Alku aina hankalaa

Pöytäkirja: Mannerin SDP:n vallankumouspäätös

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomen historian tammikuun 1918 lopun dramaattiset päätökset on dokumentoitu varsin hyvin, mutta niitä tunnetaan melko vähän. Seuraavassa on pöytäkirja SDP:n Puolueneuvoston kokouksesta, joka pidettiin Helsingissä Säätytalossa 19.-22.1.1918. Se on ollut pitkään tutkijoiden käytössä, ja se liittyy myös noita vaiheita kuvaavaan Lasse Lehtisen ja Risto Volasen teokseen ”1918, miten vallankumous levisi Suomeen”.

 

 

Kiitos Työväen Arkistolle, että tämä dokumentti on ollut saatavilla, ja se on voitu purkaa sellaisenaan helpommin luettavaan muotoon.

 

 

SDP:n aloittaessa uudelleen toimintansa ylimääräisessä puoluekokouksessa 27.-29. joulukuuta 1918 Väinö Tanner kuvasi avauspuheessaan vuoden alussa tapahtunutta: ”Puoluejohtomme pyrki saattamaan puolueen vähemmistönäkin  ollen aseellisen voiman kautta valtaan. Tämän erehdyksen seurauksena menetimme vuosikymmenien työn ja saamme nyt aloittaa uudelleen alusta.”

 

 

Vuoden 1918 tammikuun Puolueneuvoston kokouksessa O.V. Kuusinen, Yrjö Sirola ja Jukka Rahja esittivät vallankumouskomitean asettamista. Se kuitenkin kohtasi vastustusta ja jäi äänestyksessä vähemmistöön. Edvard Gyllingin ehdotuksesta puoluetoimikuntaa laajennettiin kompromissina viidellä vallankumouksellisella jäsenellä. Seuraavana päivänä puoluetoimikunta nimitti heidät Toimeenpanevaan komiteaan, jolle se myös antoi Puolueneuvoston päätöksen mukaiset valtuudet: ”Puolueneuvosto katsoo, että porvariston mustain taantumuspyrkimysten torjumiseksi ja työväen etujen valvomiseksi voi käydä välttämättömäksi, ehkä jo lähiaikoinakin, ottaa valta työväen käsiin, ja jättää Toimeenpanevan komitean tehtäväksi antaa järjestöille tarpeelliset ohjeet siitä, mitä tällöin on huomioon otettava.”

 

 

Tammikuun 26. päivänä Toimeenpaneva komitea esitti yhdessä Työväen järjestyskaartein yleisesikunnan ja Helsingin Punaisen kaartin esikunnan kanssa julistuksen, jonka mukaan ”Allekirjoittanut Toimeenpaneva komitea on se korkein vallankumouksellinen elin, jonka antamia päätöksiä ja määräyksiä Suomen järjestyneen työväen ja sen kaartien on noudatettava. Tätä vaatii työväen vallankumousliikkeen yhtenäisyys ja vapaustaistelumme menestys. Toverit! Kylki kylkeen! Sulkekaa rivit! Olkaa valmiit!”

 

 

Seuraavaksi päätettiin punakaartien liikekannallepano, ja 27. tammikuuta Toimeenpaneva komitea päätti Vallankumousjulistuksen, joka julkaistiin seuraavana päivänä puheenjohtaja Eero Haapalaisen allekirjoittamana Työmies lehdessä: ”Sosialidemokratien Puoluetoimikunnan valtuuttamana Suomen työväen vallankumouksen korkeimpana elimenä me nyt julistamme, että kaikki vallankumouksellinen valta Suomessa nyt kuuluu järjestyneelle työväelle ja sen vallankumouselimille. Maan sosialidemokratinen v a l l a n k u m o u s h a l l i t u s muodostetaan nyt heti.” Toimeenpaneva komitea nimittikin seuraavaksi Kullervo Mannerin johtaman Kansanvaltuuskunnan.

 

 

Pöytäkirjan tulostus julkaistaan Academia.edu sivulla, koska se on merkittävä osa talvea 1918 käsittelevien tutkimusten ja teosten dokumentointia. On toivottavaa, että se myös antaa virikkeitä etsiä tutkimuksen keinoin vastauksia vielä selvittämättä oleviin kysymyksiin. Yksi niistä on, mitä yksityiskohdissaan tapahtui Säätytalolla 19.-22. tammikuuta 1918 – myös pöytäkirjan ja kokoussalin ulkopuolella.

 

 

KLIKKAA: ”Pöytäkirja tehty Sosialidemokratian Puolueneuvoston kokouksessa 19-22 päivinä tammikuuta I9I8 Helsingissä Säätytalolla.