aiemmin on painotettu itsepuolustukseen tarvittavan normaalin aseistuksen säilyttämistä.

Katainen sanoi myös, että asiasta tarvitaan vielä päätös Naton neuvostolta. Puolustusliiton nykyistä ilmapartioinnin määritelmää pitäisi säätää sisältämään myös sotilasliiton ulkopuolisten maiden osallistuminen valvontaan, mutta ei ilmapuolustukseen.

31.5. Median haastattelussa presidentti Sauli Niinistö totesi, että aseistamattomat suomalaiskoneet eivät osallistuisi tunnistuslentoihin, vaan "siellä ollaan harjoituksen luontoisissa olosuhteissa". Norjan ilmavoimat saisi "hoitaa kaiken, mikä vaatii hoitamista".

12.11. Presidentti Niinistö totesi maanpuolustuskurssin avajaisissa, että "Suomi on vastikään ilmaissut kiinnostuksensa osallistua yhdessä Ruotsin kanssa Islannin ilmatilan valvomiseen käytännössä kolmen viikon ajaksi keväällä 2014. Monet operaation toteuttamiseen liittyvät seikat ovat vielä avoinna ja jatkoselvitysten alla. Niiden valmistuttua asia on syytä käsitellä kattavasti eduskunnassa. Tämä on paitsi välttämätöntä, myös Suomen etu." Presidentti jatkoi: "Islannin ilmavalvontaan osallistuminen toisi sotilaallisia hyötyjä yhteistoimintakyvyn ja kokemuksen kasvun myötä."

15.11. Naton pääsihteeri Rasmussen Helsingin Sanomien mukaan ”tarkensi… Suomen ja Ruotsin roolia mahdollisessa Islannin ilmavalvontaoperaatiossa. Fogh Rasmussenin mukaan kyseessä on rauhanajan operaatio, joka on luonteeltaan harjoituksellinen. Suomi ja Ruotsi eivät osallistuisi tunnistuslentoihin, sillä ne kuuluvat Naton jäsenmaille…” Vierailun aikana Ramussen myös sanoi, ettei kyse ole ”air policingista” vaan ”air surveillancesta” - joka kuitenkin käytännössä tehdään tutkilla.

18.11. Pääministeri Katainen totesi pääministerin haastattelutunnilla:  ”Kun Naton pääsihteeri vieraili täällä, hän totesi, että he ovat alustavasti päätyneet ajatukseen, joka tuntui heillä olevan hyvin vahva periaate, että suomalaiset ja ruotsalaiset koneet eivät osallistuisi tunnistelentoihin, jotka muutenkin olisivat hyvin epätodennäköisiä. Tästä seuraisi se, että normaali harjoitustoiminnassa meillä koneet eivät olisi aseistettuja tai ainakaan ammuksilla varustettuja.”

”Tätä ennen meillä oli sellainen käsitys, että Natossakin pohditaan sitä, että voisivatko Suomi ja Ruotsi osallistua myös tunnistuslentoihin. Ja Suomen hallitus päätyi silloin siihen, että mikäli tämä olisi mahdollista me voimme osallistua myös tunnistuslentoihin. Ja tämä aseistus meillä yleensä liittyy siihen, että mikäli suomalainen pilotti on ilmassa tunnistamassa vierasta lentokonetta, niin silloin suomalainen konekin on aseistettu. Mutta kun tämä Naton puolelta tuntuu olevan toisin päin, että Norja itse osallistuu tunnistuslentoihin ja Suomi ja Ruotsi eivät osallistu, niin silloin tämä aseistus todennäköisesti ratkeaa tämän periaatteen mukaisesti.”

Mitä opimme tästä?

Jo Stoltenbergin raportista alkaen ajatukseen ilmavalvonnasta on sisältynyt merkittävä Nato -ulottuvuus, johon Vanhasen hallitus asian selvittämisen perusteella ei lähtenyt mukaan ja josta eduskunnan puolustusvaliokunta totesi 2009: "Perusasetelma, jossa Naton ulkopuolinen maa vastaisi Nato-maan ilmatilan valvonnasta, ei valiokunnan mielestä ole kestävällä pohjalla.”

Syystä tai toisesta Islanti viime keväänä ehdotti uudelleen ilmavalvontahanketta, josta pääministeri Kataisen mukaan ainakin syksyllä tiedettiin, että "Puolustusliiton nykyistä ilmapartioinnin määritelmää pitäisi säätää sisältämään myös sotilasliiton ulkopuolisten maiden osallistuminen valvontaan, mutta ei ilmapuolustukseen."

Suomen ilmoittamaan valmiuteen "osallistua Islannissa sekä valvontaan että tunnistelentoihin. Koneiden lentämistä aseistettuna ei ole suljettu pois", pääsiheteeri Rasmussen vastasi Naton puolesta kieltävästi.

Yksi kysymys on, millä taustalla, motiivilla ja tietopohjalla Islanti teki ehdotuksen ja Suomi sekä Ruotsi hyväksyivät sen? Mihin kokonaisuuteen hanke on liittynyt? Miksi Suomen nykyinen hallitus ei hankkinut käyttöönsä omilta ilmavoimilta tietoa hankkeen erittäin vaikeasta juridisesta ja sotilasteknisestä puolesta sekä Suomessa että Natossa?

Toinen kysymys on, eikö asiaan alkuvaiheessa liittyneiden Nato -maiden toimijoiden piirissä oltu selvitetty asian vastaanottoa Natossa? Kolmas kysymys on, perustuuko Naton torjuva kanta Suomen ilmaisemaan valmiuteen sotilaallisen tason sotilastekniseen vai jonkun jäsenvaltion torjuvaan kantaan? Neljäs kysymys on, miten hallitus nyt perustelee hanketta, joka ei alun perin ole ollut kestävällä pohjalla, kuten eduskunnan puolustusvaliokunta muotoili 2009?