Alku aina hankalaa

Onnea Demokraatti, täytätte 100 vuotta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään 100 vuotta sitten ilmestyi Suomen sosialidemokraatin ensimmäinen numero. Kaksi näytenumeroa oli ilmestynyt aikaisemmin, mutta nyt vallankumouksesta pois jääneet puolueen jäsenet ottivat päätoimittaja Hannes Ryömän linjauksilla ratkaisevan askeleen taistelussa tasavallan puolesta:

 

“Me olemme tuominneet ja tuomitsemme tapahtuneen kapinan turmiolliseksi ja virheelliseksi. Me olemme tuominneet ja tuomitsemme ne sosialidemokraattien luottohenkilöt, jotka tämän onnettoman kapinan järjestivät, sitä osanotollaan kannattivat ja siihen auktoriteetillaan lukuisia työläisjoukkoja mukaan vetivät. Lisäksi valitamme, että sentään niinkin suuri joukko työväenluokan ja sosialidemokraattisen puolueen jäseniä joutui kapinaan vedetyksi. Mutta me torjumme vääränä syytöksen, jolla koko työväenluokka ja sosialidemokraattinen puolue tehdään vastuunalaiseksi kapinasta, jonka sosialidemokraattisen puolueen johto pani toimeen sosilidemokraattisen puolueen päätökset rikkomalla ja johon kuitenkin otti osaa 10 a 15 prosenttia sosialidemokraattisen puolueen äänestäjistä.”

 

 

Lehden ensimmäinen näytenumero oli ilmestynyt jo 6. toukokuuta. Sitä varten oli Väinö Tannerin, Matti Paasivuoren ja Wäinö Wuolijoen johdolla perustettu Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta. Lehden nimellä haluttiin “selvästi sanoutua irti enstisestä suunnasta ja samalla asettaa lehti skandinaavisten lehtien rinnalle, jotka jo nimeensä ovat ottaneet selvän puoluetunnuksen”, muisteli Tanner.

 

 

Alku oli kuitenkin lyhyt. Kaupungin komendantti määräsi lehden takavarikoitavaksi, ja lähetti poliisin ottamaan irtonumerot sen myyjiltä. Poliisi ilmestyi myös tervehtimään toimitusta ja vei sen laitokselleen. Paikalle tuli etsivän poliisin päällikkö, mutta keskusteltuaan puhelimitse jonkun kanssa päästi koko joukon menemään. Lisäksi paino oli väliaikainen, eikä sen omistaja innostunut pääsemisestä samaan joukkoon. Piti siis koettaa saada käyttöön puolueen oma kirjapaino, mutta sen osakkeet olivat hajallaan monin osin tuoreiden vallankumouksellisten omistuksessa.

 

 

Vallankumous oli juuri torjuttu. Santeri Alkio analysoi samaan aikaan monissa Ilkan numeroissa tapahtumien kulkua. Hänen johtopäätöksensä oli, että maailmanhistoriaa tekevällä tavalla Suomen tasavaltalaiset talonpojat olivat ensimmäisenä torjuneet bolsevistisen kumousaallon leviämisen. Mutta sovinto pitää saada, ja sen turvaa tasavalta. Seuraavana oli edessä kamppailu tasavallan puolesta Svinhufvudin ja Paasikiven johtamaa kuningashanketta ja saksalaissuuntausta vastaan. Juuri näihin aikoihin saksalaisten tappio alkoi olla selvä ja saksalais-monarkistinen into Suomessa korkeimmillaan. Loppujen lopuksi Alkio oli maan tynkäeduskunnan johtohenkilöissä ainoa järkkymätön, kun Eero Erkkokin kääntyi monarkian kannalle.

 

 

Tähän tilanteeseen demokraattisen vasemmiston esiin tulo oli osaltaan historiaa tekevä tulo julkisuuteen tasavaltalaiseen rintamaan, joka lopulta peri maan. Jatkossa sitten syksyn 1918 monarkistien johtajistakin tuli vaikeimpiin paikkoihin tasavallan suuria turvaajia.

 

 

Toisen näytenumeron jälkeen ilmestyi sitten tänään 100 vuotta sitten uusi lehti. Sekin oli aikanaan järkytys monille ja joutui vielä keskeyttämään ilmestymisensä, mutta siinä vaiheessa maailmansota oli kääntynyt demokraattisten länsivaltojen voitoksi ja kotimaan tasavaltalaiset puolueet nousivat väistämättä ottamaan maan johdon käsiinsä.

 

 

Uuden lehden aloittamista varten Väinö Tanner junaili Työmies lehteä julkaisseen Työväen Sanomalehti Oy:n omaisuuden myynnin uudelle Kansanvalta Oy:lle. Siinä vaiheessa oli jo perustettu Suomen Kommunistinen Puolue, jonka jäsenet kävivät kamppailuun hanketta vastaan.

 

 

Viimeinen erä käytiin Koiton talolla Väinö Tannerin ollessa puheenjohtajana: “Täydellinen mölykonsertti alkoi heti, kun asiaa ryhdyttiin esittelemään. Lopuksi vastustajain nokkamies, Arvo Tuominen, tavallisesti ‘Poika Tuomiseksi’ kutsuttu, kiipesi lavalle ja ryhtyi valloittamaan puheenjohtajan pöytää ja nuijaa. Olin silloin, kuten edellisissäkin kokouksissa, nuijan varressa enkä aikonut sovinnolla luovuttaa näitä vallan merkkejä. Syntyi käsirysy, jossa ‘Poika Tuominen’ tuli työnnetyksi alas lavalta. Hän hankki silloin itselleen toisen pöydän ja ryhtyi pitämään salin nurkassa omaa kokoustaan... Enemmistö nuiji nopeasti asiat päätökseen ja poistui. Sen päätökset olivat tietenkin päteviä.”

 

 

Tampereen pojat antoivat sitten vielä takaisin Kivivuoren Jannelle ja “Älkiolle”, mutta se on toinen tarina.