Dramaattiset vuodet

Historian ovelin vallankumouspäätös

 

 

(Kuva suurenee klikkaamalla.)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään 103 sitten 26.1.1918 Kullervo Mannerin johtama SDP:n puoluetoimikunta määräsi Punakaarteille liikekannallepanon vallankumouksen toteuttamiseksi. Tänä iltana nostettiin myös punainen lyhty Helsingin työväentalon torniin.

 

 

Edellisenä päivänä 25. tammikuuta 1918 Säätytalolla oli runsaan viikon ajan istunut samaan aikaan kaksi toimielintä saman asian kimpussa mutta vastakkaisin tavoittein. Eduskunnan perustuslakivaliokunta oli käsitellyt osaltaan valmiiksi Svinhufvudin senaatin itsenäisyysjulistuksen yhteydessä 4.12.1917 eduskunnalle antaman esityksen Suomen demokraattiseksi perustuslaiksi. SDP:n Puolueneuvosto ja Puoluetoimikunta olivat taas käsitellet valmiiksi vallankumouksen aloittamisen Suomessa. Ja SDP:n johto oli istunut kummassakin kokouksessa.

 

 

SDP:n johdon kylmäverisyyden ja naamioinnin lisäksi voi pohtia ajan oikeiston ja keskustan edustajien huomiokykyä. Tuolloin eduskunta kokoontui täysistuntoonsa nykyisen yliopiston Porthanian vieressä olleessa Heimolan talossa, mutta eduskuntaryhmät ja valiokunnat kokoontuivat Säätytalossa. Kaikkien puolueiden kansanedustajien lisäksi Säätytalossa parveili näin SDP:n ryhmähuoneen tietämissä useita kymmeniä puolueaktiiveja ja lehdistöstäkin saattoi silloin kuten nyt lukea jotakin olleen tapahtumassa.

 

 

Itse vallan ottoon tähdännyt operaatio määrättiin viivytysten jälkeen alkamaan seuraavana päivänä klo 23.00. Tänään myös päätettiin ja julkaistiin julistus Suomen järjestyneelle työväelle ja Työväen järjestyskaarteille. Siinä uutisoitiin, että puoluetoimikunta on asettanut toimeenpanevan komitean, johon kuuluivat 22. tammikuuta valitut puoluetoimikunnan viisi uutta vallankumouksellista jäsentä. Samalla kerrottiin, että tälle toimeenpanevalle komitealle on annettu koko maan Työväenkaartein ja Helsingin Punaisen kaartin ohjausvalta punakaarteihin.

 

 

”Allekirjoittanut puolueen puoluetoimikunnan toimeenpaneva komitea on näin ollen maan korkein vallankumouksellinen elin, jonka päätöksiä ja määräyksiä sekä Suomen järjestyneen työväen ja sen kaartien on noudatettava. Tätä vaatii työväen vallankumouksellinen yhtenäisyys ja vapaustaistelumme menestys.

Toverit! Nyt kylki kylkeen! Sulkekaa rivit! Olkaa valmiit!”

 

 

SDP:n Puoluetoimikunnan Toimeenpanevan Komitean lisäksi julistuksen oli allekirjoittanut myös valtakunnallisen Työväen Järjestyskaartein Yleisesikunta ja Helsingin Punakaartien Esikunta.

 

 

Miksi tällaista julistusta tarvittiin?

 

 

SDP:n Puolueneuvostossa 19.-22. tammikuuta Kuusisen ja Mannerin ehdotus vallankumouskomiteasta oli kaatunut kahdessa äänestyksessä. Sen jälkeen ”kompromissi” oli valita Puoluetoimikuntaan viisi vallankumouksellista jäsentä.

 

 

Julistuksella informoitiin, että Puolueneuvosto oli antanut Puoluetoimikunnalle valtuudet ”vallan ottoon” ja päätettiin, että  Puoluetoimikunta antoi ne valtuudet uusien vallankumouksellisten jäsentensä muodostamalle Toimeenpanevalle komitealleen. Ja nyt myös vallankumousta vaatineet ja jo pitkälle valmistelleet kaartit hyväksyivät allekirjoituksellaan Puoluetoimikunnan Toimeenpanevan komitean vallan ohjata itseään.

 

 

Kauppa on ollut se, että Puoluetoimikuntaan ja sen Toimeenpanevaan komiteaan valittiin Puolueneuvostossa kaartien hyväksymät vallankumousta kannattavat uudet jäsenet, ja vastavuoroisesti kaartit antoivat näille omille miehilleen valtuudet olla korkein vallankumouksellinen elin ohjaamassa kaartit niiden vaatimaan vallankumoukseen.

 

 

Seuraavana päivänä nyt ylimmän vallan saanut Toimeenpaneva komitea ”korkeimpana vallankumouselimenä” julisti vallankumouksen ja maan eduskunnan sekä hallituksien kumotuksi. Sen jälkeen tämä korkein vallankumouselin asetti uuden vallankumoushallituksen eli Kullervo Mannerin johtaman Kansanvaltuuskunnan.

 

 

Leninin lupaamat aseet vähän myöhästyivät. Kuitenkin alkuun päästiin, kun venäläissotilaiden aluekomitean puheenjohtaja Ivar Smilga lupasi Viaporista 2000 kivääriä. Hän oli silloin myös Leninin bolsevikkien keskuskomitean jäsen, ja jatkossa Neuvostoliiton puna-armeijan poliittisen osaston ensimmäinen päällikkö, kunnes Stalin antoi kiväärien lopettaa lupaavan uran.

 

 

Huomenna 27.1. punakaartilaiset kantoivat kiväärit olallaan läpi kaupungin viisi kullakin, ja iltayöstä operaatio alkoi.

 

 

Suomen vallankumous alkoi siis 27.-28. tammikuuta välisenä yönä, kun punakaartit ottivat Helsingin haltuunsa. Viime tingassa vangitsemiselta Säätytalossa välttynyttä P.E. Svinhufvudia myöten oikeiston ja keskustan poliitikot Helsingissä olivat täysin ällikällä lyötyjä. Monilla heistä meni useita päiviä ennen kuin he käsittivät kunnolla, mitä on tapahtumassa. Onneksi kuitenkaan Vaasaan siirtynyttä ja Venäjällä jo yhden vallankumouksen kokenutta Mannerheimia ei hämätty erittäin taitavalla naamioinnillakaan. Hänkin laittoi joukkonsa liikkeelle samaan aikaan, vaikka saikin senaatin puheenjohtajalta sähkeen, ettei hätäilisi.