Viime päivinä on muistettu Neuvostoliiton tekemää Tsekkoslovakian miehitystä
50 vuotta sitten. Tuon ajan nuorille suomalaisille se oli yksi askel vuoden 1968 mullistuksissa. Oli koettu Prahan kevät ja lopulta presidentti de Gaullen eroon johtaneet Pariisin opiskelijamellakat. Saksassa ja Yhdysvalloissa opiskelijalevottomuudet
olivat arkipäivää. Nyt sitten olivat neuvostopanssarit Prahan keskustassa.
Noina päiviä alkoivat myös Suomen nuoriso-
ja opiskelijajärjestöjen aktiivit jakautua kahteen suuntaan.
Sattumoisin 21. elokuuta 1968 aamulla Keskustan Opiskelijaliiton pääsihteeri
Olli Saarela ja minä lensimme aamukoneella Helsingistä Jyväskylään. Olimme kuulleet aamu-uutisista ensimmäiset tiedot, ja perille saavuttuamme menimme kotiini Tellervonkadulle kuuntelemaan lisää.
Pohdimme, mitä tehdä.
Päädyimme siihen,
että nyt pitäisi kaikkien puolueiden nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen tuomita miehitys yhdessä. Ne kutsuttiinkin seuraavaksi päiväksi kokoukseen, joka pidettiin Ylioppilaslehden toimituksessa. Kaikkien edustajat tulivat
paikalle, ja kohtuullisella työllä yhteinen teksti saatiin valmiiksi.
Mutta sitten tuli paikalle vanhempi SKDL:n opiskelijajärjestön
SOL:n edustaja, ja hän ilmoitti, ettei hänen järjestönsä hyväksy tekstiä. Siitä seurasi, että myös puolueen nuorisojärjestö SDNL jättäytyi pois. Hetken harkittuaan SDP:n opiskelijajärjestö
SONK ilmoitti jäävänsä pois, mutta puolueen nuorisojärjestö SNK pysyvänsä mukana.
Näin tultiin siihen,
että jäljelle jääneet kokoomuksesta keskustaan ja sosialidemokraattien nuorisojärjestöön sopivat antavansa kukin oman julkilausumansa.
Tuolloinen jako ennakoi tulevia vuosia. SOL oli tai alkoi olla vähemmistökommunistien eli taistolaisten eli uusstalinistien käsissä, ja vaikka SDNL:ssä oli demokratiaa kannattava enemmistö, sisäinen
paine oli ilmeisesti liian kova. SONK:n linjaus sen sijaan ennakoi ja toteutti monien mutta ei kaikkien osalta silloin hyvässä nousussa olleen opiskelijavasemmiston suuntautumisen “yleisdemokraattiseen” rintamaan opiskelijapolitiikassa,
kulttuurielämässä ja journalismissa. Sen pitkät varjot näkyvät jatkuvasti. Samasta asiasta käytiin puolen vuosikymmentä kamppailua myös Keskustan opiskelija- ja nuorisojärjestöissä meidän alkiolaisten
tasavaltalaisten ja k-linja-yleisdemokraattien välillä. Mutta sen kisan alkiolaiset voittivat aloittaakseen kaikkien yllätykseksi auringon laskuun tuomitun puolueen uuden nousun.
Seuraavana syksynä tätä kehitystä sitten radikalisoi Suomen oloissa ainutlaatuinen viestintätapahtuma Vanhan valtaus.