Alku aina hankalaa

100 vuotta. Totuuden hetki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1918 Kuinka vallankumous levisi Suomeen:

 

"Sosialidemokraattien puoluetoimikunnan totuuden hetki
koitti perjantaina 25. tammikuuta 1918. Silloin todettiin,
että puheet on pidetty ja ettei punakaartien mobilisointia
voi enää peruuttaa. Keväällä ensimmäisten joukossa innostuneet
Gylling ja Wiik vastustivat nyt, ja Wiik erosi.

 

 

 

Samalla alettiin valmistella vallankumoushallituksen ministerilistaa.
Onni suosi Työmies-lehteä, joka sai runsaasti ministeripaikkoja.
Smilgan luona pidettiin illalla suunnittelupalaveri.

 

 


Eduskunnan viimeinen istunto ennen yhteenottoa pidettiin
25. tammikuuta 1918. Maanvuokra- eli torpparilaista
käytiin asiallinen lähetekeskustelu. Brest-Litovskiin valittiin
kaikkia puolueita edustava valtuuskunta. Siihen kuuluivat
myös Wiik ja Sirola, jotka päivällä olivat olleet puoluetoimikunnassa
päättämässä itselleen muita menoja. Tämä oli ilmeisen
hyvää naamiointia, vaikka Gylling ei malttanut olla
aivan hiljaa.

 

 


Eduskunnalle jätettiin Edvard Gyllingin nimissä kirjelmä,
joka syytti Svinhufvudin senaattia laittomuuksista. Kun
hänen lausuntonsa käsittely päätettiin siirtää seuraavaan viikkoon,
hän tiesi, ettei sitä tule näille valtiopäiville.

 

 


Gylling pyysi ja sai viimeisen puheenvuoron: ”Minä ilmoitan
vastalauseen sen johdosta, että tällä tavoin estetään eduskuntaa
käsittelemästä ja päättämästä sen hallituksen moninkertaisista laittomuuksista, joka kaiken muun lisäksi nykyisin
provoseeraa ilmeistä kansalaissotaa. Vastatkoon oikeisto seurauksista!
(Vasemmalta: Oikein! Hyvä!)”

 

 


Ne olivat viimeiset, pahaa ennustavat sanat eduskunnassa
ennen punakapinaa tai paremminkin vallankumousyritystä.
Gylling tiesi näin sanoessaan, mitä hänen joukoissaan puuhattiin.
Myös hallituksen puolella Vaasassa varauduttiin kovaan
paikkaan, vaikka Helsingissä vielä toivottiin parasta. Svinhufvudin
oli selvinnyt aamuyöllä Kretshetiltä.

 

 

Viipurissa yhteenotot olivat alkaneet, ja Smilga kutsuttiin senaattiin. Arthur Castrén sanoi lonkalta hallituksella olevan 70 000 miehen
joukot ja kehotti venäläisiä häviämään tästä maasta rajan
taakse. Se teki vaikutuksen. Svinhufvud lähetti maaherroille
viestin, että suojeluskunnat ovat hallituksen joukkoja. Päätösvaltaisen
senaatin turvaamiseksi Vaasaan lähetettiin kolme senaattoria."