Nykyhistoriaa

 

Presidentti Niinistön haastattelu Washington Postissa on tehnyt ajankohtaiseksi Itämeren turvallisuusjärjestelyt 20 vuotta sitten. Silloin Suomessa istuivat UTVA:ssa presidentti Ahtisaari, pääministeri Lipponen ja pääministerin sijainen Niinistö. Tuosta ajasta on olemassa hyvä mukana olleen esitys. Ronald D. Asmus kertoo kirjassaan Opening NATO’s door, miten presidentti Jeltsinin ja presidentti Clinton sopivat Baltian maiden NATO -jäsenyydestä Helsingissä maaliskuussa 1997 - ja miten Suomenkin politiikka tuli samalla todetuksi.

 

Vieläkin huonommin tunnetaan, miten toisen maailmansodan lopulla päädyttiin Suomen ja Baltian maiden kansainväliseen asemaan. Tohtori Pekka Visuri on ystävällisesti antanut kotisivun käyttöön käännöksensä Teheranin konferenssin asiakirjoista.

 

 

Kirjansa alussa Asmus kertoo, että NATO:n laajenemisprosessin alkaessa Suomen suuntaan oli tullut Saksasta ja Englannista toiveita, että pohjoismaiden tulisi ottaa vastuu Baltian maiden turvallisuudesta. Silloin presidentti Martti Ahtisaari oli todennut Yhdysvaltojen ulkoministeri Christopherille: ”Jotkut Euroopassa ovat ehdottaneet, että Pohjoismaat antaisivat turvallisuustakuut Baltian maille. Tämä ei ole realistista. Pohjoismaat voivat tehdä paljon Baltian maiden auttamiseksi, mutta pohjoismaat eivät voi realistisesti taata Baltian turvallisuutta.” Lopputuloksena oli Helsingissä sovittu, erityisesti presidentti Clintonin ajama Baltian maiden NATO –jäsenyys.

 

 

Kun Helsingin tapaamisessa tultiin NATO:n laajentamiseen, presidentti Jeltsin sanoi aluksi: ”Meidän kantamme ei ole muuttunut. On virhe laajentaa NATO:a itään…. Olen valmis sopimukseen en sen vuoksi että halua vaan siksi, että olen pakotettu siihen. Tänään ei ole muuta ratkaisua.” On vain yksi ehto, ettei NATO ota ”entisiä Neuvostoliiton valtioita” jäsenikseen. Jeltsin ehdotti, että presidentit tekisivät ”suullisen sopimuksen, emme kirjoita sitä paperille.” ”Tämä olisi herrasmiesten sopimus, eikä sitä julkaistaisi.”

 

 

Presidentti Clinton vastasi: ”Jos sovimme, ettei mikään aikaisempi neuvostotasavalta voi liittyä NATO:oon, se olisi huono asia meidän yrityksellemme rakentaa uusi NATO. Se olisi huono asia teidän pyrkimyksellenne rakentaa uusi Venäjä.” Clinton jatkoi, että haluaa kuulla kaikkien asiaan liittyvien huolet, mutta ”ajatelkaa minkä hirveän viestin sellainen ehdottamanne näennäisesti salainen sopimus lähettäisi. Ensiksi, tässä maailmassa ei ole salaisuuksia.” Toiseksi, viesti olisi, ”Me yhä organisoidumme Venäjää vastaan, mutta on raja jonka yli emme voi mennä. Toisin sanoen sen sijaan, että loisimme uuden NATO:n joka auttaisi liikkumaan kohti yhdentyvää jakamatonta Eurooppaa, meillä olisi laajempi NATO istumassa ja odottamassa, että Venäjä tekisi jotakin pahaa.”

 

 

Clinton jatkoi, ”Haluan sanoa, miksi se olisi huonoa myös Venäjälle. Venäjä sanoisi, meillä on yhä imperiumi, mutta se ei pysty ulottumaan niin kauaksi länteen kuin Varsovan liiton aikana. Seuraavaksi, se saisi aikaan pelkoa Baltian maissa, että yritätte liittoutua ja te kiellätte sen, mikä on oikeutettua. Kolmanneksi, ehdottamanne sopimus hautaisi kokonaan rauhankumppanuuden. Se pelottaisi pienempiä maita jotka toimivat nyt hyvin teidän ja meidän kanssamme Bosniassa ja muualla.”

