Jyväskylän hyökkäyksen jälkeen viime päivinä on puhuttu uudesta äärioikeistosta. Samaan aikaan maan turvallisuushallinnossa etenee vähin äänin korporatistinen
rakenne, jonka historia viitta äärioikealle.
Pääministeri Kataisella olisi ollut takanaan tuki yli puoluerajojen, jos hän olisi puolustanut valtioneuvostoa ja pääministerin
virkaa omaa oikeistosiipeään, sotilasjohtoa ja talouselämän johtoa vastaan niiden pyrkiessä vaikuttamaan suoraan, ohi maan hallituksen kaikkeen turvallisuushallintoon. Maan sotilas-teollinen ryhmittymä on kuitenkin vienyt tahtonsa
läpi. Viime torstaina puolustusministeriön sivulle tuli tiedote, jossa todettiin mm.:
”Tiedotteet 31.01.2013 16:00
Turvallisuuskomitean
toiminta käynnistyy
Valtioneuvosto antoi 24.1.2013 asetuksen Turvallisuuskomiteasta. Asetus tulee voimaan 1.2.2013 ja sillä kumotaan Turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta annettu valtioneuvoston
asetus.”
Harvoin tapahtuu näin vähin äänin näin merkittävää takaiskua demokraattiselle oikeusvaltiolle. Tilannetta radikalisoi vielä asetuksen perustelumuistio,
joka pyrkii laajentamaan sekä Turvallisuuskomitean ohjausvaltaa että toimialaa kaikkeen mahdolliseen turvallisuuteen ja kaikkiin mahdollisiin turvallisuustilanteisiin (LIITE).
Tässä
uudessa puolustusministeriön kenraali kansliapäällikön johtamassa Turvallisuuskomiteassa on ylin sotilas- poliisi- ja virkamiesjohto ja sen valmistelusta olevan tiedon perusteella siihen aiotaan nimittää myös kaksi talouselämän
ja ay. -liikkeen edustajaa. Näitä nimityksiä ei ole vielä tehty, ja vielä on siis mahdollista vedota kumpaankin suuntaan demokratian puolesta.
Taustaa
Turvallisuuskomitealla on oma pitkä ja lähihistoria. Ajat olivat toiset, kun presidenttiSvinhufvud nimitti 1930 –luvun alussa Mannerheimin Puolustusneuvoston johtoon.
Sodan jälkeen Puolustusneuvoston johto demokratisoitiin Tasavallan presidentille ja pääministerille.
Vuonna 2000 Lipposen ja Niinistön hallitus lakkautti Puolustusneuvoston uuden
perustuslain myötä. Neuvoston sotaan varautumisen ”totaalinen maanpuolustuksen” tehtäviä siirrettiin ”kokonaismaanpuolustuksen” nimellä puolustusministeriölle sekä sen kenraali kansliapäällikön
johtamalle virkamiesten Turvallisuus- ja puolustusasiain komitealle (TPAK) sotilassihteeristöineen.
Sen jälkeen osa sotilasjohtoa katsoi tilaisuuden tulleen ja pyrki koko viime vuosikymmenen
laajentamaan myös TPAK:n avulla sotilashallinnon valtaa kaikissa turvallisuusasioissa. Pääministeri Matti Vanhanen sai sitä torjuttua ja jopa uudistettua maan siviilikriisien johtamista nykyajan vaatimalle tasolle. Silloin osa sotilasjohtoa
alkoi turvautua perinteisiin yhteyksiinsä talouselämän ja oikeushallinnon johtoon ja sai tukea myös Kokoomuksen oikeistosiivestä.
Näin vahvistunut, presidentti Eisenhowerin
varoittavin sanoin, sotilas-teollinen ryhmittymä alkoi ajaa Turvallisuus- ja puolustuskomitean kehittämistä valtion Turvallisuuskomiteaksi, johon tulisivat sotilas- ja poliisijohdon rinnalle samaan pöytään myös elinkeinoelämän
ja työntekijäjärjestöjen johto.
Tällaista korporaatioihin nojaavaa valtiollista toimintaa vieläpä nyt aseellisten ydintoimintojen osalta ei ole Euroopassa ollut sitten
Mussolinin päivien. Jugoslaviassa ja Turkissa valtion turvallisuuskomitea tyyppisiä rakenteita on purettu hallitusti ja monissa arabimaissa kuten Libyassa ja Egyptissä hiljakkoin vähemmän hallitusti.
Vaarallinen tie
Nykyaikaisen demokratian perustana katsotaan olevan kansalaisten ja valtion yhteiskuntasopimus, jossa kansalaiset
luopuvat oman käden oikeudesta ja antavat yksinoikeuden väkivaltaan demokraattiselle oikeusvaltiolle ja käytännössä ylimpien valtioelinten johdossa ja valvonnassa oleville toimiville sotilas- ja poliisiviranomaisille.
