Sen jälkeen järjestömme johto kävi kaksi kertaa tapaamassa presidentti Chiracia Pariisissa. Tavallisesti tällaiset tilaisuudet olivat viljelijöiden edustajien pyrikimysta vaikuttaa valtiollisiin
johtohenkilöihin, mutta tässä tapauksessa hän tenttasi meitä tunnemmeko asiat perinpohjaisesti ja onko strategiamme ja taktiikkamme kohdallaan. Kun puhuin, hän aloitti sanomalla, miten hienoa on, että COPA:lla on suomalainen
pääsihteeri, joka puhuu ranskaa. Muutamissa muissa satunnaisissa tapaamisissa hän tunsi heti nimeltä.
Mieleen jäi eityisesti keväällä 2003 vierailu
pääministeri Jäätteenmäen matkassa Pietarin 300 vuotisjuhlassa. Olin tunnetussa Meripihka -huoneessa ja hän tuli sinne vaimonsa kanssa. Hän tunsi, onnitteli tuoreesta nimityksestä, esitteli vaimolleen, kysyi kuulumisia
ja ilmaisi tyytyväisyytensä, että Suomessa on ranskaa puhuva valtiosihteeri.
Nämä ovat tietenkin henkilökohtisia kokemuksia, mutta kun ne sattuivat kaukaisen
maan yhden tavallisen kansalaisen kohdalla on varmaa, että hänen pitkän elämänsä aikana samanlaisia kokemuksia hänen asenteestaan ihmisiin on tullut tuhansille Ranskassa ja muissa maissa. Kaikki varmaan pohtivat ja muistavat
häntä samaan tapaan kunnioituksella.