Alku aina hankalaa

Ei ollut helppoa punaisten johdolla!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

100 vuotta sitten 3.3. solmittiin Brest-Litovskin rauha. Sen Suomea koskeva pykälä kuului seuraavasti:
“Art 6. mom.3: Suomi ja Ahvenanmaa puhdistetaan välittömästi venäläisistä joukoista sekä punakaarteista ja Suomen satamat laivoista ja laivastosta. Niin kauan kuin jäät vaativat vain rajallinen joukko jää laivoihin. Venäjän on lopetettava agitaatio ja prapaganda Suomen hallitusta ja julkisia instituutioita vastaan.”

 

 

Toisin sanoen Suomikin kuten samassa linjassa kaikki Mustallemerelle ja Kaukasukselle jäivät Saksan etupiiriin. Eli suomalaisia vallankumoukseen rohkaisseet ja painostaneetkin venäläiset toverit lähtisivät pois yhteisymmärryksessä Suomeen tulevien saksalaisten kanssa.

 

 

Kaikki kunnia Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja lehdelle sekä SDP:n päälehdelle Työmiehelle, että tänään 7.3. ne julkaisivat ruhansopimuksen Suomea koskevan artiklan. Vähänkin politiikkaa harrastanut kotimaan vallankumouksen tekijä saattoi tehdä johtopäätöksensä.

 

 

Mutta ei siinä kaikki. Nyt vasta 100 vuoden takaisia aamun lehtiä lukiessa huomaan, että Työmies julkaisi myös bolsevikkien keskuskomitean jäsenen Sinowjewin puheen, josta kävi ilmi koko Trotskin kuvio. Vallankumouksellista sotaa Euroopassa ei saatu Brest-Litovskin taktiikalla aikaan, ja kun saksalaiset sittenkin lähtivät liikkeelle, tehtiin rauha, joka uhraisi myös suomalaiset toverit - mitä Trostski ja Lenin olivat ennalta pitäneet Brest-Litovskin uhkapelin riskinä.

 

 

Sinowjew:
”Nämä 12 mobilisoitumisen päivää ovat saaneet moskovalaiset toverimme vakuuttuneeksi siitä, että vallankumouksellinen sota on nyt mahdoton. Sinowjew osoittaa, että kun Saksassa ei nyt vielä ole kansalaissotaa, vaan ainoastaan luokkataistelu kärjistyy, Ei meille ei ole hetkeäkään annettu miettimisaikaa vaan ainoastaan sepelin uhalla meidän on allekirjoittaminen rauhansopimus…
Tietysti on vaikea tunnustaa, että meistä eroitetaan parhaat toverimme joita ei vuosikymmenien kuluessa voinut nujertaa tsaari, ei myöskään nujertaa keisari. Mutta emme voi autaa suomalaisia, ukrainalaisia, virolaisia sillä, että tuhoamme itsemme...”

 

 

Samaan aikaan Suomessa oli käymässä Ruotsin sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri Gustav Möller. Hän kertoi keskustelleensa 5.3. punaisten johtohenkilöiden kanssa: "Kaikki olivat valmiit minulle kahden kesken tunnustamaan, että asema on toivoton, että kaikki menee hullusti, mutta yksikään ei uskalla sanoa työväelle". Kun nyt seuraa tuon tragedian romantisointia, tuntuu, ettei nytkään uskalleta.

 

 

Tietysti asian toinen puoli oli, että Brest-Litovskin sopimus kaikkine seurauksineen säästi Helsingin ja eteläisimmän Suomen suomalaisten keskinäisen sodan jatkumiselta katkerimpaan loppuun.