Alku aina hankalaa

23.1.1918. Yrjö Sirolan kumouspäivä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

SDP:n puolueneuvosto valtuutti 19.-22.1. ”vallan oton” ja laajensi puoluetoimikuntaa. Puoluetoimikunnan uusi kokoonpano julkistettiin Työmies -lehdessä 24.1., mutta valtuutus kumoukseen rivien välissä vain ruotsinkielisessä äänenkannattajassa Arbetet –lehdessä samana päivänä.

 

 

Keskiviikkona tammikuun 23. päivänä Ali Aaltosen johtama työväen järjestyskaartien yleisesikunta antoi kaarteille määräyksen tulossa olleen asejunan suojaamiseksi 25, päivästä alkaen. Kun aseiden jakaminen ulottui Turkuun, Tampereelle ja Mikkeliin, suunnitelma kattoi eteläisen Suomen. Käytännössä se merkitsi eteläisen Suomen mobilisointia. Siitä kerrottiin puoluetoimikunnalle seuravana päivänä.

 

 

Wiik kertoo saaneensa tiedon mobilisoinnista jo ennen puoluetoimikunnan kokousta, ja myös muu sisäpiiri näyttää olleen siitä tietoinen. Sen voi päätellä mm. Yrjö Sirolan alustuksesta, joka muokkasi maata seuraavien päivien konkreettisille päätöksille vallankumouksesta.

 

 

Samana päivänä 23.1. Mannerheim sai tiedon, että Pohjanmaalle oli tulossa kaksi junaa sinne palaavia  vallankumouksellisia  venäläisiä sotilaita. Lapualle kokoontui 600-700 suojeluskuntalaista, jotka vaativat toimintaa. Mannerheim antoi kenraalimajuri von Gerichille käskyn riisua Seinäjoen ja Lapuan varuskunnat aseista, mutta perui sen ”Helsingistä saamiensa puhelintietojen perusteella”. Siellä Svinhufvudin senaatti yritti jatkaa neuvotteluja venäläisten ja työväenkaartien kanssa Viipurissa 19.1. alkaneen konfliktin hillitsemiseksi. Pohjanmaan suojeluskuntalaiset protestoivat näiden etelän, vaivoin suomea puhuvien sotaherrojen vitkastelua. Viivytys kuitenkin sopi Mannerheimille, sillä hän oli saapunut Vaasaan vain kolme päivää aikaisemmin, ja oman esikunnan kokoaminen ja suunnitelmien valmistelu olivat pahasti kesken. Siinä esikunnassa ei ollut puutetta kokeneista kenraaleista ja eversteistä.

 

 

Kun lukee saatavilla olevia vallankumouksen suunnitteluasiakirjoja, täytyy myöntää, että suuria asioista hahmoteltiin ikään kuin tupakkiaskin kanteen. Sama jatkui sitten sotilaallisissa kysymyksissä, joissa yhdelläkään vallankumousjohtoon kuuluvalla ei ollut ammatillista koulutusta. Punakaartin päällikkö Ali Aaltonen oli Venäjän armeijan aliluutnantti, mutta hänetkin erotettiin ensimmäisenä vallankumouspäivänä sekavan toiminnan ja juopottelun vuoksi. Tilalle nimitettiin vallankumousjulistuksen allekirjoittanut Eero Haaplainen, mutta hänetkin erotettiin samoista syistä. Samaa oli tietenkin sanottava miehistöstä ja alipäällystöstä. Jääkärit liittyisvät kuukauden perästä hallituksen joukkoihin. Kateeksi ei käy vaikkapa Helsingin suutareita, jotka saivat kiväärin käteen ja saman tien komennuksen kohti Hämeen lumihankia.

 

 

Seuraavan Yrjö Sirolan alustuksen pohjalta keskusteltiin SDP:n puoluetoimikunnassa 23.1. vallankumouksesta Puolueneuvostoa seuranneena päivänä eli kolme päivää ennen päätöstä tehdä vallankumous.

 

 

 

 

”Olen sitä mieltä, että mitä nopeimmat ja tarmokkaimmat toimenpiteet voivat sattaa puolueen keskuskoneiston sellaiseen asentoon, että se voi ohjata puoluetta siinä tilanteessa, joka on tosiasiassa syntynyt, ehdotan että.

 

1. Puoluetoimikunta jakautuu kahteen jaostoon, joista toinen toimii Puoluetoimikunnan poliit. teht. nimellä  valtuuksilla ja toisen tehtäväksi annetaan puoluejärjestöjen ja kaartien toimintaan ohjaaminen.

 

2. Toimeenpanevaan komiteaan valitaan: Taimi, Haapalainen, Kiviranta, Lehtomäki, (Eloranta) ja Elo…

 

3-14. Kohdat käsittelivät käytännön järjestelyjä puolueen sisäisen toiminnan ja sen erilaisten kotimaisten ja ulkomaisten suhteiden järjestämisestä.

 

15. Kun voi käydä tarpeelliseksi (kuten puolueneuvostokin edellytti) julsitaa taistelun tarkoitukseksi vallan ottaminen työväen käsiin, asetetaan heti kaksi komiteaa, joista toisen on laadittava ehdotus asin poliittisesta puolesta (ohjelma ja valtaa käyttävä valtuuskunta, jonka nimet julistetaan julistusten alla, sekä Eduskuntalaitos), ja toinen käytännöllisistä toimenpiteistä, joista viipymättä on annettava ohjeet Piiritoimikunnille. – Edelliseen ehdotetaan Kuusinen, ja Viik, joilla on oikeus kutsua lisäjäseniä; jälkimmäiseen Haapalainen ja Elo (korjaus Letonmäki).  Valiokuntain on yhdessä neuvoteltava tuotannon ja liike-elämän kontrollista sekä elintarvikekysymyksestä.

 

16. Seuraavassa puoluetoimikunnan kokouksessa (huomenna) on varattava vallanottokysymyksen monipuoliseen pohtimiseen. Sitä varten on kutsuttava mukaan neuvottelemaan puoluetovereita, kuten Valpas, Tokoi, Lumivuokko, Jokinen, Mäkelin, Vuoristo, Tuomi y.m. M.m. on päätettävä siitä, onko syytä jatkaa eduskunnallista toimintaa.

 

16. – 21. kohdat käsittelivät käytännöllisiä puoluetoimiston ja puoluelehdistön ohjaamisen kysymyksiä.

 

22. Olisiko kaartin esikunnan annettava yleinen mobilisoimiskäsky ja tarkat ohjeet siitä, miten on järjestettävä kaartin mobilisoidun osan asunto, muonitus ja palkkaus toistaiseksi (s.o. työssä olevien (?) verovelvollisuus (Punanen ja järjestyskaarti).

 

23. Heti asetettava ”oikeusministeri” valmistamaan vangittujen asiaa?

 

24. Aselevon ja välirauhan ehdoista keskusteltava (s.o. mitkä osat maasta ovat puolueettomat.)”