Kohti Suomen itsenäistymistä

100 vuotta. Venäjä: despotiasta anarkiaan

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sata vuotta sitten 26.6. oli tiistai. Bolsevikit ja anarkistit olivat Pietarissa julistaneet lauantaiksi mielenosoituksen pääministeri Lvovin hallitusta vastaan.

 

 

Koolla oli samaan aikaan Työläis- ja sotilasneuvostojen ensimmäinen yleisvenäläinen kongressi. Neuvostoja oli alkanut syntyä ympäri valtakuntaa 12. maaliskuuta, kun keisari Nikolai II oli hajottanut Duuman ja määrännyt sotaväen palauttamaan järjestyksen Pietariin. Neljä päivää myöhemmin keisari oli syrjäytetty ja maahan muodostettu Duuman luottamusta nauttiva Georgi Lvovin hallitus sotaministerinään Alexandr Kerenski.

 

 

Työläis- ja sotamiesneuvostot levisivät kuitenkin nopeasti ympäri valtakunnan ja niistä tuli hallituksen kanssa kilpaileva organisaatio. Eri puolueet kamppailivat niissä, mutta vielä kesä-heinäkuussa 1917 bolsevikit olivat pienehkö vähemmistö mm. mensevikkien, sosiaalivallankumouksellisten ja anarkistien rinnalla. Kesäkuun 16. päivänä Pietarissa alkaneessa ensimmäisessä valtakunnallisessa neuvostojen kongressissa Leninin bolsevikeilla oli noin 100 edustajaa 800 valtuutetusta.

 

 

Bolsevikit esittivät mm. vallan ottamista hallitukselta kongressille, mutta se torjuttiin. He myös vastustivat uutta operaatiota rintamalla, mutta neuvosto kannatti sotaministeri Kerenskiä, joka oli myös kongressin varapuheenjohtaja. Bolsevikit julistivat kesäkuun 24. päiväksi eli lauantaiksi mielenosoituksen, mutta kongressi antoi julkilausuman sitä vastaan. Lopulta lauantaiaamun Pravda peruutti mielenosoituksen. Tilanne ei kuitenkaan rauhoittunut.

 

 

New York Times raportoi, että Pietarissa joka kadunkulmassa levitetään ”Saksan propagandaa” lopettaa sota, jonka ainoana tarkoituksena on anglo-ranskalaisten kapitalistien taskujen täyttäminen. Aleksandra Kollontai kirjoitti päiväkirjansa: “Me venäläiset tai paremminkin bolsevikit teemme nyt historiaa, kun avaamme tien maailman proletariaatille. Sen vuoksi sydämemme ovat jatkuvasti innostuneita ja onnellisia. Me rakastamme puoluettamme ja sen taistelua.” Stalin taas sanoi, että vallankumouksellisten velvollisuus on nyt olla yhtenäisiä ja viedä vallankumousta eteenpäin.

 

 

Suomen lehdistössä tilanteen vakavuuteen herättiin vähitellen, mutta tänään sata vuotta sitten Uusi Suometar jo otsikoi: ”Venäjältä: despotiasta anarkiaan”. Mielenkiintoista oli, että vaikka juuri pidettyyn sosialidemokraattien puoluekokoukseen oli kutsuttu veljespuolueen ”bolsevikkisiiven” edustaja Kollontai, Työmiehen uutisointi Pietarin tapahtumista ja bolsevikkien mielenosoituksesta oli vielä pidättyväinen ja maltillisuutta korostava. Puolueen edustajat kuitenkin matkustivat Pietariin tutkimaan tilannetta. Menossa oli maailmansota ja Suomessa oli noin 80 000 venäläistä sotilasta, jotka olivat radikalisoitumassa nopeasti.

 

 

Juuri näihin aikoihin Pietarin kärjistyvien tapahtumien vaikutus alkoi yhä enemmän tuntua myös Suomessa. Maassa ei ollut kunnollista valtion puolueetonta järjestysvaltaa, ja silloisessa senaatissa torjuttiin sellaisen muodostaminen. Siitä taas alettiin yhä enemmän tekemään johtopäätöksiä paikallisilla tasoilla - millon käytännön milloin poliittisista syistä.

 

 

------------------

 

 

Lähteet: Risto Volanen, Suomen synty ja kuohuva Eurooppa, Otava 2017

 

Verkkosivusto: 1917, Free history