Aamun uutiset tekivät vakavaksi.
Edellisen laman aikana Nokia pelasti ja nousi sitten
kuin raketti. Suomalaiset insinöörit valmistivat vuosia hyviä verkkoja ja sitten maailman parhaita matkapuhelinlaitteita. Ne valloittivat koko maailman. Mutta tuo menestys johti siihen, ettei ajoissa nähty kilpailijna tekevän laitteeseen
ohjelmistoja, joiden merkitys ajoi laitteen ohi. Jo kauan sitten Microsoftin Gates kävi tästä kertomassa ja ehdottamassa yhteistyötä.
Nousun vuosina amerikkalaiset suursijoittajat panivat rahaansa Nokiaan. Ne taas tunsivat alan globaalin kehityssuunnan, Microsoftin tarpeet ja Nokian ongelman. Jossakin vaiheessa ne päättivät sen operaation
yleiset suuntaviivat, joka tänään tuli päätepisteeseen. Alan tuntijoiden mukaan, halvalla meni.
Suomen metsäklusteri on toinen samantapainen historia. Siellä suuruuden tunnossa uskottiin pitkään Pöyryyn, joka markkinoi omia tuotteitaan esittämällä perusteettomia arvioita globaalien paperimarkkinoiden kehityksestä
. Niinpä vuosikymmenien aikana rakennetut ”rönsyt” myytiin ulkomaille ja rahat laitettiin mm. vanhojen koneiden ja tyhjien markkinoiden ostoon Yhdysvalloista, metalliteollisuudessa paperikoneiden valmistukseen ja mediabisneksessä
paperimedioiden ostoon ulkomailta.
Suomessa on monia muitakin aloja, joita on johdettu samalla mallilla. Nykyisen
hallituksen kunta-sote uudistuksessa nojataan samoihin taustavoimiin sekä samaan saneerausmalliin ja sovelletaan sitä itse Suomen valtioon ja kuntiin. Sen mukaisesti lopetetaan 200 tulosyksikköä eli kuntaa, 20 tuotantolinjaa eli sairaanhoitopiiriä,
yksi organisaatiotaso eli väliasteen hallinto, yksityistetään rönsyjä ja jäljelle jäävä keskitetään 12 keskuskaupunkiin, joihin siirretään myös pääkonttorin eli valtion tehtäviä.
Paljon väkeä jää heitteille, mutta niinhän saneerauksessa aina käy. Tämä kaikki taas merkitsee suomalaisen yhteiskunnan alas ajoa sellaisena kuin se on sodan jälkeen rakennettu, kuten nyt Nokian ja suurelta osin
metsäklusterin on käynyt.