EUOBSERVER otsikoi perjantaina, että liittokansleri Merkelin mukaan "EU:n parlamenttivaali ei ratkaise komission presidenttiä."
Vanhassa raiteessa kulkeva EU -keskustelu ei vastaa ajan tarpeisiin, sillä EU:n todellinen päätöksenteko on mennyt melkein salaa sekavaan ja pienille maille huonoon suuntaan. Jokaisen organisaation on välillä arvioitava
omaa toimintaansa,niin myös Euroopan Unionin.
Toisen maailmansodan jälkeen Euroopan yhdentyminen toteutti monin tavoin rauhan ja hyvinvoinnin tehtäväänsä. Mutta maailma on muuttunut ja nyt on ilmeistä, että Euroopan yhteiskuntien
samanlaistamisella keskitettyyn hallintaan on rajansa.
Samoin on syytä kysyä, onko perusteltua enää heikentää vuosisatojen työn tuloksena syntyneitä kansalaisten vastuulliseen vapauteen perustuvia demokraattisia oikeusvaltioita?
Vai eikö ole parempi rohkaista, voimistaa ja vastuuttaa Euroopan maita omien kansantalouksiensa kilpailukyvyn edistäjinä ja oikeudenmukaisen kehityksen toteuttajina?
Nykymaailmassa eurooppalaisilla on yhä enemmän taloudellisia ja
poliittisia haasteita, jotka vaativat vastaamista paikallisella ja yritysten tasolla sekä kansallisella ja eurooppalaisella tasolla. Meillä on myös yhä enemmän koko ihmiskunnan haasteita, joihin voidaan Suomesta vaikuttaa vain eurooppalaisella
yhteistyöllä ja tehdä sopimuksin päätöksiä globaalilla tasolla.
Tänään kysytään, selviääkö Eurooppa?
Ei selviä, jos yrittää keskitetyn liittovaltion ideologian hengessä yhä
lisätä yhdenmukaistavaa, keskitettyä hallintaa - yhä etäämmälle eurooppalaisten arkielämän tarpeista ja vastuulliseen vapauteen perustuvasta demokraattisesta oikeusvaltiosta.
Ei selviä, jos taantuu nykyisen Englannin esittämässä hengessä vain sisämarkkinoiksi ja omille teille lähteviksi jäsenvaltioiksi.
Kyllä selviää, jos Euroopan henki uudistuu elinvoimaiseksi valistuneeksi sivistykseksi. Eurooppa selviää,
jos ottaa EU:n vanhan liittovaltiotavoitteen sijaan Euroopan arkkitehtuurin perustaksi eurooppalaisten ihmisten palvelemisen ja eurooppalaisten omien demokraattisten oikeusvaltioiden yhteistyön, vastuun ja mobilisoinnin.
Tässä Euroopan Kotimaa-Eurooppa-Ihmiskunta-mallissa
tulevaisuutta ei katsota ylhäältä päin kuvitellusta liittovaltiosta käsin, vaan todellisten eurooppalaisten arjen tarpeista katsoen. Päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia ja ne sijoitetaan
ylemmille Euroopan ja koko ihmiskunnan tasoille käytännöllisen tarpeen ja järjen pohjalta – Euroopan täysivaltaisia, demokraattisia oikeusvaltioita ja niiden välttämätöntä yhteistyötä runkona
pitäen.
Tällöin on monin osin mahdollista palauttaa päätösvaltaa Unionin tasolta jäsenvaltioille, mutta myös tarpeen mukaan tunnistaa eurooppalaisten ja koko ihmiskunnan yhteisten asioiden hoidon tarve Euroopan tai
ihmiskunnan tasolla - ilman huolta, että se olisi askel liittovaltiokehitykseen.
Kaiken kaikkiaan, jotta Eurooppa selviäisi valistunut sivistys, sen luomat demokraattiset oikeusvaltiot ja niiden yhteistyö on otettava kaiken valtiollisen ja eurooppalaisen politiikan pohjaksi.