Kohti Suomen itsenäistymistä

Schjerfbeck, kreivittäret ja Lenin Helsingissä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Monissa ajan muisteluissa ei ole tullut esiin Anna Aleksandrovna Vyrubovan muistelmien maininta tältä päivältä 100 vuotta sitten: ”Yön tullessa saavuimme Helsinkiin. Pelottavinta oli kävellä aseman viereisellä torilla. Siellä oli varmaan yli tuhat ihmistä ja meidän oli ohitettava heidät päästäksemme autoon. Oli hirvittävää kuulla mielettömät verta vaativat kirkumiset. Mutta Luojan kiitos selvisimme hengissä.”

 

 

Noina päivinä Helsinkiin tuli Pietarista useita junia tuoden Kornilovin kapinan aiheuttamia levottomuuksia ja pelättyä Saksan hyökkäystä pakenevia venäläisiä. Runsaan viikon perästä saksalaisten hyökkäys jatkuikin Latviasta Viroon. Täälläkin oli menossa upseerimurhiin päätyneitä mielenosoituksia ja ilmeisesti asema-aukiolla tunnistettiin junan tuoneen Pietarista herrasväkeä.

 

 

Ylintä ylimystöä oli myös Anna Vyrubova. Hän oli nyt Siperiaan siirretyn viimeisen keisarinnan Aleksandra Fjodrovnan hovineiti ja ehkä läheisin ystävä. Hän on ilmeisesti vielä palannut Pietariin ja monien seikkailujen jälkeen tullut takaisin, ja lopulta jäänyt tänne kuolemaansa asti 20. heinäkuuta 1964. Arvo Tuominen on tehnyt hänestä dokumentin ja osaa varmaan oikaista tai kertoa lisää.

 

 

Helsingissä oli monenlaisia pakolaisia. Lenin jatkoi valmistautumista kahden kuukauden päästä toteutuneeseen vallankumoukseen. Hänen kirjeissä ja artikkeleissa vaadittiin nyt tukea pääministeri Kerenskille kapinoivaa kenraali Kornilovia vastaan ja samalla pitämään huolta siitä, etteivät bolsevikit sitoudu Kerenskiin, vaan jatkavat vallankumoukseen. 

 

 

Tänään 12. syyskuuta 100 vuotta sitten avattiin Helsingissä Helene Schjerfbeckin suurnäyttely. Ylistävän arvostelun Uuden Suomettaren O. O-n. päättää: ”Ajankohta ei nyt ole semmoinen, että se sallisi julkisen lehden palstoilla syventyä  t ä m m ö i s e e n  aiheeseen niin paljon kuin se ansaitsisi. Nyt puhuvat toiset raskaammat ja materiaaliset voimat. Kuitenkin toivon saavani myöhemmin mahdollisuuden yksityiskohtaisempaan palaamiseen. Taiteilijattaren ystäville pyytäisin vain saada tällä kertaa huomauttaa, siitä hartaalla antaumuksella ja innostuksella kirjoitetusta kuvauksesta, jonka H. Ahtela (kirjailija E. Reuter) on Schjerfbeckin taiteesta äsken julkaissut.”

 

 

Myös tuohon näyttelyyn ja E. Reuteriin liittyy yksi mysteeri. Reuter oli Schjerfbeckin läheinen tuttava ja julkaisi 1950 –luvulla luettelon tämän teoksista. Siihen sisältyi tuntemattomasta henkilöstä teos ”Emigrantti” vuodelta 1917 ja vuodelta 1918 kadonnut ”Maalaus Marina Tšitšagovista”, joka oli pitkän seikkailevan elämän kokenut entisen Suomen kenraalikuvernööri Fjodor Heidenin tytär. Villa Gyllenbergin taidemuseon pääopas Sue Cedercreutz-Suhonen on tullut perusteellisen työn tuloksena siihen, että Reuter on erehtynyt vuosiluvussa ja tuntematon Emigrantti olikin Marina ja maalattu vuonna 1918.

 

 

Näin varmaan on, mutta samalla tulee mieleen, että juuri 100 vuotta sitten monia tunnettuja ja tuntemattomia emigrantti-kreivittäriä parveili Helsingin kaduilla vallankumouksesta innostuvien venäläisten matruusien ja suomalaisten seassa.

 

 

Varmuudella tiedetään, että Schjerfbeckin ”Äiti ja lapsi” on vuodelta 1917, ja se on siis melko varmasti nähty hänen näyttelyssään muistuttamassa lempeämmästä tulevaisuudesta aikana, jolloin puhuivat ”raskaammat ja materiaaliset voimat”.

 

--------------

 

Lähteitä mm.

1917 Free history

Uusi Suometar

Suomen synty ja kuohuva Eurooppa