Kohti Suomen itsenäistymistä

100 vuotta, hilpeissä tunnelmissa
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Syyskuun 19. päivänä 1917 Uusi Suometar kertoo, että Kansallisteatteri aloittaa näytäntökautensa kappaleella "Kevytmielinen sisar". (kuva) Kevennys oli aivan varmasti paikallaan. Mutta on ollut mielenkiintoista seurata modernin taiteen keskeisten eurooppalaisten, mukaan lukien venäläisten hahmojen toimintaa tuona kesänä ja syksynä. He tulivat maailmansodan jälkeen yleiseen tietoisuuteen uusin muodoin ja pohtivat sitten tapahtunutta, mutta sodan aikana valtavirta näyttää olleen etäisyys maailman menosta.
 
 
 
Kun nyt on myös mahdollista seurata ajan lehdista ja historiasivuilta ajan elämää ja seuraelämää, tulee erikoisella tavalla mieleen Boris Pasternakin tohtori Zivago, joka eli omassa maailmassaan, kun aluksi varsin pieni ydinjoukko ympärillä teki pian onnistunutta vallankumousta.
 
 
 
Maailmansodan huipennus, Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen lähetsyivät siinä sivussa.
 
 
 
Eduskuntavaalit olivat parin viikon perästä, eikä lehdistössä säästelty sanoja.
 
 
 
Lehdet myös uutisoivat, että Riian rintama on rauhoittunut, aavistamatta tai sensuurin piilottamana, että pian saksalaisten hyökkäys jatkuisi Latviasta Viroon Saarenmaalle ja Hiidenmaalle maailmansodan suurimpana n. 22 000 miehen maihinnousuna nimeltään operaatio Albion.
 
 
 
Lenin kirjoitti Helsingissä Useniuksilla Fredrikinkatu 64:ssä varsin tarkkoja analyysejä, mitä tuleman piti ja koetti kirjeitse saada toverit Pietarissa uskomaan. Illalla hän usein häipyi piilopaikastaan omille teilleen, luultavimmin tapaamaan paikallisia maanmiehiään.
 
 
 
Senaatti ponnisteli Kerenskin hallinnon kanssa Suomen kriisiytyvän ruokapulan lievittämiseksi. Suomessa taas perustettiin 18.9. Maataloustuottajain Keskusliitto hankkeen päävetäjänä Hannes Gebhard. Ruotsissa Dag Hammarskjöldin isän Hjalmar Hammarskjöldin - Hungerskjöldin - hallitus kaatui ruoan puutteeseen.
 
 
 
Suomen osalta Kerenski päätti 17.9.1917 vaihtaa kenraalikuvernööri Stahovitshin hallituksensa kulkulaitos- ja finanssiministeri Nikolai Nekrasoviin, joka silloisen ministerivaltiosihteeri Carl Enckellin mukaan oli "nuori konjunktuuripoliitikko". Kenraalikuvernöörin apulaisena jatkoi paroni Korff, jolle sitten 7.11. jäi kunnia soittaa vanhan Venäjän viimeinen viesti Suomen senaatin vt. puheenjohtaja E.N. Setälälle, että Lenin on onnistunut vallankumouksessa, hän jättää virkansa ja "Toimikaa omalla vastuulanne".
 
 
 
Viikkoa aikaisemmin Helsinkiin tullut keisarinnan hovineiti Anna Vyrubova pidätettiin näinä päivinä ja lähetettiin vangittuna Viaporiin. Pietarissa John Reedilla oli vaikeuksia ymmärtää, mitä oli tapahtumassa, mutta pian hän näki sen omin silmin.