Dramaattinen kesä 1919

1918 Huono muisti

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuoden 1918 muistamista kiitellään. Julkisuuteen muodostettu kuva antoi kuitenkin varsin puutteellisen käsityksen suoraan Leninin ja Trotskin Pietarista junttaamasta, SDP:n puolue-elinten päättämästä aseellisesta vallankumouksesta itsenäisen ja demokraattisen valtion kumoamiseksi. Lähes kokonaan unohdettiin sitä seurannut monarkistien yritys antaa Venäjän keisarille Suomessa kuuluneet valtaoikeudet saksalaiselle kuninkaalle tilanteessa, jossa Saksa oli jo häviämässä maailmansodan.

 

 

 

Vuoden 1918 sankarit kuitenkin unohdettiin, eli itsenäisen Suomen laaja tasavaltalainen kansa, joka ensin keväällä torjui bolsevistisen vallankumouksen ja sitten syksyllä monarkistisen vallankaappauksen. Jatkoksi se vielä kesällä 1919 esti Mannerheimin hyökkäyksen Pietariin.

 

 

 

Heitä ei juuri ole muistettu, eikä kiitetty. Siksi teen sen osaltani tässä. 

 

 

 

Suomalaiset eivät tragedian jälkeen noin vain päässeet uuteen demokraattiseen alkuun, vaan sen perustana oli suomalainen kansallisuusaate vuosikymmenien kansansivistysliikkeenä. Nykyisessä liberaalin demokratian maailmanlaajuisessa kriisissä sen ajatus kehittyvästä demokraattisesta ihmisyydestä tarjoaa hyvän mallin koko ihmiskunnalle.

 

 

 

 

 

(Kuva syksyllä 1918 monarkistisen perustuslain estäneestä maalaisliiton puoluekokouksesta.)