Dramaattiset vuodet 1917-1919

Tänään Helsinki pääkaupunkina 200 vuotta

Kuva (suurenee klikkaamalla)

Engelin maalaus Katajanokalta kohti Pohjoisrannan satamaa vuonna 1816. Vasemmalla taitekattoinen triviaalikoulu, jonka kohdalle valmistui vuonna 1822 Senaatti eli nykyinen valtioneuvoston linna.

Artikkelin kirjoittaja (Uusi Suomi 1.10.1919) E.G. Palmen oli  Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian professori vuosina 1883-1903.

 

 

 

Ensimmäinen lokakuuta 1819 eli tänään 200 vuotta sitten Helsingistä tuli reaalisesti pääkaupunki, kun Senaatti ja muut keskusvirastot aloittivat toimintansa alle 4000 asukkaan kaupungissa.

 

 

Suomen autonomian toteutumisen jälkeen Kustaa Mauri Armfelt oli asettunut asumaan Åminnen kartanoonsa Halikossa. Toukokuun 15. päivänä 1811 hän oli yllättäen saanut kutsun tapaamaan Pietariin keisari Aleksanteria. Sen jälkeen hän sai keskeisen aseman Venäjän pohjoisen Euroopan politiikassa ja lähes vapaat kädet Suomessa.

 

 

Armfeltin aloitteesta Uudenkaupungin ja Turun rauhassa Venäjälle siirtyneet Kymijoesta itään olevat alueet eli Vanha Suomi liitettiin suuriruhtinaskuntaan. Keväällä 1812 keisari päätti Armfeltin esityksestä Suomen pääkaupungin siirtämisestä Turusta Helsinkiin. Armfeltin ajatuksena oli luoda Suomeen pääkaupungin näköinen pääkaupunki. Jos valtiolla on monumentaalinen pääkaupunki, sitä ei voi lakkauttaa yhdellä kynän vedolla.

 

 

Armfeltin vuosina pelkästään 1811-1812 perustettiin Suomeen Päämaanmittauskonttori, Yleisten rakennusten intendentinkonttori, Luotsipäällikkö, Postitirehtöörin virasto, Lääkintäkollegio, leimapaperikonttori, Vaihetus-, laina- ja depositioni- Contori (Suomen pankin alku) ja Päätullijohtokunta. Myös armeija sai alkunsa, ja Kadettikoulu perustettiin Haminaan.

 

 

Armfeltin kuollessa elokuussa 1814 uuden pääkaupungin toteuttaminen oli vielä kesken. Hänen vanha kustavilainen ystävänsä Johan Albrecht Ehrenström oli valittu 1812 Helsingin rakennuskomitean puheenjohtajaksi. Monien viivytysten jälkeen arkkitehdiksi valittiin vuonna 1816 saksalainen Carl Ludvig Engel.

 

 

Vuonna 1816 vielä Turussa olleen Hallituskonseljin nimi muutettiin arvovaltaa antavaksi ja suoraa yhteyttä keisariin korostavaksi Keisarilliseksi Suomen senaatiksi. Engelin suunnitteleman Senaatin rakennuksen työt alkoivat 1818 ja sen ensimmäinen osa valmistui vuonna 1822. Asioiden jouduttamiseksi ja varmistamiseksi keisari määräsi, että Senaatin ja keskusvirastojen toiminnan tulee aloittaa toimintansa Helsingissä 1. lokakuuta 1819. Niin myös tapahtui tilapäisissä suojissa.

 

 

Keisari teki kesällä 1819 ajan oloihin nähden haastavan Kainuuseen ja Ouluun ulottuneen kuukauden matkan tutustuakseen maan tilanteeseen ja mielialoihin sekä Helsingissä sen rakennustyöhön. Turussa tuttavuuden uudistaminen marsalkka Mannerheimin isoisän isään maaherra Carl Erik Mannerheimiin johti pian hänen uudelleen nimittämiseensä suuriruhtinaskunnan kotimaiseen johtoon.

 

 

Senaatin alkaessa Helsingissä sitä uudistettiin merkittävästi. Senaatin talous- ja oikeusosastot saivat varapuheenjohtajat, jolloin talousosaston varapuheenjohtajan tehtävä vastasi pääministeriä – tietenkin huomioon ottaen, että keisari teki merkittävät päätökset. Talousosastossa oli viisi ministeriötä vastaavaa toimituskuntaa.

 

 

Suomen ensimmäiseksi varapuheenjohtaja-pääministeriksi Aleksanteri nimitti Carl Erik Mannerheimin, ja hän toimi siinä tehtävässä vuoteen 1826. Samalle tuolille asettui hänen pojanpojan poikansa Carl Gustav Emil valtionhoitajana joulukuussa 1918 ja vahvisti siltä itsenäisen Suomen tasavaltaisen hallitusmuodon 17. heinäkuuta 1919 – sekä saman pöydän päähän vielä Suomen tasavallan presidenttinä 4. elokuuta 1944.