Kohti Suomen itsenäistymistä 100 vuotta sitten

100 vuotta sitten: Trotskikin palaa Pietariin

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivälleen 100 vuotta sitten 17.5.1917 Leo Trotski saapui Kanadasta Halifaxista Pietariin Suomen asemalle. Siis kuukautta myöhemmin kuin Lenin Sveitsistä. Vallankumouksen johtajien matkoissa oli muutenkin jotakin samanlaista.

 

 

Trotski oli ollut pakomatkalla Yhdysvalloissa, ja hän oli helmikuun vallankumouksen jälkeen yrittänyt palata kotimaahan. Englannin laivasto oli kuitenkin pidättänyt hänet ja vienyt Halifaxiin poliittisena vankina. Siellä hän sai aikaan levottomuuksia ja niistä rangaistuksen. Sen jälkeen Venäjän ulkoministeri Miljukov pyysi Pietarin sosialistien painostuksesta Englannin lähettilästä George Buchanania hoitamaan Trotskin vapaaksi. Niin kävikin 29. huhtikuuta. Miljukov tuli pian katumapäälle, mutta silloin oli liian myöhäistä.

 

 

Leo Trotski kertoo tästä päivästä 17.5.1917 muistelmissaan: ”Matka Halifaxista Pietariin meni avian huomaamatta, kuin tunnelissa. Ainoa asia jonka muistan Ruotsista olivat leipäkortit, näin ne ensimmäistä kertaa. Pietarissa Suomen asemalla suuri joukko ihmisiä oli vastassa. Kun he äkkiä nostivat minut ilmaan, muistin Halifaxin, missä oli myös tehty niin. Mutta tällä kertaa kädet olivat ystävällisiä.”

 


Alkoi huikea ura Venäjän ja maailmankin vallankumousten historiassa. Trotski jatkoi aluksi Venäjän sosialidemokraattisen puolueen mensevikkien siivessään Leninin kilpailijana. Mutta pian hän alkoi antaa tukensa Leninille Zinovjevia ja Kamenevia vastaan. Hän organisoi Pietarissa lokakuun vallankumouksen käytännön toteutuksen. Hän tuli ulkoministeriksi ja sitten sotaministeriksi. Siinä välissä hän puuhasi liikkeelle myös Suomen vallankumousyrityksen 27.1.1918. Se ei mennyt hänen kannaltaan oikein hyvin, mutta sen sijaan hän johti vielä bolsevikit voittoon Venäjän sisällissodassa.

 

 

Trotski oli ylivoimainen operaatioiden johtaja, mutta ihmissuhteissa etäinen. Hän ei jaksanut innostua käytännön puurtamiseen, mutta hänellä oli aina jotakin viisaampaa sanottavaa kuin tovereilla. Hän suosi puna-armeijan organisoinnissa ammattipätevyyttä ja rekrytoi paljon vanhoja tsaarinarmeijan upseereita. Heille hän laittoi päällystakiksi juuri Suomen vallankumousyritystä agitoimasta palanneen Ivar Smilgan. Trotski epäili Venäjän kykyä puolustaa vallankumoustaan ilman maailmanvallankumousta. Stalin taas katsoi, että ensisijaista on varmistaa oman vallankumouksen tulokset. Nämä ominaisuudet kävivät Trotskille sitten kalliiksi, kun Leninin jälkeen katsottiin kuka sanoo viimeisen sanan proletariaatin diktatuurissa.