Dramaattiset vuodet 1917-1919

Mannerheim ja uskomaton Alkio

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään 100 vuotta sitten 12.12. 1918 eduskunta valitsi Mannerheimin valtionhoitajaksi.  Svinhufvudin ja Paasikiven kuningaspolitiikka oli ajautunut umpikujaan, mutta tynkäeduskunta oli hyväksynyt monarkisti Lauri Ingman hallituksen 27. marraskuuta. Mannerheim oli tuolloin Pariisissa ja sai Ranskan johdolta ja lehdistöltä täyden laidallisen arvostelua sekä Suomen seikkailupolitiikasta että sen ilmeisestä jatkumisesta. Hädissään Mannerheim antoi julksiuuteen lausunnon, ettei Ingmanin hallitus ole hänen hallituksensa.

 

 

Ranskan johto antoi tukensa ennakkotiedolle Mannerheimin nimityksestä valtionhoitajaksi ja lupasi avokätisesti sotilaallista materiaalia ja asiantuntijoita Suomeen. Samalla Pariisissa poliittinen johto keskusteli keskenään, että Mannerheimin esittämiin ajatuksiin Itä-Karjalan saamisesta Suomelle palkintona Venäjän valkoisten tukemisesta pitää suhtautua varauksellisesti.

 

 

Mannerheim matkusti joulukuun alussa Pariisista Lontooseen ja siellä Suomen saksalais-monarkistisen politiikan käsittely oli yhtä kovakouraista kuin Ranskassa. Hän sai eteensä vaatimuslistan, jonka ensimmäisen kohdan mukaan Suomeen tulee muodostaa “hallitus jonka kokoonpano osoittaa vilpitöntä pyrkimystä uuteen poliittiseen suuntaukseen ja jossa enemmistönä ovat saksalaisen orientaation vastustajat.” Mannerheim sähkötti ehdot Helsinkiin 8. joulukuuta.

 

 

Mannerheim kertoo muistelmissaan: “12. joulukuuta tuli sähköteitse tieto senaattori Svinhufvudin erosta ja siitä, että minut samana päivänä oli valittu Suomen valtionhoitajaksi. Elämän minulle tarjoamista “revancheista” ei mikään ole ollut niin ilmeinen kuin tämä – minuthan valittiin valtion päämieheksi sen hallituksen ehdotuksesta, joka epälojaalilla suhtautumisellaan oli ajanut minut maanpakoon, sen jälkeen kun vapautustyö oli saatettu päätökseen minun johdollani”.

 

 

Tilanne Helsingissä ei kuitenkaan ollut vielä selvä. Santeri Alkion johdolla maalaisliitto tiesi, etteivät monarkistit olleet vielä luopuneet toivostaan, sillä juuri perustetun Kokoomuksen ohjelmassa oli monarkian toteuttaminen  Suomessa. Alkio myös aavisti, että Mannerheim voi käyttää saamaansa valtaa väärin. Maassa oli voimassa Kustaa III:n vallankaappauksen hallitusmuoto vuodelta 1772, mutta myös sitä seurannut Anjalan liiton jälkeinen vuoden 1789 täydennys, joka antoi kuninkaalle oikeuden hyökkäyssotaan.  Siksi Alkio esitti Mannerheimin valinnan yhteydessä lausumaa, että eduskuntavaalit on pidettävä “ensi maaliskuun 1. päivänä”, ettei “hallitus saa ryhtyä hyökkäyssotaan ilman eduskunnan kuulemista”, ja  “Kuninkaan valtaan saattamiseksi... ei “korkeimman vallan haltia ja hallitus saa ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin.” Lausuma hävisi äänin 73-27.

 

 

Alkio ei kuitenkaan ollut ensimmäistä kertaa päätöksiä tekemässä ja ennakoi mitä uhkasi olla tulossa. Seuraavana päivänä Ilkassa oli selkeä varoitus Mannerheimille: “Vaikkakaan eduskunta ei hyväksynyt näitä ehtoja, on meillä syy toivoa, että niiden julki lausuminen ei sittenkään ole haihtunut tyhjään ilmaan. Kenraali Mannerheimilla on tilaisuus ja hänellä on  s y y t ä  Suomeen tullessaan ottaa nämä ehdot huomioonsa, sillä niitä ei ole aiottu korulauseiksi.”

 

 

Kuten tiedetään Mannerheim ei ottanut huomioon. Hän valmisteli koko kevään hyökkäystä Pietariin eli Suomen liittymistä mukaan silloin alkaneeseen Venäjän sisällissotaan aivan varmasti kohtalokkain seurauksin. Lopulta kesä-heinäkuussa 1919 Suomessa oli jo käyty tasavaltalaisille voitokkaat eduskuntavaalit ja maassa oli Kaarlo Castrénin maalaisliiton ja edistyksen hallitus. Alkio ja Rudolf Holsti ja Eero Erkko olivat varuillaan ja estivät Englannin Baltian alueen edustajan kenraali Poer de la Goughin tuella hankkeen ja saivat siinä vaiheessa myös kokoomuksen johdon tuen. Suomen ensimmäisessä presidentin vaalisssa K.J. Ståhlberg voitti Mannerheimin 25. heinäkuuta 1919.

 

 

Mannerheimilla meni pitkälle 1920 –luvulle sulattaa Venäjän uusi tilanne, ja se antoi sitten pohjaa palvella maata uudelta pohjalta.

 

 

 

(Leikkeet, Uusi Suometar ja Ilkka 13.12.1918.

Suurenevat klikkaamalla.)