Kohti Suomen itsenäistymistä

18.7.1917. Sekavat tunnelmat Pietarissa ja Helsingissä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Niskaa on raavittu monessa perheessä 100 vuotta sitten, mitähän tässä on menossa.

 

 

Työmies lehti kertoo 18.7.1917. Suomen eduskunnan päätettävä valtalaki. Pietarissa Venäjän työläis- ja sotilasneuvostojen toimeenpaneva komitean enemmistö tuomitsee eilisen vallankumousyrityksen Pietarissa. Mutta Helsingin ja Itämeren laivaston sotamiesneuvostot taas vaativat kaiken vallan siirtämistä työläis- ja sotilasneuvostoille.

 

 

Uutisointi kertoo, että Suomessa olleet venäläiset joukot olivat jo tuossa vaiheessa paljolti vallankumouksellisten, eli anarkistien ja bolsevikkien, johdossa. Kun Lenin lokakuussa palasi pakomatkaltaan Pietariin, hän sanoikin että "Suomessa oleviin joukkoihin voimme täysin luottaa".

 

 

Tilanne Pietarissa ei kuitenkaan heinäkuussa ollut vielä aivan noin pitkällä. Siellä nimitettiin Kerenski pääministeriksi ja hänelle uskollisten joukkojen turvin hän sai tilanteen toistaiseksi hallintaan. Maailmansodan ratkaisuvaiheeseen tullut Venäjän pääministeri lähetti Suomeenkin uskollisia joukkoja ja hajoitti myös mm. ministerivaltiosihteeri Carl Enckellinkin suosituksesta Suomen eduskunnan.

 

 

Siitä seurasi, että Suomessakin jouduttiin toteamaan sosialidemokraattien, maalaisliiton sekä oikeiston hajaäänien päättämän valtalain olleen edellä aikaansa. Uudet vaalit pidettiin 1.-2. lokakuuta. Siinä vaiheessa alkoi suomalaisten sosialidemokraattien joukossakin päästä enemmistöön mm. Kuusisen ja Mannerin suuntaus, jolle valtalaki ja tasavaltainen itsenäisyyskään eivät enää riittäneet vaan tarvittiin bolsevikkien mallin mukainen sosialistinen vallankumous - ja mm. Tanner jäi vähemmistöön.