Dramaattiset vuodet 1917-1919

Mannerheim reserviin 102 vuotta sitten

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään 102 vuotta sitten Venäjän 6. ratsuväkiarmeijakunnan komentaja kenraaliluutnantti Mannerheim siirtyi reserviin. Hän muisteli myöhemmin saaneensa kenraaliluutnantti Nikolai Dukhoninilta kirjeen jonka mukaan, ”22. syyskuuta alkaen minut siirretään reserviin, koska ’en sopeutunut nykyisiin olosuhteisiin.’ Olen samaa mieltä itsekin ja haluaisin vain lisätä, että kuuden kuukauden ajan en ole täyttänyt tuolloin asetettuja vaatimuksia. Toisin sanoen, heti ensimmäisestä päivästä lähtien siitä, mitä he haluavat kutsua armeijan demokratisoitumiseen, mutta itse asiassa mitä pitäisi kutsua sen hajottamiseksi. En piilottele sitä. Olen erittäin iloinen siitä, että lopetan tällä tavalla, en välitä mistä syystä ja kenen aloitteesta minut siirrettiin reserviin.

 

 

Yritän päästä pian Suomeen, vaikka sekään ei näytä minusta erityisen houkuttelevalta. Sanomalehtien perusteella Suomi on synkkä paikka. Sosialistit aloittivat vaarallisen pelin saaden tukea heidän tyydyttämättömille vaatimuksilleen venäläisten sotilaiden joukkojen taholta. Jos eduskuntavaaleissa tulee jälleen sosialistinen enemmistö, tulevaisuus ei lupaa hyvää. En voi kuvitella, että nälänhädän estämiseksi tarvittava määrä viljaa voitaisiin tuoda Suomeen. Ihmeet ovat tietysti mahdollisia, koska Venäjä on rajattomien mahdollisuuksien maa, mutta kun näkee, kuinka huono tilanne on täällä etelässä, maan viljavimmilla alueilla, on vaikea kuvitella myönteistä tulosta.”

 

 

Tämän jälkeen kahden vuoden aikana oli Venäjän vallankumous, Alkion aloitteellisuuden torjuma välitön kumous, Svinhufvudin ja Alkion päättäväisyydellä läpi ajettu Suomen itsenäistyminen, Brest-Litovskin rauha, Suomen sosialistinen vallankumousyritys ja sen torjuminen Mannerheimin aloitteellisuudella ja johdolla sekä sitä seurannut SDP:n johdon demokratisoiminen Tannerin johdolla, jatkuvat Suomen ”heimosodat” eli hyökkäykset Itä-Karjalaan Suur-Suomen toteuttamiseksi, sakalaisten maihinnousu Suomeen, Mannerheimin saamat potkut Svinhufvudilta ja Paasikiveltä sekä näiden kuningashanke ja melkein onnistunut mutta lopulta Alkion maalaisliiton torjuma monarkistien kaappaus, Saksan tappio maailmansodassa, Mannerheimin paluu valtionhoitajaksi, Pariisin rauhankonferenssi, Venäjän sisällissota, Suomen itsenäisyyden tunnustaminen ulkoministeri Holstin ja presidentti Wilsonin aloitteesta, Mannerheimin yritys hyökätä Pietariin sekä hänen läheltä piti - englantilaisten virkamiesten Holstin, Alkion ja Ingmanin sekä Paasikiven torjuma - kaappaus, Suomen tasavaltainen hallitusmuoto sekä K.J. Ståhlbergin valinta presidentiksi - mitä seurasivat Ståhlbergin, Tannerin ja Paasikiven realismillaan läpi ajama Tarton rauha sekä äärisuuntien torjuminen sekä vasemmalla että oikealla.

 

 

Kahden vuoden aikana tapahtui uskomattoman paljon, ja lopulta syyskuussa 100 vuotta sitten, oltiin itsenäinen ja hengissä tavalla josta tämän päivän maailmassa on muillekin paljon opittavaa. Voi vain kunnioittaa tuon ajan suomalaisia, joista kaikissa käänteissä muodostui enemmistö torjumaan vaarat.

 

 

Kansalaisena harmittaa nyt erityisesti Suomen valtion järjestämien muistovuosien epäonnistuminen kansakunnan historian tuntemisen eli kokonaisuuden ja itseymmärryksen kannalta.

 

 

Näin tultiin siihen, että julkisen muistamisen pääteemaksi tuli katsoa tapahtunutta puolelta tai toiselta. Kiitos Martti Häikiölle. Uudessa kirjassaan hän kertoo tehneensä parhaansa asiallisten muistovuosien järjestämiseksi.