Lähtökohtia

Seraavassa presidentti Urho Kekkosen ajatuksia pienen maan realistisesta ulkopolitiikasta.

Nimenomaan pienelle valtiolle, joka on ilman illusioneja selvillä, että se ei voi omalla kannanotollaan kallistaa vaakaa puolelle tai enempää kuin toisellekaan, on elämäntärkeätä, että se osaa hyvissä ajoissa oikein käsittää niiden reaalisten tekijäin voiman, joista tulevainen kehitys sotilaallisella ja poliittisella alalla riippuu.

Kansakunnan tulee luottaa vain itseensä… kukaan toinen ei puhalla puurolusikkaamme, ja ellemme tee sitä itse, saattaa suumme palaa karrelle.

Kokemukset opettivat myös, että pienen maan ulkopolitiikassa ei ole kerta kaikkiaan varaa sekoittaa tunteita – sympatioita tai antipatioita – ratkaisuihin. Realistisen ulkopolitiikan tulee pohjautua tietoisuuteen kansainvälisen politiikan olennaisista tekijöistä, nimittäin valtioeduista ja valtioiden välisistä voimasuhteista.

Oikeat johtopäätökset voidaan tehdä ainoastaan sillä edellytyksellä, että ollaan selvillä tosiasioista ja hyväksytään ne. Ulkopoliittinen johto voi tietenkin jonkin aikaa sulkea silmänsä niiltä tosiasioilta, jotka eivät käy sen pirtaan, mutta tällainen menettely ei pitkän päälle auta. Tosiasiat painavat omalla voimallaan ja toteuttavat itsensä huolimatta perusteettomista toiveista ja omaehtoisesta lappusilmäisyydestä. Silloin kun vaakakupissa on kansakunnan kohtalo, ottavat ne poliittiset johtajat, joiden luonteenlaatu ei kestä tosiasioiden hyväksymistä, raskaan vastuun.

Tässä suhteessa me suomalaiset emme valitettavasti saa kiitettävää arvosanaa. Poliittisen realismin taju ei todellakaan ole Suomen kansan vahvimpia puolia. Uskotaan kuten asioiden toivotaan olevan, ja toimitaan, ikään kuin se, mitä toivotaan, olisi totta.

Historian opetuksiin puolestaan kuuluu se, ettei Suomen kaltainen pieni kansa kykene pakottamaan naapureitaan haluamaansa sovintoon. Omat voimavaramme eivät siihen riitä, ja ulkopuolisten tukeen nojaaminen merkitsisi heittäytymistä tuntemattoman armoille sekä epäsovun kylvämistä.

Realiteetteihin, jotka on aina otettava huomioon, kuuluvat myös suurvaltojen edut. Suurvaltojen olemassaolon tosiasiaan on pienen maan sovitettava toimintansa. Suomen ulkopolitiikan perustehtävä on kansakunnan olemassaolon ja Suomen geopoliittista ympäristöä hallitsevien suurvaltaetujen yhteensovittaminen.

YK 1961

Olemme sitä mieltä, että meidän tehtävämme täällä on lieventää erimielisyyksiä, ja pyrkiä rakentaviin ratkaisuihin sen sijaan, että kärjistäisimme tai ylläpitäisimme ristiriitoja tai aiheuttaisimme uusia... Uskomme, että sovittelun avulla on mahdollista saattaa sopusointuun erilaiset edut kaikkien yhteiseksi parhaaksi.

Näemme itsemme täällä pikemmin lääkärin kuin tuomarin osassa. Asiana ei ole esittää moitteita tai julistaa tuomioita. Meidän on mieluummin tutkittuamme ongelmia pyrittävä löytämään niihin parannuskeinoja. Oma kokemuksemme on meille Suomessa opettanut, että vain vähän jos mitään pysyvää voidaan saavuttaa käden käänteessä. Tiedämme, että jokaiseen tavoittamisen arvoiseen päämäärään päästään vain paljolla ja kovalla työllä, kärsiväisyydellä ja määrätietoisuudella...

Puolueettomuuspolitiikkamme tarkoituksena on, kuten monesti olemme sanoneet, asettaa Suomi kiistattomasti ulkopoliittisten spekulaatioiden ulottumattomiin. Olemme kiitollisia siitä tunnustuksesta, jonka itsenäisyystahtomme, demokratiamme elinvoima ja rauhanrakkautemme on joka puolelta saanut.