Nimenomaan pienelle valtiolle, joka on ilman illusioneja selvillä, että se ei voi omalla kannanotollaan kallistaa vaakaa puolelle tai enempää kuin toisellekaan, on elämäntärkeätä,
että se osaa hyvissä ajoissa oikein käsittää niiden reaalisten tekijäin voiman, joista tulevainen kehitys sotilaallisella ja poliittisella alalla riippuu.
Kansakunnan tulee luottaa vain itseensä… kukaan toinen ei puhalla puurolusikkaamme, ja ellemme tee sitä itse, saattaa suumme palaa karrelle.
Kokemukset opettivat myös, että pienen maan ulkopolitiikassa ei ole kerta kaikkiaan varaa sekoittaa tunteita – sympatioita tai antipatioita – ratkaisuihin. Realistisen ulkopolitiikan tulee pohjautua tietoisuuteen kansainvälisen
politiikan olennaisista tekijöistä, nimittäin valtioeduista ja valtioiden välisistä voimasuhteista.
Oikeat johtopäätökset
voidaan tehdä ainoastaan sillä edellytyksellä, että ollaan selvillä tosiasioista ja hyväksytään ne. Ulkopoliittinen johto voi tietenkin jonkin aikaa sulkea silmänsä niiltä tosiasioilta, jotka eivät
käy sen pirtaan, mutta tällainen menettely ei pitkän päälle auta. Tosiasiat painavat omalla voimallaan ja toteuttavat itsensä huolimatta perusteettomista toiveista ja omaehtoisesta lappusilmäisyydestä. Silloin kun vaakakupissa
on kansakunnan kohtalo, ottavat ne poliittiset johtajat, joiden luonteenlaatu ei kestä tosiasioiden hyväksymistä, raskaan vastuun.
Tässä
suhteessa me suomalaiset emme valitettavasti saa kiitettävää arvosanaa. Poliittisen realismin taju ei todellakaan ole Suomen kansan vahvimpia puolia. Uskotaan kuten asioiden toivotaan olevan, ja toimitaan, ikään kuin se, mitä
toivotaan, olisi totta.
Historian opetuksiin puolestaan kuuluu se, ettei Suomen kaltainen pieni kansa kykene pakottamaan naapureitaan haluamaansa sovintoon.
Omat voimavaramme eivät siihen riitä, ja ulkopuolisten tukeen nojaaminen merkitsisi heittäytymistä tuntemattoman armoille sekä epäsovun kylvämistä.
Realiteetteihin, jotka on aina otettava huomioon, kuuluvat myös suurvaltojen edut. Suurvaltojen olemassaolon tosiasiaan on pienen maan sovitettava toimintansa. Suomen ulkopolitiikan perustehtävä on kansakunnan
olemassaolon ja Suomen geopoliittista ympäristöä hallitsevien suurvaltaetujen yhteensovittaminen.