Periaatteessa nyt Suomeen syntymässä oleva Turvallisuuskomitea rikkoo toteutuessaan valtion puolelta yhteiskuntasopimusta, sillä se luo ohi demokraattisten valtioelinten yritys- ja ay. -johtajien
suoran vaikutuskanavan aseellisiin viranomaisiin, armeijaan ja poliisiin. Samalla se tarjoaa armeijan johdolle mahdollisuuden mobilisoida yhteiskunnallista tukea ja vaikuttamista ohi demokraattisen valtiojohdon. Jos näin käy, on olemassa vaara, että
kansalaisten luottamus demokraattiseen oikeusvaltioon heikkenee, ja irtiotot yhteiskuntasopimuksesta oman käden oikeuteen lisääntyvät toisessakin päässä.
Jäljet
pelottavat ja ihmettelen hallituksen vasemmiston ja vihreiden, erityisesti Erkki Tuomiojan ja Paavo Arhinmäen, toimintaa. Hallinnon ulkopuolelta tulevat Turvallisuuskomitean jäsenet nimeää lähiaikoina käytännössä
puolustusministeriö. Silloin nähdään, onko hallituksen poliittinen vasemmisto pehmitetty antamalla vuorineuvosten lisäksi paikat myös ay. -liikkeen johdolle. Toivon vielä kerran, että ammattiyhdistysliike pohtii onko
järkevää mennä mukaan.
Vetoan myös talouselämän johtoon, että se harkitsisi vielä kerran. Tunnen hyvin suomalaisen turvallisuushallinnon ja varsin paljon
monien demokraattisten maiden turvallisuushallintoa ja –ajattelua. Demokraattisissa maissa toimiville suomalaisille yrityksille voi tulla yllättäviä tilanteita, kun niissä saadaan tietää, että suomalaiset yritykset
pyrkivä läntisissä demokratioissa täysin mahdottomalla tavalla saamaan kotimaassaan suoraa vaikutusvaltaa armeijaan ja poliisiin.
Tällä tiellä myös maan hallitus
saa varautua vastaamaan kysymykseen, vastaako Suomen armeijan ja poliisin hallinto enää jatkossa EU:n jäsenen tai Naton kumppanin kriteereitä. Myös laajemmin, presidentti Eisenhowerin tunnetun puheen hengessä, demokraattisissa
maissa tultaisiin vierastamaan ajatusta sotilas-teollisen ryhmittymän (military-industrial complex) aseman virallistamista turvallisuushallinnon ohjaamisessa. On myös hyvin mahdollista, että Genevessä toimiva armeijoiden demokraattista
kontrollia globaalisti seuraava Geneva Centre for the Democratic Control of Armed Forces kiinnostuu asiasta.
Meillä on jo nyt hyvin toimiva ja kehityskelpoinen huoltovarmuusjärjestelmään
perustuva yhteistyömalli kaikkien osapuolten välillä. Onko ammattiyhdistysten tai talouselämän johdon kannalta järkevää vahingoittaa sitä menemällä ohi demokraattisen valtiojohdon sotilas- ja poliisijohdon
kanssa salaisesti toimivaan ja tosiasiassa sotilasjohdon kontrolloimaan toimielimeen?
Sotilashallinto tulee sanomaan, ettei Turvallisuuskomitealla ole muodollista päätösvaltaa. Pitkän
kokemuksen perusteella tiedän, että jo tämän komitean edeltäjä sihteeristöineen on ollut sotilasjohdon menetelmä edistää koko hallinnon läpäisevää ohjausta ja nyt seuraisi koko yhteiskunta.
Turvallisuuskomitean asetuksen perustelumuistion mukaan ”Tehtävä edellyttäisi monipuolista Turvallisuuskomitean eri toimintamuotojen hyödyntämistä. Tällaisia käytännön toimenpiteitä olisivat Turvallisuuskomitean
kiinteä yhteistoiminta viranomaisten ohella erilaisiin tutkimuslaitoksiin ja elinkeinoelämän keskusjärjestöihin.”
Uuteen Turvallisuuskomiteaan on jo nyt asetettu jäseneksi
myös poliisiylijohtaja. Mutta miksi sisäministeri hyväksyy kenraalivetoisen komitean ja sen everstivetoisen sihteeristön ohjaamaan poliisia? Onko poliisin kannalta järkevää avata tietä siihen, että suomalaiset alkaisivat
ennen pitkää pohtia esimiehen tai luottamusmiehen salaisia yhteyksiä poliisiin? Tällä tiellä mennään siihen, että joutuessaan tekemisiin poliisin kanssa, kansalainen kysyy itseltään, ovatko välit
kunnossa esimieheen tai luottamusmieheen.
