Kohti Suomen itsenäistymistä

Tanner, Alkio, Kuusinen ja Lenin 100 vuotta sitten
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Pari päivää sitten saattoi pohtia, miten Leninin piiloutuminen Helsinkiin vaikutti Suomessa. Kokonaisuutena kesän mittaan alkoivat Työmies lehdessä korostua bolsevikkeja tukevat uutiset. Tänään 100 vuotta sitten Työmies julkaisi Venäjän sos.dem. puolueen innostavan julkilausuman Leninin puolesta.
 
 
Alusta alkaen tammikuun 1918 vallankumousyritykseen asti näkyy Suomessakin tiettyä sinisilmäisyyttä bolsevikkien suhteen. Tuon ajan lehtiä seuraamalla muodostuu kuva, miten monet suomalaiset juuri näinä viikkoina tempautuivat mukaan Pietarin radikalisoituvaan henkeen. Siellä taas olivat vähitellen joutumassa alakynteen Kerenskin uusi hallitus sekä uusi sotaväen ylipäällikkö Lavr Kornilov. Monet historioitsijat ovat havainneet Kerenskin rikkoneen välinsä vuoron perään kaikkiin ryhmiin ja lopulta jääneen yksin Leniniä ja Trotskia vastaan.
 
 
Juuri sata vuotta sitten kokoontui myös Suomen sos.dem. puolueen puolueneuvosto pohtimaan osallistumista lokakuun 1.-2. päivän eduskuntavaaleihin. Ilmassa oli paljon katkeruutta eduskunnan hajottamisen vuoksi, mutta osallistumisesta tuli myönteinen päätös. Joku on ehkä tutkinut, miten puolueen sisällä linjaerot juuri tuolloin näkyivät. Joka tapauksessa mm. Manner, Kuusinen, Sirola ja Tokoi olivat radikalisoitumassa bolsevikkien suuntaan.
 
 
Väinö Tannerin mukaan elokuussa 1917 "Määräämisvalta sosialidemokraattisessa puolueessa oli kokonaan siirtynyt jyrkkien ainesten käsiin. Tämä tuli näkyviin jo ehdokkaiden asettelussakin. Siinä oli koetettu pitää huoli siitä, ettei maltillisempia aineksia olisi asetettu ehdokkaaksi. Mitä minuun henkilökohtaisesti tulee, olin, politiikkaan kyllästyneenä, ehdottomasti kieltäytynyt ehdokkuudesta. En myöskään katsonut voivani äänestää ketään Uudellamaalla asetettua puolueen ehdokasta, koska ne mielestäni olivat väärillä linjoilla. Ainoan kerran koko parlamentillisen elämämme aikana vaimoni ja minä jäimme pois vaaleista."
 
 
Santeri Alkio taas kirjoitti 13. elokuuta päiväkirjaansa: "Maassa alkaa olla täydellinen anarkia. Turussa ja Helsingissä väkijoukot murtautuvat voivarastoihin ja tasaavat voin... Aavistan, että kuukauden kuluttua raivoaa Euroopassa, erittäin Venäjällä ja Suomessa kamala ryöväriliike."
 
 
Alkion puolue ja demokratian kannattajat kuitenkin menestyivät lokakuun eduskuntavaaleissa. Kuten jopa puolueensa aktiivijäsenen Väinö Tannerin toiminnata kävi ilmi, "jyrkät ainekset" eivät saaneet vaaleissa odottamaansa kannatusta vaan demokraattista itsenäisyyttä kannattavat puolueet voittivat. Demokraattisten vaalien jälkeen valittiin eduskunnan enemmistöön nojaava hallitus, joka julisti Suomen itsenäiseksi ja teki esityksen demokraattiseksi hallitusmuodoksi.
 
 
Lopulta puolueensa "jyrkät ainekset" olivat alttiita Leninin ja Trotskin painostukselle yrittää vallankumousta tammikuun lopulla 1918 - eli tekemään päätöksen vallankumouksesta demokraattisen ja itsenäisen valtion kumoamiseksi.
 
 
Jostakin kumman syystä vielä nyt 100 vuotta myöhemmin halutaan romantisoida erilaisia tuon ajan "jyrkkiä aineksia" aikaansaannoksieen ja unohtaa itse pääasia eli Suomen kestävä itsenäistyminen laajan kansan kannattamana demokraattisena valtiona. Se taas perustui pitkään ja ainutlaatuiseen kansallisen sivistyksen hankkeeseen, josta olisi tänään opiksi monille - myös suomalaisille.