Alku aina hankalaa

100 vuotta, jääkärieversti Sihvon poliittinen ero

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

100 vuotta sitten Suomessa kohistiin jääkärieversti Aarne Sihvon erosta.

 

 

Sodan aikana Mannerheim oli ilmeisen pätevin perustein alistanut Sihvon Karjalan armeijan Venäjän armeijan taustaisen kenraalimajuri Ernst Löfströmin itäarmeijalle. Seurauksena oli ilmeisesti Sihvosta itsestään riippumaton Svinhufvudin senaattiin kohdistunut laaja lobbaus Mannerheimia vastaan, mikä päättyi Svinhufvudin ratkaisuun Mannerheimin puolesta. Viipurin valtauksen ohella se oli osaltaan tehnyt hänestä laajan kansan tunteman “suomalaisupseereiden” keulakuvan “ryssänupseereita” vastaan. Mannerheimin kanssa oli hankalaa siitä eteenpäin.

 

 

Nyt joku oli kertonut Hufvudstadsbladetille hänen kavaltaneen sodan aikana johtamansa Karjalan armeijan varoja. Hänen vaatimansa selvitys osoitti väitteen perättömäksi, mutta kukaan valtion, puolustusministeriön tai puolustusvoimien johdosta ei suostunut sanoman sitä julkisesti. Hän teki johtopäätöksen ja erosi. Sen hetken monarkistien ja tasavaltalaisten kamppailussa hänellä oli ristiriitaisia lausuntoja, mutta myös riittävästi tasavaltalaisia käsityksiä saamaan aikaan ristiriitoja monarkistisen valtavirran kanssa. Linjaksi tuli eron jälkeen vastustaa viriävää oikeistoradikalismia. Sihvo toimi myös edistyksen maalaisliittoa lähellä olevana kansanedustajana.

 

 

Tie johti sotaväen päälliköksi 1926. Siinä tehtävässä Sihvo johti Svinhufvudin alaisena Mäntsälän kapinan kukistamista 1932, mikä taas johti oikeistoradikaalien piirien vihanpitoon ja eroon 1933. Sodan aikana ei tullut Mannerheimin kutsua rintamakomentajaksi vaan Sihvon vastuulla oli kotirintaman sotilaalliset tehtävät. Sotien jälkeen presidentti Paasikivi nimitti hänet puolustusvoimien komentajaksi 1946, ja hänen osalleen tuli armeijan sopeuttaminen rauhan oloihin, kommunistien Kemin levottomuuksien rauhoittaminen ja varautuminen pelättyyn kommunistien kaappausyritykseen 1948. Muitakin ongelmia tuli ratkottua maan demokraattisen hallituksen palvelijana. Pitkän uran tuloksena oli erotessa 1953 monenlaista kaunaa sekä jyrkemmässä oikeassa että jyrkemmässä vasemmassa siivessä. Vielä 1963 hautajaisiinkaan ei ensin meinannut löytyä asian mukaista saattoväkeä, mutta se asia sitten järjestyi.

 

 

Sellaista se on, kun palvelee parlamentaarisen demokratian mukaista laillista hallitusta, joka taas pysyy pystyssä laajan kansan ja juuri sellaisten palvelijoiden voimin.