Samoin on kysyttävä, minkä yhteiskunnallisen tarpeen varalle johtavat hallituspuolueet, puolustusvoimat ja poliisi haluavat kehittää
ohi maan hallituksen ja parlamentaarisen järjestelmän suorat ja yli vaalien kestävät yhteydet Kokoomuksen ja SDP:n korporatiivisiin taustavoimiin?
Siviilikriisien johtamisen osalta
Kataisen hallituksen viime joulukuun periaatepäätös ansaitsi tukea siltä osin, että se rajasi turvallisuuskomitean käyttöä konkreettisen kriisitilanteen ulkopuolelle. Mutta nyt asetuksessa itse Turvallisuuskomitean määrittelyksi
tuli rooli myös häiriötilanteissa eli kriisijohtamisessa. Asetustekstiin ja etenkin sen perusteluihin on jälleen uitettu monia hallituksen joulukuun periaatepäätöstä kiertäviä muotoiluja, joiden pohjalta puolustusministeriö
voi jatkaa vyörytystään kaikkialla hallinnon sisällä ja nyt koko yhteiskunnassa.
Demokratiaa, oikeusvaltiota ja kansalaisten turvallisuutta puolustavien suomalaisten on nyt
kaikki syy vastustaa uutta Turvallisuuskomiteaa.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
PS.
Kysymys oikeuskanslerille.
- Ovatko puolustusministeriön virkamiehet
toimineet valmistelijoina ja esittelijöinä virkavelvollisuuksiensa mukaisesti?
Viime torstaina Turvallisuuskomiteasta annetun asetuksen esittelijän muistion mukaan ”Kokonaismaanpuolustuksen
käsite on määritetty valtioneuvoston ohjesäännön 16 §:n perustelumuistiossa siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia niitä sotilaallisia ja siviilialojen toimia, joilla turvataan valtion itsenäisyys sekä
kansalaisten elinmahdollisuudet ja turvallisuus ulkoista, valtioiden aiheuttamaa tai muuta uhkaa vastaan. Kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamiseen kuuluvat julkisen sektorin eli valtioneuvoston, valtion viranomaisten ja kuntien sekä yksityisen sektorin
toimenpiteiden ja kansalaisten vapaaehtoisen toiminnan yhteensovittaminen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi kaikissa tilanteissa.”
Tosiasiassa tässä
muotoilussa on kyse toimitusministeriönä toimineen Lipposen hallituksen aikana helmikuussa 2003 esittelijän muistioon salaa ja oikeudellisesti erittäin kyseenalaisesti uitettu kokonaismaanpuolustuksen määritelmä, jolla laajennettiin
puolustusministeriön ja TPAK:n toimivaltaa historiallisesta totaalisesta maanpuolustuksesta kaikkeen turvallisuuteen. Silloin toimitusministeristö sanoi itse tekevänsä vain teknisen ja ilman toimivaltamuutoksia tarkoitetun päätöksen
valtioneuvoston ohjesäännöstä.
Muutamia viikkoja myöhemmin aloittaneelle Jäätteenmäen hallitukselle tämä kaiken kattava kokonaismaanpuolustuksen määritelmä
esiteltiin sitten puolustusministeriön virkamiesten toimesta lainvoimaisena ”perinteisenä” kokonaismaanpuolustuksena. Tuolla määritelmällä perustellen puolustusministeriö on sitten pyrkinyt laajentamaan ohjaustaan
kaikissa turvallisuusasioissa hallinnon sisällä.
Tästä asiasta keskusteltiin Vanhasen hallitusten aikana lukuisia kertoja oikeuskanslerin viraston kanssa. Viraston edustaja myönsi
suullisesti esittelijän menettelyn keväällä 2003. Antaessaan lausunnon Hallbergin komitean mietinnöstä oikeuskansleri sitten määritti kokonaismaanpuolustuksen käsitteen oikeudellisen sisällön sen alkuperäisellä
rajatulla tavalla. Siksi Turvallisuuskomitean asetusta valmistelleiden ja esitelleiden virkamiesten olisi tullut tuntea asia ja ottaa se huomioon.
- Tarkastiko
oikeuskanslerin virasto huolellisesti Turvallisuuskomiteaa koskevan asetuksen esittelijän muistion?
Turvallisuuskomiteaa koskevan asetuksen perustelumuistiossa on useita muita epämääräisiä
muotoiluja, jotka merkitsevät kyseenalaista tulkintaa perustuslain määrittämistä toimivalloista valtioneuvostossa. Juuri sellaisten perusteella puolustusministeriö on aikaisemmin käytännössä pyrkinyt laajentamaan
toimivaltaansa valtion sisällä. Esimerkiksi
esittelijän muistion mukaan
”Turvallisuuskomitean antamat lausunnot, aloitteet ja tarvittavat
ehdotukset varautumista koskevien asiakokonaisuuksien yhteensovittamiseksi (esimerkiksi varautumista koskevat strategiat ja toimeenpano-ohjelmat) käsitellään ja esitellään päätettäväksi siitä ministeriöstä,
jonka toimialaan asia sisällöltään kuuluu.”
