Alku aina hankalaa

Vapun jälkeen, kenen joukoissa...?

Vapun ajan perusteella Suomessa on jatkuvasti merkittävilläkin paikoilla epäselvyyttä, mitä 100 vuotta sitten tapahtui. Aikalaisilla tällaista ongelmaa ei ollut.

 

Suomen Sosialidemokraatin ensimmäinen numero 16.9.1918 kirjoitti ”Sosialidemokraattisen puolueen suhteesta kapinaan”. Kieltämättä teksti vähän oikoo tammikuun 1918 päätöksiä puolueneuvostossa ja puoluetoimikunnassa, mutta niiden ristiriita joulukuun 1917 puoluekokouspäätöksen kanssa on selvä, koska se edellytti myös eduskuntaryhmän osallistumista mahdolliseen "vallan ottoon".

 

 

Ensimmäinen julkinen tilinpäätös päättyi seuraavasti: ”Me olemme tuominneet ja tuomitsemme tapahtuneen kapinan turmiolliseksi, virheelliseksi ja erheelliseksi. Me olemme tuominneet ja tuomitsemme ne sosialidemokraattisen puolueen luottohenkilöt, jotka tämän onnettoman kapinan järjestivät, sitä osanotollaan kannattivat ja siihen auktoriteetillaan lukuisia työläisjoukkoja mukaan vetivät. Lisäksi valitamme, että sentään niinkin suuri joukko työväenluokan ja sosialidemokraattisen puolueen jäseniä joutui kapinaan mukaan vedetyksi. Mutta me torjumme vääränä syytöksen, jolla koko työväenluokka ja sosialidemokraattinen puolue tehdään vastuulliseksi kapinasta, jonka sosialidemokraattisen puolueen johto pani toimeen sosialidemokraattisen puolueen päätökset rikkomalla ja johon kuitenkin otti osaa ainoastaan 10 a 15 prosenttia sosialidemokraattisen puolueen äänestäjistä.”

 

 

SDP:n puheenjohtaja Väinö Tanner taas avasi puoluekokouksen 27.12.1918: 
"Puoluejohtomme pyrki saattamaan puolueemme vähemmistönäkin ollen aseellisen voiman kautta valtaan. Tämän erehdyksen seurauksena menetimme vuosikymmenien työn tulokset ja saamme nyt aloittaa uudelleen alusta."

 

 

Sattumoisin törmäsin samaan ongelmaan juuri ennen vappua Jyväskylässä, missä paikkakunnan akateemista 1970 –luvun taistolaisperinnettä yritetään nyt siirtää uudelle koululaispolvelle Jyväskylän Lyseon, mieskuoro Sirkkojen ja Huoneteatterin toimesta. O.W. Kuusisen koulukaupungissa kuitenkin sattui 100 vuotta sitten olemaan erityisen laajaa kannatusta parlamentarismilla – kuten monilla muillakin paikkakunnilla.

 

 

Jyväskyläläinen SDP:n ”Sorretun voima” kirjoitti ennen vallankumousta eli 28.12.1917 mm.: 
”Jotta puolueemme rauhallinen kehitys olisi turvattu ja yksilölliset huligaani ja kostoteot saataisi estetyksi olisi ryhdyttävä entistä vakavammin tekemään työtä joukkojen sivistämiseksi. Olisi selvitettävä sosialidemokratian periaatteita ja työväenliikkeen menettelytapoja. Meillä on liian paljon herätystä ja vähän tietoja. Olisi päästävä tunkeutumaan läpi sanomalehtien kirjallisuuden tuntemiseen. Ja järjestöjen vähennettävä näyttelemistä ja agitatsioonia; sijaan asetettava esitelmiä ja luentoja. Ohjeeksi sopii Lasallen lause: Älkäämme kiihottako joukkoja, valistakaamme niitä.”

 

 

Vallankumouksen jälkeen lehden nimi muuttui Työn Voimaksi ja senkin ensimmäinen numero tietenkin puhui ajankohtaisista ongelmista, mutta katsoi myös peiliin 3.1.1919:
"Me puolestamme sanomme, että kapinan alkaminen oli onneton harha-askel, rikos Suomen työväenluokkaa vastaan..."

 


"Kun tilanteen näin kehittyessä sitäpaitsi työväestölläkin oli omat aseelliset järjestönsä suurimmissa kaupungeissa, antoi se näihin perustuvan väärän voimien arvioinnin siihen määrään sokaista, että ryhtyi Helsingin punakaartin julistamaan vallankumoukseen."