 

 

Tämän jälkeen Ronald D. Asmus raportoi kirjassaan presidenttien keskustelusta seuraavasti: ”Huomauttaen, että he tapaavat Helsingissä, Yhdysvaltojen presidentti kertoi, mitä Suomen presidentti Martti Ahtisaari kertoi hänelle edellisenä iltana – että Yhdysvallat toimii oikein vakuuttamalla, että NATO:n ovi pysyy avoimena tulevaisuudessa. ’Hän sanoi, ettei Suomi ole pyytänyt NATO:n jäsenyyttä, ja niin kauan kuin kukaan ei sano Suomelle, ettei se voi liittyä NATO:oon, silloin Suomi pystyy pitämään asemansa riippumattomuuden ja toimimaan rauhankumppanuudessa Yhdysvaltojen sekä Venäjän kanssa.’”

 

 

Helsingin tapaamisessa presidentti Clinton jatkoi: ”Missään tapauksessa emme saisi lähettää tästä kokouksesta ulos viestiä, että on jatkuvasti sama kylmän sodan politiikka ja me vain vähän siirtelemme linjoja”.

 

 

Tämän jälkeen presidentti Jeltsin perusteli Baltian maiden jäsenyyttä vastaan todeten, ettei Duuma ei ratifioisi mahdollista NATO-Venäjä dokumenttia. Presidentti Clinton taas totesi, ettei hän presidentin asemassa voi tehdä henkilökohtaisia sitoumuksia eikä myöskään NATO:n puolesta. Samalla hän kertoi ymmärtävänsä presidentti Jeltsinin ongelmat ja lupasi ottaa ne huomioon, kun prosessi jatkuu. Presidentti Jeltsin vielä toivoi, etteivät Baltian maat ole ensimmäisessä aallossa. Presidentti Clinton taas perusteli useaan kertaan uudella jakamattomalla Euroopalla, jonka keskeinen osa Venäjäkin olisi – sekä uudella NATO:lla.

 

 

Asmus päättää pitkän keskustelun kirjassaan. ”Tässä vaiheessa, Jeltsin näytti yksinkertaisesti antavan periksi. ’No niin’, hän sanoi, ’Minä yritin.’”

 

 

Tästä alkoi prosessi, joka johti samana keväänä Pariisissa allekirjoitettuun “Perustamisasiakirjaan (Founding Act) keskinäisistä suhteista, yhteistyöstä ja turvallisuudesta NATO:n ja Venäjän välillä” – sekä Baltian maiden NATO –jäsenyyden alakamiseen 2004.

 

 

 

 

 

Suomi ja Baltian maat Teheranin konferenssissa 28.11 - 1.12.1943, alkuperäiset asiakirjat.

 

 

Tohtori Pekka Visuri on ystävällisesti antanut kotisivun käyttöön käännöksensä Teheranin konferenssia koskevista asiakirjoista. Tässä ne ovat sellaisenaan historiasta kiinnostuneille.

 

Suurvaltajohtajien F.D. Rooseveltin, Winston Churchillin ja Josif Stalinin konferenssissa Teheranissa konferenssissa käsiteltiin viimeisenä päivänä Suomea ja Baltian maita.

 

Suomi

 

Seuraava katkelma keskusteluista Teheranissa 1.12.1943 sisältää Suomea koskevan osuuden kokonaisuudessaan käännöksenä Neuvostoliiton julkaisemasta asiakirjasta. Yhdysvallat on julkaissut samansisältöisen asiakirjan.

 

 

Hallitusten päämiesten istunto Teheranissa 1.12.1943 klo 13-15; Suomea koskeva osuus keskustelusta:

 

Roosevelt: Me Churchillin kanssa haluaisimme nyt ottaa marsalkka Stalinin kanssa yhteisesti pohdittavaksi Suomen ongelman. Olisi toivottavaa, että Suomi irrotettaisiin sodasta.