”Komiteaan kuuluvan ministeriön kansliapäällikön tehtävä on huolehtia ministeriön ja sen
hallinnonalan yleisestä turvallisuudesta sekä varautumisesta sekä komitean muilla jäsenillä on heille kullekin säädetty toimivalta johtaa kokonaisturvallisuuden alaan liittyvien toimien valmisteluja ja toimeenpanoa omilla
toimialoillaan ja siten huolehtia osaltaan Turvallisuuskomiteassa yhteen sovitettujen kokonaisturvallisuuden asioiden toteuttaminen.”
Perustuslain mukaan
66 §: ”Pääministeri johtaa valtioneuvoston toimintaa ja huolehtii valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelun ja käsittelyn yhteensovittamisesta. Pääministeri johtaa asioiden käsittelyä valtioneuvoston
yleisistunnossa.”
67 §:n 2. mom.: ”Valtioneuvostossa käsiteltävät asiat on valmisteltava asianomaisessa ministeriössä. Valtioneuvostossa voi olla ministerivaliokuntia asioiden
valmistelua varten.”
68 §: ”Kukin ministeriö vastaa toimialallaan valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelusta ja hallinnon asianmukaisesta toiminnasta.”
LIITTEET: asetus ja esittelijän muistio.
Valtioneuvoston asetus Turvallisuuskomiteasta
Annettu Helsingissä 24 päivänä
tammikuuta 2013
—————
Valtioneuvoston
päätöksen mukaisesti säädetään:
1§
Turvallisuuskomitea
Puolustusministeriön
yhteydessä toimii Turvallisuuskomitea, joka avustaa valtioneuvostoa ja ministeriöitä. Komitea on kokonaisturvallisuuden alalla toimiva varautumisen pysyvä yhteistoimintaelin ja tarvittaessa häiriötilanteissa asiantuntijaelin.
2 §
Komitean tehtävät
Komitean tehtävänä on:
1)
avustaa kokonaisturvallisuuden hallintaan tähtäävässä varautumisessa ja varautumisen yhteen sovittamisessa;
2) seurata ja arvioida Suomen turvallisuus ja puolustuspoliittisen ympäristön
ja yhteiskunnan
muutosten vaikutuksia kokonaisturvallisuuden järjestelyihin;
3) seurata hallinnon eri alojen ja tasojen toimia kokonaisturvallisuuteen liittyvien
varautumisjärjestelyjen
ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi;
4) sovittaa tarvittaessa yhteen laajoja ja tärkeitä varautumista koskevia asiakokonaisuuksia,
kuten valtakunnallisen varautumisen yhteensovittaminen sekä yhteistyömuotojen, toimintamallien, tutkimuksen ja harjoitustoiminnan kehittäminen. Komitea voi tehtävänsä toteuttamiseksi antaa lausuntoja ja tehdä aloitteita kokonaisturvallisuuteen
liittyvissä asioissa ennakoivaa varautumista koskevien laajojen ja tärkeiden asiakokonaisuuksien yhteensovittamista koskevista kysymyksistä.
3 §
Kokoonpano
Komitean jäseninä ovat tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkö, pääministerin toimikaudeksi nimitetty valtiosihteeri, ulkoasiainministeriön, oikeusministeriön, sisäasiainministeriön,
puolustusministeriön, valtiovarainministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön,
sosiaali- ja terveysministeriön ja ympäristöministeriön kansliapäälliköt, Rajavartiolaitoksen päällikkö, poliisiylijohtaja,
pelastusylijohtaja, Tullin pääjohtaja,
pääesikunnan päällikkö, sekä Huoltovarmuuskeskuksen
toimitusjohtaja.
Komitean puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan asettaa valtioneuvoston
yleisistunto puolustusministeriön esittelystä. Valtioneuvosto voi lisäksi kutsua komitean jäseniksi muita henkilöitä enintään neljän vuoden toimikaudeksi kerrallaan.
Komitean
pysyvinä asiantuntijoina toimivat valtioneuvoston kanslian EU-asioiden
osaston päällikkö ja viestintäosaston päällikkö.
Komitea
voi kutsua tilapäisiä asiantuntijoita tarvitsemassaan laajuudessa.
Turvallisuuskomitealle asetetaan puolustusministeriön yhteydessä toimiva päätoiminen sihteeristö, jossa on edustettuna
monipuolisesti yhteiskunnan eri alojen varautumisen asiantuntemus. Lisäksi komitealla voi olla sivutoimisia sihteereitä. Valtioneuvoston yleisistunto nimittää komitean pääsihteerin ja muut päätoimiset sihteerit.
