Kohti Suomen itsenäistymistä

Näin tehtiin päätös vallankumouksesta

Lenin palasi Suomesta Pietariin 20. lokakuuta 1917, ja seuraavana päivänä hän valoi tovereihin taistelutahtoa: ”On yhdistäen käytettävä kolmea perusvoimaamme: laivastoa, työläisiä ja sotaväenosastoja siten, että välttämättä vallataan ja millaisten menetysten hinnalla hyvänsä pidetään hallussa a) puhelinlaitos, b) lennätinlaitos , c) rautatieasemat, ja d) sillat”.

 

 

Uskoa tarvittiinkin, sillä bolsevikkien keskuskomitea oli päättänyt, ettei Lenin saisi vielä palata. Hän oli paennut Suomeen 12. elokuuta ja piileskellyt Helsingissä suomalaisten tovereiden suojissa 6. päivään lokakuuta, jolloin hän oli siirtynyt Viipuriin. Sinä aikana pääministeri Kerenski oli pyrkinyt Pietarissa vakiinnuttamaan asemaansa julistamalla Venäjän tulevan tasavallaksi, määräämällä perustuslakia säätävän kansalliskokouksen vaalit ja kutsumalla ”Demokraattisen neuvottelukokouksen” eli esiparlamentin.

 

 

Sota ja armeijan kehitys kuitenkin menivät Kerenskin kannalta huonosti. Saksa oli vallannut Riian sekä Viron saaret ja sen odotettiin jatkavan Pietarin suuntaan. Kenraali Kornilovin vallankaappaus oli pitänyt kukistaa bolsevikkien tuella, ja se nosti heidän kannatustaan. Lokakuun 22. päivänä, eli huomenna 100 vuotta sitten, Pietarin työläis- ja sotilasneuvosto valitsi vallankumouskomitean ja sen johtoon Trotskin. Suomessa olevien joukkojen ja Itämeren laivaston neuvostojen johto oli siirtynyt bolsevikkien keskuskomitean jäsenelle Ivar Smilgalle jo 12. lokakuuta.

 

 

Pietariin jääneet Leninin toverit kuitenkin arkailivat, ja monet heistä olivat taipuvaisia yhteistyöhän Kerenskin esiparlamentin kanssa. Useimmat ajattelivat, että pitää odottaa tulevaa toista Yleisvenäläistä työläis- ja sotilasneuvostojen konferenssia ja pyrkiä siinä saamaan mahdollisimman vahva asema tunnuksella ”Kaikki valta neuvostoille”. Vasta sitten voitaisi arvioida mahdollisuudet seuraaviin askeliin.

 

 

Lenin oli kuitenkin toista mieltä. Koko Suomessa oleskelun kuuden viikon ajan hän hoputti kirjein ja artikkelein tovereita nopeampaan toimintaan: ”Kaikki puheet vallan siirtymisestä Neuvostoille muuttuvat valheeksi, jollei oteta valtaa nyt, kun on tällaiset onnistumisen mahdollisuudet”.

 

 

Lenin oli tullut Viipuriin 6. lokakuuta Viipurin sos.dem. kansanedustajan ja Työ lehden päätoimittajan Evert Huttusen järjestelyin. Siellä hän oli majoittunut Juhani Latukan asuntoon, missä vaimo Lyyli ja tämän sisar Hildur Haikonen pitivät vieraasta huolta. Noidenkin päivien muisteluissa tuli esiin kaksi puolta. Sisarusten mielestä vieras oli ”aika hauska ukko”, jota kiinnosti kaikki mahdollinen ja erityisesti auttaminen pienissä kotiaskareissa. Evert Huttunen taas kammoksui Leninin ihastuneita kommentteja Viipurin upseerimurhista. Jossakin vaiheessa epäiltiin bolsevikkien voimia, mihin Lenin vastasi, että hänellähän on enemmistö. Hän vaatii rauhaa, maata maattomille ja keisarikunnan kansallisuuksille vapautta. Samaa mieltä olevista muodostuu enemmistö.

 

 

Lauantaina 20. lokakuuta Lenin sitten naamioitui, ja Eino Rahja sekä tulomatkankin avustaja Huugo Jalava auttoivat junamatkan rajan yli. Rahjalla oli taskussa kaksi revolveria ja hän rupatteli junassa suomeksi, mihin peruukkipäinen Lenin vastaili suomeksi vuoron perää jaa ja ei. Perillä Pietarissa Rahja oli etsinyt Leninille piilopaikan. Ensimmäiseksi otettiin yhteyttä harmistuneeseen Staliniin, joka myös oli alkanut pehmoilla Kerenskin suuntaan.

 

 

Lokakuun  23. päivänä 1917 pidettiin sitten historiallinen bolsevikkien keskuskomitean kokous. Lenin puhui mies mieheltä ympäri toverit ja pikaista vallankumusta vastustavaan ryhmään jäivät vain Kamenev ja Zinovjev. Päätökseksi tuli tehdä Venäjän vallankumous ja muuttaa 1900 –luvun historia, siinä sivussa Suomenkin.

 

 

Tässä vaiheessa Tannerin ja Wuolijoen maltilliset olivat jääneet sivuun. Pentinkulmalla Kivivuoren Jannekin jäi sivuun eikä Koskelan Akselilla voinut olla aavistusta siitä, mitä tapahtui todella - minkä Väinö Linna olisi kyllä voinut jotenkin antaa ymmärtää. Kun nyt seuraa rinnakkain tuolloisia tapahtumia Helsingissä ja Pietarissa on ilmeistä, että tuon hetken johtavat suomalaiset toverit olivat varsin hyvin ajan tasalla. Sitten pari viikkoa myöhemmin alkoi sen verran hirvittää ja Alkionkin strategia eduskunnassa toimi niin, että Suomen vallankumous siirtyi tammikuun lopulle. Se jätti sellaisen kahden kuukauden ikkunan, että ehdittiin muodostaa 2. marraskuuta kokoontuneen uuden eduskunnan demokraattinen hallitus, julistautua itsenäiseksi, saada sille Venäjän, Saksan, Ranskan sekä pohjoismaiden tunnustukset ja valmistautua sitä puolustamaan.

 

 

Pietarissa Lenin ja Trotski väänsivät vielä aikataulusta. Viikkoa myöhemmin 29. lokakuuta päätettiin yhdistää aseellinen kaappaus ja Yleisenvenäläinen neuvostojen kokous niin, että 6. päivänä marraskuuta vallataan asein Leninin mainitsemat Pietarin strategiset kohteet ja seuraavana päivänä ilmoitetaan Smolnaan kokoontuville neuvostojen edustajille, että vallankumous on tapahtunut.

 

------------ 

 

Kuvassa taiteilijan Stalinia korostava näkemys keskuskomiteasta, jonka ratkaisevaan kokoukseen osallistui 12 sen 21 jäsenestä.

 

Lähteitä: Tuomo Polvinen, Eino Ketola, Osmo Rinta-Tassi, Robert Service, Free history 1917