Dramaattiset vuodet

Perustuslakivaliokunnan draamat

 

 (Kuva suurenee klikkaamalla)

 

 

 

Itsenäisen demokraattisen Suomen perustuslain syntyminen on tutkijoiden yhtä tarkoin varjelema salaisuus kuin monet muutkin vuosien 1917-1920 tapahtumat. Pääsin sen jäljille kesällä 2019 niin myöhään, että Nuori Suomi kirjaan ehti vasta taittovedoksen korjaukseen lyhyitä mainintoja. Kun demokraattisen oikeusvaltiomme keskeisen instituution eli eduskunnan perustuslakivaliokunnan historia on viime päivinä noussut esiin, tulkoon myös yksi tai kaksi sen dramaattisimmista vaiheista.

 

 

Syksyllä 1917 uusi eduskunta kokoontui 2. marraskuuta. Venäjän vallankumous julistettiin 7. marraskuuta. Suomen eduskunta julistautui Santeri Alkion aloitteesta korkeimman vallan käyttäjäksi eli samalla irti Venäjästä 15. marraskuuta. Marraskuun 16. päivänä uusi eduskunta asetti perustuslakivaliokunnan, joka puolestaan valitsi puheenjohtajakseen K.J. Ståhlbergin ja varapuheenjohtajaksi SDP:n Yrjö Mäkelinin. Ajan johtavien oikeiston ja keskustan poliitikkojen lisäksi valiokuntaan kuuluivat johtavat sosialidemokraatit Kullervo Manner, O.V. Kuusinen, K.H. Wiik ja Eetu Salin sekä varajäsenenä Yrjö Sirola.

 

 

P.E. Svinhufvudin senaatti saatiin valittua 27. marraskuuta, ja se antoi 4. joulukuuta sekä itsenäisyysjulistuksen että eduskunnalle lakiesityksen uudeksi hallitusmuodoksi. Esitys noudatteli jo keväällä 1917 asetetun K.J. Ståhlbergin perustuslakikomitean esitystä lisättynä vielä syksyllä Venäjän korkeimmalle vallalle jätettäväksi suunnitellun ulkosuhteiden ja sotilasvallan antaminen Suomen presidentille. Kaksi päivää myöhemmin eli 6. joulukuuta eduskunta hyväksyi senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen.

 

 

Eduskunnan perustuslakivaliokunta alkoi käsitellä Svinhufvudin senaatin hallitusmuotoesitystä 11. joulukuuta. Mutta tilanteen rauhoittamiseksi jo 21. joulukuuta eduskunta hyväksyi parlamentarismia tarkoittavan valtiopäiväjärjestyksen muutoksen, joka julkaistiin lakina eli tuli voimaan 31. joulukuuta 1917. Sen mukaan ”Senaatin talousosaston jäsenet, jotka nimitetään Suomen eduskunnan luottamusta nauttivista henkilöistä, ovat virkatoimistaan eduskunnalle vastuunalaiset, kaikki yhteisesti hallituksen toiminnan yleisestä suunnasta ja kukin erikseen omista virkatoimistaan.”

 

 

Kaiken kuohunnan keskellä eduskunnan perustuslakivaliokunta käsitteli ahkerasti senaatin esitystä hallitusmuodoksi, ja se sai kaikkien pykälien käsittelyn valmiiksi 25. tammikuuta 1918. Samana iltana eduskunta kokoontui myös valitsemaan kaikkien puolueiden edustajien valtuuskunnan Brest-Litovskin rauhanneuvotteluihin.

 

 

Se 25. tammikuuta 1918 olikin yksi Suomen ja perustuslakivaliokunnan historian erikoisimmista päivistä. Säätytalolla oli runsaan viikon ajan istunut samaan aikaan kaksi toimielintä saman asian kimpussa mutta vastakkaisin tavoittein. Eduskunnan perustuslakivaliokunta oli käsitellyt osaltaan valmiiksi itsenäisen Suomen demokraattisen perustuslain. SDP:n Puolueneuvosto ja Puoluetoimikunta olivat taas käsitellet valmiiksi vallankumouksen aloittamisen Suomessa. Ja SDP:n johto oli istunut kummassakin kokouksessa.

 

 

SDP:n johdon kylmäverisyyden ja naamioinnin lisäksi voi pohtia ajan oikeiston ja keskustan edustajien huomiokykyä. Tuolloin eduskunta kokoontui täysistuntoonsa nykyisen yliopiston Porthanian vieressä olleessa Heimolan talossa, mutta eduskuntaryhmät ja valiokunnat kokoontuivat Säätytalossa. Kaikkien puolueiden kansanedustajien lisäksi Säätytalossa parveili näin SDP:n ryhmähuoneen tietämissä useita kymmeniä puolueaktiiveja ja lehdistöstäkin saattoi silloin kuten nyt lukea jotakin olleen tapahtumassa.

 

 

Vallankumous alkoi sitten 27.-28. tammikuuta välisenä yönä, kun punakaartit ottivat Helsingin haltuunsa. Viime tingassa vangitsemiselta Säätytalossa välttynyttä P.E. Svinhufvudia myöten oikeiston ja keskustan poliitikot Helsingissä olivat täysin ällikällä lyötyjä. Monilla heistä meni useita päiviä ennen kuin he käsittivät kunnolla, mitä on tapahtumassa. Onneksi kuitenkin erästä Vaasaan siirtynyttä ja Venäjällä jo yhden vallankumouksen kokenutta kenraalia ei hämätty erittäin taitavalla naamioinnillakaan. Hänkin laittoi joukkonsa liikkeelle samaan aikaan, vaikka saikin senaatin puheenjohtajalta sähkeen, ettei hätäilisi.

 

 

Seuraavaan perustuslakivaliokunnan dramaattiseen vaiheeseen meni runsaat kymmenen vuotta. Heinäkuun 5. päivänä 1930 puolen tusinaa Lapuan liikkeen miehiä tunkeutui Säätytaloon perustuslakivaliokunnan kokoukseen ja vei mukanaan kaksi kommunistien edustajaa. Jatkossa myös valiokunnan pitkäaikainen puheenjohtaja ja silloin jo entinen tasavallan presidentti mutta juuri eduskuntavaaleissa jälleen eduskuntaan valittu K.J. Ståhlberg kyyditettiin puolisoineen kotinurkiltaan Joensuuhun 10. lokakuuta 1930. Se taittoi Lapuan liikkeen kannatuksen, mutta ei intoa yrittää vielä kerran ja tosissaan.

 

 

Historiassa on kaikkina aikoina niin, että äärimmäisyydet ruokkivat toisiaan ja siksikin niitä on syytä välttää.

 

-------------------------

 

Kuvassa (suurenee klikkaamalla) perustuslakivaliokunta istumassa Säätytalolla 1918, kevään vallankumousyrityksen jälkeen koska mukana ei ole vasemmiston edustajia. Siinä vaiheessa valiokunnalla oli menossa ”kuningas seikkailu”, jonka valiokunnan tasavaltalaiset lopulta voittivat. Toinen kuva, eduskunnan perustuslakivaliokunnan pöytäkirjaa 25.1.1918, missä näkyvät sihteerin muistiinpanot mm. Yrjö Mäkelinin, Kullervo Mannerin ja K.H Wiikin puheenvuoroista. Kolmas kuva, samaan aikaan kokoontuneen SDP:n puoluetoimikunnan esityslistasta, jonka ko. kohdassa Yrjö Sirola totesi, että ”Maassa on jo sisällissota.”