Alku aina hankalaa

Suomen sinisilmäisten punainen kumous

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Eläköön Venäjällä syntynyt ja Suomen uskaliaan ja sankarillisen proletariaatin tukema sosialistinen vallankumous! Läsnäolijat yhtyivät täydestä sydämestään voimakkaasti tähän eläköön-huutoon", kertoi Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja lehti 100 vuotta sitten Aleksandra Kollontain puheesta Helsingissä. Hän oli tullut selittämään, mitä selitettävissä oli. Ja hyvin se taas onnistui.

 

 

Kaksi päivää aikaisemmin eli tänään 18.2.1918 100 vuotta sitten oli ollut jälleen yksi ratkaiseva päivä Suomenkin historiassa. Trotskin uhkapeli oli ollut lopettaa neuvottelut Brest-Litovskissa ja palata kotiin siinä toivossa, ettei Saksan armeija seuraisi perässä. Keisari Vilhelm II:n ja kenraali Ludendorffin kanta kuitenkin ratkaisi, ja Saksa eteni itään linjalle Suomen itäraja - Ukrainan itäraja.

 

 

Kirjallisuus mainitsee Suomen vallankumouksen johdon havainneen tulleensa petetyksi vasta paettuaan tappion jälkeen Venäjän puolelle, mutta tilanne ei kuitenkaan ole ollut niin suoraviivainen.

 

 

Tässä vaiheessa Pietarissa bolsevikkien keskuskomiteassa on jo tiedetty, että rauha Saksan kanssa tultaisi solmimaan mahdollisimman pian. Sen tiedon kanssa myös keskuskomiteaan kuulunut Kollontai on lähetetty Suomeen: "Mutta jos näin tapahtuisi, merkitsisikö se vallankumous-sodan lopettamista, sen sodan, joka Suomessakin on puhjennut? Ei suinkaan." Eli me teemme Saksan kanssa rauhan, joka jättää teidät sen etupiiriin, mutta jatkakaa te urhoollista taisteluanne.

 

 

Keskiviikkona 20.2. Kollontain innostavat puheet Suomen "uskaliaalle proletriaatille" uutisoitiin samassa Tiedonantoja lehdessä kuin Saksan uudelleen alkaneet sotatoimet. Jälleen ainakin osaavimmat Suomen vallankumousjohdon toverit ovat nähneet, mitä tuleman piti.

 

 

Kaksi viikkoa myöhemmin eli 3. maaliskuuta solmittiin Brest-Litovskin rauha, joka määräsi venäläiset poistumaan Suomesta. Samana päivänä Suomen punakaartin ylipäällikkö Eero Haapalainen antoi käskyn yleishyökkäykseen kohti pohjoista. Kuukautta myöhemmin Tampereen taiselu oli ratkennut ja saksalaiset nousivat Hankoon.

 

 

Kun tänään näkee tuon vallankumouksen romantisointia, voi vain ihmetellä.