 

Stalin: Voin antaa siitä seuraavan tiedon: Jokin aika sitten Ruotsin ulkoministerin sijainen Boheman kysyi lähettiläältämme Tukholmassa, mitä Neuvostoliitto ajattelee Suomen asiasta. Hän sanoi suomalaisten pelkäävän, että Venäjä ottaa heiltä itsenäisyyden ja liittää Suomen maakuntana Venäjään. Boheman sanoi, että suomalaiset haluaisivat neuvotella venäläisten kanssa. Moskovasta tuli sitten vastaus, ettei Neuvostoliitolla ole aikomusta tehdä Suomesta maansa provinssia. Lisäksi lähettiläämme Tukholmassa kertoi neuvostohallituksen toimeksiannosta ruotsalaisille, ettei hallituksella ole mitään sitä vastaan, että suomalaiset tulisivat neuvotteluihin Moskovaan. Suomalaiset halusivat tehdä niin. Sitten Neuvostoliiton lähettiläs sai tehtävän ilmoittaa neuvostohallituksen toivomuksesta, että suomalaisten pitäisi kertoa oma käsityksensä Suomen irtautumisesta sodasta ja siihen liittyvät ehdot. Kun olimme Teheranissa, saimme tiedon suomalaisten vastauksesta Bohemanin välittämänä. Tarkkaa sananmuotoa emme ole vielä saaneet. Suomalaisten vastauksessa sanottiin, että Mannerheim ja Ryti olisivat valmiit tulemaan neuvotteluihin Moskovaan. Heidän käsityksensä mukaan pohjaksi voitaisiin ottaa Neuvostoliiton ja Suomen välinen raja vuodelta 1939 muutamin korjauksin. Siinä yhteydessä ei mainittu, mitä nuo korjaukset olisivat. Minun mielestäni tämä suomalaisten vastaus osoittaa, etteivät he tahdo ryhtyä mihinkään vakaviin neuvotteluihin neuvostohallituksen kanssa. He uskovat yhä Saksan voittoon.

 

Churchill: Tämä on hyvin kiinnostava tiedonanto.

 

Roosevelt: Kyllä, se on erittäin mielenkiintoinen, joskaan ei tyydyttävä tiedonanto.

 

Stalin: On kysymys siitä, että johtaviin suomalaispiireihin kuuluu ihmisiä, jotka edelleen uskovat Saksan voittoon.

 

Roosevelt: Olen samaa mieltä.

 

Churchill: Tunsin myötätuntoa suomalaisia kohtaan, kun vuonna 1939 syttyi sota Suomen ja Neuvostoliiton välille. Englannissa olivat sympatiat suomalaisten puolella. Kuitenkin kaikki Englannissa kääntyivät Suomea vastaan, kun suomalaiset liittyivät Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Minusta se oli alhaista käytöstä suomalaisten taholta. Haluaisin nyt viitata muutamiin seikkoihin, joita pidän tärkeänä. Ensinnäkin Neuvostoliiton täytyy saada turvalliset pääsytiet Leningradiin. Mielestäni Venäjällä on oikeus saada varmistetuksi asemansa Itämerellä hallitsevana meri- ja ilmamahtina. Sitten haluaisin sanoa, että Englannissa koettaisiin suurena onnettomuutena, jos suomalaiset pakotettaisiin vastoin tahtoaan alistumaan toisen maan valtaan. En usko, että olisi Neuvostoliiton taholta tarkoituksenmukaista vaatia Suomelta sotakorvauksia.

 

Stalin: Meillä on aikomus vaatia Suomelta korvausta meille aiheutetuista vahingoista. Me emme tarvitse rahaa vaan korvausta tavaratoimituksina. Suomi voisi korvauksena toimittaa 5-8 vuoden kuluessa paperia, puuta ja muuta materiaalia.

 

Churchill: Uskon, että vahingot, jotka suomalaiset liitossa Saksan kanssa ovat aiheuttaneet, ylittävät sen, mitä tämä köyhä maa kykenee korvaamaan. Kun sanon näin, kuulen korvissani vanhan neuvostolaisen vakuutuksen: ”Rauha ilman alueliitoksia ja muita velvoitteita”. Tämän muistan vielä siltä ajalta, kun Venäjällä tehtiin vallankumous.

 

Stalin (leikillisesti): Olenhan sanonut Teille, että minusta kai on tulossa konservatiivi.

