Dramaattiset vuodet

100 vuotta suojeluskuntaselkkauksesta

 

 

 

 

 

 

Nimimerkki v. G julkaisi Hufvudstadsbladetissa 9. kesäkuuta 1921 yleisönosastokirjoituksen ”Meneekö Suomi Baltian puolustusliittoon?” Siitä alkoi nuoren tasavallan suuri sisäinen ja diplomaattinen mellakka, koska v. G. oli Helsingin suojeluskuntapiirin hiljakkoin nimitetty päällikkö, kenraalimajuri Paul von Gerich. Alkoi "suojeluskuntaselkkaus".

 

Gerich totesi ensin, että Suomen ja Baltian maiden puolustusliitto on kierrellyt niin pitkään reunavaltioiden lehdistössä ja varmaan sitä valmisteltiin myös Suomessa. Lapsikin tietää, että risu on helpompi katkaista kuin risukimppu, mutta onko järkevämpää mennä risuksi mukaan varmasti katkaistavaan kimppuun vai säilyttää toimintavapaus kaikissa tilanteissa?

 

”Kuinka monta kaikista sovituista liitoista on kestänyt kokeensa, hädän hetkellä? …jokainen historian sivu todistaa rikotuista lupauksista heti kun se on oman edun vuoksi välttämätöntä. Sitä paitsi osoittavat kaikki liitot, että mitä enemmän niissä on osanottajia, sitä enemmän intressejä ja tahtoja, mikä ei salli välttämättä tarvittavaa yhteistä johtoa.”

 

Von Gerich esitti rankkaa kritiikkiä Baltian maihin, Puolaan ja Ranskaan ja ennakoi Saksan uutta nousua seurauksineen. Eikä johtopäätöskään sopinut reunavaltiopolitiikkaa ajaneelle ulkoministeri Holstille: ”Aikooko Suomi tosiaan astua uppoavaan laivaan? Ei, me liittoudumme vasta muutamien vuosien päästä ja silloin aivan muiden valtioiden kanssa. Siihen me olemme riittävästi oma itsemme.”

 

Pieni juttu yleisönosastossa olisi ehkä muuten jäänyt vähälle huomiolle, mutta siinä käsiteltyjen ulkovaltojen lähettiläät reagoivat voimakkaasti. Ranskan, Italian, Puolan, Romanian ja Latvian lähettiläät tulivat ulkoministeri Holstin puheille ja esittivät vastalauseensa.

 

Holsti esitti hallitukselle laajan ”erittäin salaisen” muistion, joka kritisoi von Gerichin kirjoitusta ”varsinkin tällä hetkellä, jolloin Ahvenanmaan kysymys odottaa ratkaisuansa”. Hänen johtopäätöksensä oli, että von Gerich on erotettava Helsingin suojeluskuntapäällikön tehtävästä.

 

Vennolan hallitus päätti antaa suojeluskuntien ylipäällikölle eversti Georg von Essenille mahdollisuuden erottaa von Gerich, tai muutoin hallitus antaa hänelle erottamiskäskyn. Presidentti Ståhlbergille yhtyi päätökseen. Tarvittaessa hän on itse valmis erottamaan von Essenin.

 

Suojeluskuntatehtävänsä perusteella von Gerich vetosi reserviin kuuluvan sotilaan sananvapauteen ja von Essen suojeluskuntien sisäiseen autonomiaan. Viimein 20. kesäkuuta sotaministeri Onni Hämäläinen ilmoitti von Essenille, että von Gerichin erottamisen tulee tapahtua klo 18.00 mennessä. Muussa tapauksessa asia alistetaan tasavallan presidentille. Suojeluskunnat eivät saa olla valtio valtiossa, ja niiden sotaministerin alaisen ylipäällikön tulee totella sotaministerin käskyjä.

 

Samana iltana 20. kesäkuuta kokoontui aktivistien ydinjoukkoa Hannes Ignatiuksesta Kai Donneriin, ja paikalle tuli myös itse salanimi Andersson eli Mannerheim. Se suunnitteli vastatoimia erottamiselle, mutta mutta jo samana iltana klo 22.30 presidentti Ståhlberg allekirjoitti sotilaskäskyn, jossa suojeluskuntien ylipäällikkö eversti von Essen vapautettiin toimestaan, ja hänen tilalleen nimitettiin väliaikaisesti sotaväen esikuntapäällikkö Karl Emil Berg. Seuraavana aamuna Berg antoi käskyn von Gerichin erottamisesta. Maassa alkoi koko kesän kestänyt rankka keskustelu, ja läheltä tulleiden hyökkäysten jälkeen Berg teki itsemurhan 22. kesäkuuta.

 

Suojeluskuntien edustajakokous oli koolla seitsemän kertaa 23. kesäkuuta ja 17. syyskuuta välisenä aikana. Osapuolina olivat Kai Donnerin johtamat erottamista ja hallitusta vastustaneet ja hallitusta kannattaneet P. E. Svinhufvudin, Artturi Leinosen ja edistykseen kuuluneen Sulo Heiniön kannattajat.

 

Uusi tilannetta eli presidentin ja hallituksen päätösvaltaa selkeyttänyt suojeluskunta-asetus annettiin 16. syyskuuta. Seuraavana päivänä suojeluskuntien edustajakokous esitti pääehdokkaana Mannerheimin nimittämistä suojeluskuntien ylipäälliköksi. Presidentti Ståhlberg nimitti kuitenkin jääkärieverstiluutnantti Lauri Malmbergin, jonka varaehdokkuuden hallituksen kannattajat olivat valmistelleet tai oikeastaan taktikoineet.

 

Ajan oloissa kesän 1921 suojeluskuntaselkkaus merkitsi tasavaltalaisen hallituksen sekä armeijan ja suojeluskuntien maltillisten voittoa oikeistoaktivisteista, jotka olivat pyrkineet esiintymään armeijan ja suojeluskuntien nimissä ja myös tosiasiallisesti ohjaamaan niitä.

 

Valtakunnallisesti kesän 1921 suojeluskuntaselkkaus merkitsi talven 1918 vakoisen puolen suojeluskunnissa vedenjakajaa tasavaltalaisten ja laillisuusmiesten hyväksi samaan tapaan kuin SDP:n joulukuun 1919 puoluekokous oli ollut punaisten puolella. Selkeästi demokraattinen suuntaus oli osoittanut voimansa.

 

--------------------

Kuvat.

Helsingin suojeluntapiirin paraati Paul von Gerichin tullessa sen päälliköksi 17. huhtikuuta 2021

Hufvudstadsbladet 9. kesäkuuta 1921