4 §
Toiminnan järjestäminen
Komitea kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan
kutsusta ja on päätösvaltainen, kun vähintään puolet jäsenistä on saapuvilla.
Komitea laatii toimintaansa varten järjestyssäännön. Komitean puheenjohtajalle,
varapuheenjohtajalle,
jäsenelle ja sihteerille ei makseta palkkiota.
5 §
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2013.
Tällä asetuksella kumotaan turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta annettu valtioneuvoston
asetus (288/2003).
Helsingissä 24 päivänä tammikuuta 2013
Puolustusministeri Carl Haglund
Hallitusneuvos Matti Piispanen
PUOLUSTUSMINISTERIÖ Muistio Liite
Hallitusneuvos
22.1.2013
Matti Piispanen
EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI TURVALLISUUSKOMITEASTA
1. Johdanto
Puolustusministeriön yhteydessä toimii Turvallisuus- ja puolustusasiain komitea, josta säädettiin 10.4.2003 annetulla valtioneuvoston asetuksella (288/2003). Tällä asetuksella kumottiin komiteaa
koskeva valtioneuvoston ohjesäännön 44 a § (134/2000).
Turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n 1 momentin komitea mukaan avustaa puolustusministeriötä
sekä valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittista ministerivaliokuntaa kokonaismaanpuolustusta koskevissa asioissa.
Kokonaismaanpuolustuksen käsite on määritetty valtioneuvoston ohjesäännön
16 §:n perustelumuistiossa siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia niitä sotilaallisia ja siviilialojen toimia, joilla turvataan valtion itsenäisyys sekä kansalaisten elinmahdollisuudet ja turvallisuus ulkoista, valtioiden aiheuttamaa
tai muuta uhkaa vastaan. Kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamiseen kuuluvat julkisen sektorin eli valtioneuvoston,
valtion viranomaisten ja kuntien sekä yksityisen sektorin toimenpiteiden ja kansalaisten
vapaaehtoisen toiminnan yhteensovittaminen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi kaikissa tilanteissa.
Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean puheenjohtajana toimii puolustusministeriön
kansliapäällikkö ja varapuheenjohtajana valtioneuvoston kanslian kansliapäällikkönä oleva pääministerin valtiosihteeri sekä muina jäseninä tasavallan presidentin kanslian, ulkoasiainministeriön,
sisäasiainministeriön, valtiovarainministeriön, liikenneministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö sekä pääesikunnan päällikkö ja puolustusvoimien operaatiopäällikkö
sekä rajavartiolaitoksen päällikkö. Valtioneuvosto voi lisäksi kutsua komitean jäseniksi muita henkilöitä enintään neljän vuoden toimikaudeksi kerrallaan.
Puolustusministeriön
päätöksellä Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean jäseniksi on määräajaksi kutsuttu EU- valtiosihteeri, oikeusministeriön, valtiovarainministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, maa- ja metsätalousministeriön,
liikenne- ja viestintäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja ympäristöministeriön kansliapäällikkö sekä Huoltovarmuusneuvoston puheenjohtaja.
Valtioneuvoston
5.12.2012 antamassa periaatepäätöksessä kokonaisturvallisuudesta on linjattu, että kokonaisturvallisuuden käsite otetaan käyttöön kuvaamaan yhteiskunnan laaja-alaista varautumista erilaisiin häiriötilanteisiin
ja poikkeusoloihin. Kokonaisturvallisuus ei ole tarkoitettu oikeudelliseksi käsitteeksi, joka perustaisi toimivaltuuksia viranomaisille tai muille toimielimille. Tältä osin periaatepäätöksessä ei ehdoteta muutoksia varautumisjärjestelyjen
perusteisiin, eikä viranomaisten toimivaltamäärittelyihin.
Periaatepäätöksessä todetaan, että kokonaisturvallisuuteen liittyvän ennakoivan varautumisen pysyväksi
yhteistoimintaelimeksi perustetaan Turvallisuuskomitea. Komitea muodostetaan nykyistä Turvallisuus- ja puolustusasiain komiteaa laajaalaisemmaksi ja -pohjaisemmaksi. Säädösmuutosarvioinnissa tulee ottaa huomioon muun muassa valtioneuvoston
asetus Turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta.
2. Yksityiskohtaiset perustelut
1 § Turvallisuuskomitea. Pykälä sisältäisi Turvallisuuskomiteaa koskevan perussäännöksen. Komitea toimisi puolustusministeriön yhteydessä. Komitea avustaisi valtioneuvostoa
ja sen ministeriöitä. Komitea olisi oikeudelliselta luonteeltaan kokonaisturvallisuuden alalla tapahtuvan varautumisen pysyvä yhteistoimintaelin. Lisäksi komitea toimisi häiriötilanteen luonteesta riippuen tarvittaessa asiantuntijaelimenä.