 

Churchill: Me suunnittelemme parhaillaan maihinnousua Kanaalin yli Ranskaan, sotatoimia Italiassa ja Etelä-Ranskassa kuten myös hyökkäyksiä Neuvostoliiton ja Saksan välisellä rintamalla, sekä kaiken tuon ohella pyrimme saamaan Turkin liittymään sotaan Saksaa vastaan. Tässä tilanteessa näkisin mielelläni, että Suomi saadaan irti sodasta ja Ruotsi siihen mukaan.

 

Roosevelt: Minua kiinnostaa kysymys, olisivatko suomalaiset kykeneviä ajamaan saksalaiset maastaan ja kuinka paljon heillä on joukkoja Neuvostoliiton vastaisella rintamalla.

 

Stalin: Suomalaisilla on rintamalla meitä vastassa yli 21 divisioonaa. Jokin aika sitten suomalaisilla oli rintamalla 16 divisioonaa, mutta he ovat perustaneet viisi uutta divisioonaa, vaikka haluaisivat neuvotella meidän kanssamme.

 

Molotov: Minun täytyy mainita, että suomalaiset ovat jo 27 kuukauden ajan pitäneet Leningradia - Neuvostoliiton toista pääkaupunkia - tykistötulensa alaisena.

 

Roosevelt: Suomalaiset ovat varmaankin lisänneet divisiooniansa rintamalla siksi, että haluavat neuvotteluissa paremmat ehdot. Saamani informaation perusteella voidaan odottaa, että suomalaiset olisivat valmiit siirtämään rajan Karjalan kannaksella kauemmaksi Leningradista. Mitä Hankoon tulee, uskon voitavan ehkä sopia sen muuttamisesta uimarannaksi.

 

Churchill: En halua mitenkään painostaa venäläisiä ystäviäni Suomen asian vuoksi. Iso-Britannia on katkaissut välinsä suomalaisten kanssa. Me odotamme, että venäläisille suodaan tarpeellinen turvallisuus Suomen vastaisilla rajoillaan, mutta toisaalta pyydämme, että suomalaisten suhteen noudatetaan harkittua kohtuutta. Olisi kiinnostavaa tietää, millaisia ehtoja venäläiset ovat ajatelleet Suomen irrottamiseksi sodasta.

 

Stalin: Nämä ehdot ilmoitettiin jo Yhdysvaltojen hallitukselle, kun se halusi toimia välittäjänä Neuvostoliiton ja Suomen välillä. Kaikesta päättäen Yhdysvaltojen hallitus ei ole onnistunut välitystehtävässään.

 

Roosevelt: Meillä on tiedossamme, että Neuvostoliitto vaati palauttamaan voimaan Neuvostoliiton ja Suomen välisen rauhansopimuksen vuodelta 1940, jota vastaan suomalaiset ovat rikkoneet, koska he halusivat muuttaa sitä.

 

Stalin: Hangosta olemme valmiit luopumaan, jos sen sijaan saamme takaisin Petsamon, jonka Neuvostoliitto aikoinaan lahjoitti Suomelle.

 

Roosevelt: Miten olisi, jos suomalaisille ehdotettaisiin saapumista neuvotteluihin Moskovaan ilman ennakkoehtoja?

 

Stalin: Jos ei ole varmaa, että suomalaisten matkustaessa Moskovaan päästään myös sopimukseen, se hyödyttäisi vain Saksaa. Se käyttäisi hyväkseen Neuvostoliiton ja Suomen välisten neuvottelujen kariutumista. Aggressiiviset piirit Suomessa tulisivat myös hyödyntämään tilaisuutta osoittaakseen, että suomalaiset kyllä halusivat neuvotella mutta Neuvostoliitto ei siihen suostunut.

 

Churchill: Siinä tapauksessa sanomme suoraan, että he valehtelevat.

 

Stalin: Jos kerran Roosevelt ja Churchill pitävät kiinni siitä, että suomalaiset matkustavat Moskovaan, pitää heidän tulla. Kaikki riippuu siitä, kenet he lähettävät Moskovaan.

 

Churchill: Me englantilaiset emme halua puuttua suomalaisten menoon Moskovaan. Me jätämme tämän asian hoidon Neuvostoliiton hallitukselle.

