Dramaattinen kesä 1919

Alkiolaisuus, ihmiskunnan toivo

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Itsenäisen Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1919 Maalaisliitto saavutti suuren voiton, ja Santeri Alkio julkaisi pamflettinsa ”Maalaisliittolaisesta näkökulmasta. Nälkäisille leipää ja työttömille työtä”. Sen alussa hän totesi menestyksen syyksi sen, että puolue ”on Venäjän vallankumouksesta saakka pysynyt järkähtämättömästi ja johdonmukaisesti pysynyt parlamentaarisuuden linjalla, eikä ole antanut tilapää tapausten houkutella luokkavallankumoushankkeisiin”  - kuten vasemmisto ja oikeisto olivat tehneet.

 

 

Mutta parlamentaarisen demokratian lisäksi Alkio myös esitti maalaisliittolaisen valtio-opin kaksi muuta perusasiaa, ihmisyysaatteen ja maahengen.

 

 

Yhteiskunnan ongelmien perimmäisinä syinä ovat ”työn ja kapitaalin kilpailevat suurvallat, joilla ihmisyyden edut ovat muinaisrunoutta, luokkaedut käytännöllisen elämän johtavia periaatteita.” Ne ovat törmäyskurssilla elämän eli ihmisyyden ja maan ylläpitämän biosysteemin kanssa. Maan osalta Alkion johtopäätös oli, että ”Tästä sotatilasta ovat kansat ihmiskunta vapautettavat. Maa on tunnustettava jälleen kaikkien ihmisten äidiksi. Mutta samalla on maaemon pojat ja tyttäret tuhlaajapoikina palatessaan maaemon rinnalle, velvoitettava tunnustamaan suhteensa maaemoon elämänsä perusaatteeksi pyrkimällä vuorovaikutukseen sen kanssa.”

 

 

Tänään tilanne on nyt 100 vuotta myöhemmin maapallonlaajuisesti se, että työn ja kapitaalin suurvallat ovat liittoutuneet ja riistävät yhdessä maata ja vaarantavat maapallon tulevaisuuden. Niiden ehdoilla toimiva teknosysteemi elää kaivamalla satojen miljoonien vuosien aikana maaperään varastoitua fossiilihiiltä esiin ja siirtämällä sen ilmakehään voimatta itse lainkaan sitoa sitä takaisin maahan. Vain maan eli maaseudun biosysteemi toteuttaa teollis-urbaanin teknosysteemin ilmakehään päästämän hiilen sidontaa.

 

 

Erityisen huolestuttava tilanne on Suomessa, missä työn ja kapitaalin suurvallat ovat liittoutuneet erityisen tehokkaasti monilla aloilla kuten rahoitusmarkkinoilla ja kiinteistöbisneksessä. Erityisen voimakkaasti se vaikuttaa nyt keskittämisenä kiinteistöalalla, missä siihen kytkeytyy myös valtion kiinteistömonopoli.

 

 

Pohjimmiltaan modernin ajan ongelma on sen johdossa olevan liittokunnan positivistis-marxilainen materilalismi, joka nyt törmää biosysteemin lisäksi myös ihmiseen. Käytännössä se merkitsee jatkuvaa kulttuuri- ja viestintäpoliittista hyökkäystä demokraattisen ihmisen kehittäneitä sivistyshumanistisia kulttuureita vastaan ja siitä seuraavaa taantumista viha- ja väkivaltakulttuureihin.

 

 

Alkio analysoi ja teki johtopäätöksen, että tämä kehityssuunta ”ei ole aiheutunut ihmisen kehitystarpeesta vaan porvarillisen ansaitsemishalun itsetiedottomasta pakkovallasta, jonka alaisen kehitys on toiminut… Ihmisyyden kehitystarve ja sen edellytykset on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistuksen pohjaksi.”

 

 

Vapaa, järkevä ja eettinen eli demokraattinen ihminen ei ole luonnon lahjana valmis vaan pitkän ihmisyyden kehityksen eli sivistyshistorian tulos. Se ei ole vain tiedollista koulutusta vaan koko persoonan kasvua demokraattisen yhteiskunnan hyväksi ihmiseksi ja kunnon kansalaiseksi. Tänään demokratia on haastettuna kaikkialla. Myös ihmisyysaatteen osalta alkiolaisuudessa on nyt ihmiskunnan toivo.