Kokonaisturvallisuus on tavoitetila, jossa valtion itsenäisyyteen, väestön elinmahdollisuuksiin ja muihin yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvat uhkat ovat hallittavissa.
Yhteiskunnan
elintärkeät toiminnot turvataan viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen yhteistoimintana. Turvaamisen toimiin kuuluvat uhkiin varautuminen, häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hallinta sekä niistä toipuminen.
Valmiuslain (1552/2011) 12 §:ssä säädetään, että valtioneuvoston, valtion hallintoviranomaisten, valtion itsenäisten julkisoikeudellisten laitosten, muiden valtion viranomaisten ja valtion
liikelaitosten sekä kuntien, kuntayhtymien ja muiden kuntien yhteenliittymien tulee valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muilla toimenpiteillä varmistaa tehtäviensä mahdollisimman
hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa.
Varautumisen käytännön esimerkkejä ovat muun muassa valmiussuunnitelmat ja suunnitelmat häiriötilanteiden hallintaan, poikkeusoloja tai
häiriötilanteita varten tehdyt tekniset ja rakenteelliset etukäteisvalmistelut, yhteistyö- ja toimintamallit, koulutus ja harjoitukset sekä tilojen ja kriittisten resurssien varaukset. Poikkeusolojen ja häiriötilanteiden
viestinnän ja tietojen käsittelyn suunnittelu on osa varautumista.
Turvallisuuskomitean tehtäviin kuuluisi muun muassa keskeisten turvallisuuskomitean tehtäväkenttään liittyvien
strategioiden valmisteluun osallistuminen ja tarvittava yhteensovittaminen.
Toimivaltaiset viranomaiset vastaavat varautumisesta ja toiminnan ohjaamisesta omalla hallinnonalallaan. Komitealle ei kuulu häiriötilanteen,
muunlaisen kriisitilanteen tai poikkeusolotilanteen johtaminen eikä toiminnan ohjaaminen. Häiriötilanteiden hallintaan liittyvän valmistelun tukena hyödynnetään ministerivaliokuntia, kansliapäällikkökokousta,
valmiuspäällikkökokousta ja ministeriöiden yhteistyön pysyviä yhteistyöelimiä sekä tarvittaessa häiriötilanteen luonteesta riippuen turvallisuuskomitean
asiantuntemusta.
Komitean asettaminen ei vaikuta Euroopan unioniin liittyvien asioiden käsittelyjärjestelmään eikä ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan valmisteluihin. Turvallisuuskomitean tehtäväalan
laajentaminen kokonaisturvallisuuden alalle ei merkitse muutosta varautumisjärjestelyjen perusteisiin, eikä myöskään puolustusministeriölle kuuluvaan tehtävään kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamisessa.
2 § Komitean tehtävät. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan komitea avustaisi kokonaisturvallisuuden
hallintaan tähtäävässä varautumisessa ja varautumisen yhteen sovittamisessa. Yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeistä on toteuttaa eri aloilla toteutettujen varautumistoimenpiteiden seuranta ja yhteensovittaminen pysyvässä
ja laaja-alaisessa yhteistyöelimessä. Komitealla on erinomaiset edellytykset sovittaa yhteen eri tahojen näkemykset ja saattaa suosituspäätökset sekä valtioneuvoston että
ministeriöiden
toiminnassaan hyödynnettäviksi.
Varautumista johtaa ja valvoo valtioneuvosto sekä kukin ministeriö toimialallaan. Ministeriö yhteensovittaa varautumista omalla toimialallaan. Varautumisen
yhteensovittamisesta valtioneuvostossa säädetään erikseen. Turvallisuuskomiteassa käsitellyt asiat käsitellään sen jälkeen siten kuin kulloinkin voimassa olevassa lainsäädännössä säädetään.
Turvallisuuskomitean antamat lausunnot, aloitteet ja tarvittavat ehdotukset varautumista koskevien asiakokonaisuuksien yhteensovittamiseksi (esimerkiksi varautumista koskevat strategiat ja toimeenpanoohjelmat) käsitellään ja esitellään
päätettäväksi siitä ministeriöstä, jonka toimialaan asia sisällöltään kuuluu.
Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin komitean
tehtäväksi seurata ja arvioida Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen ympäristön ja yhteiskunnan muutosten vaikutuksia kokonaisturvallisuuden järjestelyihin. Kyseessä on valtionjohdon päätöksentekoon liittyvä
seuranta- ja arviointitehtävä, jonka tavoitteena on mahdollistaa valtioneuvoston ja ministeriöiden oikea-aikaiset ja kokonaisturvallisuuden hallinnan
kokonaisuutta palvelevat toimenpiteet. Tehtävä
edellyttäisi monipuolista Turvallisuuskomitean eri toimintamuotojen hyödyntämistä. Tällaisia käytännön toimenpiteitä olisivat Turvallisuuskomitean kiinteä yhteistoiminta viranomaisten ohella erilaisiin tutkimuslaitoksiin
ja elinkeinoelämän keskusjärjestöihin. Tehtävä käsittäisi ministeriöiden hallinnonalojen sekä muiden yhteiskunnan tärkeiden toimialojen kokonaisturvallisuuden alaan kuuluvien järjestelyjen seurannan.
Kokonaisturvallisuus käsittää
kaikille ministeriöille kuuluvia tehtäviä ja toimintoja. Normaaliaikaisessa toimien kehittämisessä sekä tilanteissa, joissa kokonaisturvallisuuden
päämäärät joutuvat uhatuiksi, joudutaan toimia sovittamaan yhteen ja priorisoimaan. Ajantasainen kokonaiskuva eri alojen kokonaisturvallisuuteen vaikuttavista järjestelyistä on välttämätön edellytys yhteiskunnan
elintärkeiden toimintojen ylläpitämisessä ja kehittämisessä.
Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädettäisiin komitean tehtäväksi seurata hallinnon eri
alojen ja tasojen toimia kokonaisturvallisuuteen liittyvän varautumisen järjestelyjen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Turvallisuuskomitea yhteen sovittaisi hallinnon eri alojen varautuisen suunnitelmia, muita ennakkovalmisteluja
ja toimia siten, että ne ovat sopusoinnussa keskenään. Siten varmistettaisiin, ettei mikään olennainen asia jää valmisteluista pois eikä tehdä päällekkäistä työtä. Komitean toimintaan
kuuluisi
myös valmiuslainsäädännön ja kokonaisturvallisuuden järjestelyjä koskevan muun lainsäädännön ajan- ja asianmukaisuuden arviointi tehtäessä
johtopäätöksiä varautumisjärjestelyjen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan komitea sovittaisi tarvittaessa yhteen laajoja ja tärkeitä
varautuista koskevia asiakokonaisuuksia kuten valtakunnallisen varautumisen yhteensovittaminen sekä yhteistyömuotojen, toimintamallien, tutkimuksen ja harjoitustoiminnan kehittäminen. Varautumiseen kuuluu olannaisena osana koulutus toiminta.
Valtakunnalliset ja alueelliset maanpuolustuskurssit muodostavat laaja-alaisina kokonaisturvallisuutta käsittelevinä kursseina keskeisen Turvallisuuskomitean
tehtäväalaan liittyvän kokonaisuuden.
Pykälän 2 momentin mukaan komitea voisi tehtävänsä toteuttamiseksi antaa lausuntoja ja tehdä aloitteita kokonaisturvallisuutta koskevissa asioissa ennakoivaa varautumista koskevien laajojen ja
tärkeiden asiakokonaisuuksien yhteensovittamista koskevista kysymyksistä.
3 § Kokoonpano. Hallinnon eri haarat ylittävien toimien
suunnittelu ja niiden toimeenpanon seuraaminen edellyttävät tasavallan presidentin kanslian, kaikkien ministeriöiden, puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen, Tullin ja Huoltovarmuuskeskuksen tiivistä yhteistyötä. Toiminta on
pitkäjännitteistä ja edellyttää asioita käsittelevältä organisaatiolta pysyvyyttä. Komiteaan kuuluvan ministeriön kansliapäällikön tehtävä on huolehtia ministeriön ja sen hallinnonalan
yleisestä turvallisuudesta sekä varautumisesta sekä komitean muilla jäsenillä on heille kullekin säädetty toimivalta johtaa
kokonaisturvallisuuden alaan liittyvien toimien valmisteluja
ja toimeenpanoa omilla toimialoillaan ja siten huolehtia osaltaan Turvallisuuskomiteassa yhteen sovitettujen kokonaisturvallisuuden asioiden toteuttaminen.
Komitean jäseniä olisivat pykälän 1
momentin mukaan tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkö, pääministerin toimikaudeksi nimitetty valtiosihteeri, ulkoasiainministeriön, oikeusministeriön, sisäasiainministeriön, puolustusministeriön,
valtiovarainministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja ympäristöministeriön
kansliapäällikkö, Rajavartiolaitoksen päällikkö, poliisiylijohtaja,
pelastusylijohtaja, Tullin pääjohtaja, pääesikunnan päällikkö ja Huoltovarmuuskeskuksen
toimitusjohtaja. Komitean jäsenyys olisi sidottu edellä mainittuihin virkatehtäviin. Kukin virkamies olisi komitean jäsen kyseisen virkatehtävän hoitoajan ja hänen seuraajansa virassa aloittaisi nimitysajankohdastaan lukien
komitean jäsenenä hänen jälkeensä. Turvallisuuskomitean jäsenillä ei olisi nimettyjä varamiehiä.
Komitean toiminnassa voi ilmetä tilanteita, joissa tilapäinen
sijaisedustus on välttämätöntä.
Turvallisuuskomitean puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan asettaisi pykälän 2 momentin
mukaan valtioneuvoston
yleisistunto. Turvallisuuskomiteaa koskevat asiat käsiteltäisiin ja esiteltäisiin puolustusministeriöstä.
Valtioneuvoston erikseen kutsumien jäsenten toimikausi olisi pykälän
3 momentin mukaan enintään neljä vuotta. Esimerkkinä elinkeinoelämän edustajasta valtioneuvoston periaatepäätöksessä kokonaisturvallisuudesta mainitaan Huoltovarmuusneuvoston puheenjohtaja.
Pykälän 4 momentin mukaan Turvallisuuskomitean pysyvinä asiantuntijoina toimisivat valtioneuvoston kanslian EU-asioiden osaston päällikkö ja viestintäosaston päällikkö.
Komitea voisi kutsua myös muita pysyviä asiantuntijoita tai hyödyntää asiantuntijoita tarvitsemassaan laajuudessa.
Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan otettavaksi
perussäännös komitean sihteeristöstä.
Komitealle asetetaan sihteeristö, joka sijoitetaan puolustusministeriön yhteyteen. Päätoimisessa sihteeristössä olisi
asteittain edustettuna monipuolisesti yhteiskunnan eri alojen varautumisen asiantuntemus. Valtioneuvoston yleisistunto nimittäisi komitean pääsihteerin ja muut päätoimiset sihteerit. Sihteeristön osana jatkaisivat nykyiseen Turvallisuus-
ja puolustusasian komitean sihteeristöön kuuluvat nykyiset virkamiehet toimikautensa ajan. Turvallisuuskomitealla voisi olla myös sivutoimisia sihteereitä. Sihteeristöä koskevat asiat esiteltäisiin puolustusministeriöstä.
4 § Toiminnan järjestäminen. Pykälässä säädettäisiin Turvallisuuskomitean toiminnan käytännön järjestelyistä. Komitea kokoontuisi puheenjohtajan
kutsusta. Puheenjohtajan estyneenä ollessa varapuheenjohtaja kutsuisi Turvallisuuskomitean kokoon. Komitea olisi päätösvaltainen, kun vähintään puolet jäsenistä on saapuvilla. Komitea laatisi työskentelynsä
käytännön järjestelyistä järjestyssäännön. Komitean puheenjohtajalle, varapuheenjohtajalle, jäsenelle tai sihteerille ei maksettaisi palkkiota.
5 § Voimaantulo.
Asetus ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä helmikuuta 2013. Asetuksella
kumottaisiin Turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta 10.4.2003 annettu valtioneuvoston asetus (288/2003).
3. Toimivalta
Suomen perustuslain 119 §:n 2 momentin mukaan valtionhallinnon toimielinten
yleisistä perusteista on säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä.
Myös valtion alue- ja paikallishallinnon perusteista on säädettävä
lailla. Muutoin valtionhallinnon yksiköistä voidaan säätää asetuksella. Hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp) mukaan ehdotettu asetuksenantovaltuus kattaisi esimerkiksi neuvottelukunnat ja muut vastaavat valtionhallinnon sivuelimiksi
luonnehdittavat yksiköt, joiden tehtäviin ei kuulu julkisen vallan käyttöä. Asetuksenantovaltaa koskevien yleisten säännösten mukaan asetuksen antaisi valtioneuvosto, jollei laissa erikseen toisin säädettäisi.
4. Asian valmistelu
Valtioneuvoston periaatepäätöksessä kokonaisturvallisuudesta on määritetty Turvallisuuskomitean
tehtävät, kokoonpano ja toimintaperiaatteet. Asetuksesta on pyydetty ministeriöiden lausunnot ja ne on käsitelty Turvallisuus- ja puolustusasiain komiteassa. Säädösehdotus on ollut tarkastettavana
oikeusministeriön laintarkastusyksikössä.
5. Esityksen vaikutukset
Ehdotuksella olisi erityisesti Turvallisuuskomitean sihteeristöä
koskevia taloudellisia, organisaatio- ja henkilöstövaikutuksia. Sihteeristön laajentaminen voidaan toteuttaa asianomaisten hallinnonalojen menokehyksiin osoitetuin määrärahoin.
6.
Voimaantulo
Asetus ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä helmikuuta 2013.