 

Stalin: Jos presidentti Roosevelt on sitä mieltä, että neuvottelut suomalaisten kanssa aloitetaan, meillä ei ole mitään sitä vastaan.

 

Roosevelt: Arvioin, että Suomen nykyinen hallitus on natsimielinen. Olisi parempi, jos Moskovaan lähetettäisiin Suomesta toisia henkilöitä.

 

Stalin: Luonnollisesti se olisi parempi, mutta olemme valmiit neuvottelemaan myös Rytin tai itse paholaisen kanssa riippuen siitä, kenet Suomen hallitus lähettää.

 

 

Churchill: Oletteko valmis pohtimaan Suomen kysymystä liittyen yleisiin ponnisteluihin saada ruotsalaiset yhtymään sotaan toukokuuhun mennessä?

 

Stalin: Yhdyn siihen.

 

Churchill: Haluaisin silti tietää venäläisten ehdot rauhansopimukselle Suomen kanssa.

 

Stalin: Meidän ehtoihimme rauhan aikaansaamiseksi Suomen kanssa kuuluu Neuvostoliiton ja Suomen välisen rauhansopimuksen 1940 palauttaminen voimaan. Siinä yhteydessä olemme valmiit - jos suomalaiset niin haluavat - luopumaan Hangosta ja sen sijaan palauttamaan hallintaamme aikoinaan luovuttamamme Petsamon alueen. Me pyrimme myös vaatimaan tavaratoimituksina korvauksen, joka vastaa puolta suomalaisten meille tässä sodassa aiheuttamasta vahingosta. Lisäksi suomalaisten on karkotettava saksalaiset maastaan ja katkaistava suhteet Saksaan sekä täytettävä eräitä muita ehtoja.

 

Churchill: On helppoa aiheuttaa vahinkoja mutta vaikeaa korvata niitä. Käytäntö on osoittanut, että velat jäävät maksamatta. Saksan osalta on mielestäni selvää, että Neuvostoliitto voi ottaa sieltä kaikki koneet, mitä irti saavat.

 

Stalin: Churchill viittasi hieman aiemmin vanhaan tunnuslauseeseen, jossa vastustettiin kaikkia alueliitoksia ja muita vaatimuksia.

 

Churchill: Se voikin koskea Suomea, köyhää ja heikkoa maata. Suomi ei kykene korvaamaan Venäjälle aiheuttamaansa vahinkoa.

 

Roosevelt: Olen valmis edistämään Suomen irtautumista sodasta niillä periaatteilla, joista olemme juuri puhuneet. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Suomen hallituksen kokoonpanon muutos olisi parasta saada aikaan.

 

Stalin: Luonnollisesti se olisi hyvä.

 

Churchill: Minut on tämänpäiväinen keskustelu saanut vakuuttuneeksi.

 

LÄHDE: Pekka Visuri: Suomi kylmässä sodassa (Otava, 2006), s. 320-322. Pekka Visurin kääntämän tekstin pohjana on ollut saksankielinen versio neuvostoliittolaisesta pöytäkirjasta Die Teheran Konferenz 1943. Konferenzdokumente der Sowjetunion (Köln 1986), s. 126 - 133. Englanninkielinen versio pöytäkirjasta on julkaistu dokumenttikokoelmassa Foreign Relations of the United States (FRUS): The Conferences at Cairo and Tehran 1943, s. 590 - 592.

 

 

Baltian maat

Rooseveltin ja Stalinin välinen keskustelu Baltian maista Teheranissa1943.

Keskustelu käytiin Teheranin konferenssissa 1.12.1943 istuntojen väliajalla.

 

Roosevelt: Yhdysvalloissa saattaa nousta esille kysymys Baltian maiden liittämisestä Neuvostoliittoon, ja nähdäkseni yleinen mielipide pitää silloin toivottavana, että joskus tulevaisuudessa näiden tasavaltojen kansojen mielipide tähän kysymykseen jollain lailla tulisi esille. Siksi toivon, että marsalkka Stalin ottaisi tämän toivomuksen huomioon. Minulla henkilökohtaisesti ei ole mitään epäilystä sen suhteen, että näiden maiden kansat yhtä yksimielisesti äänestäisivät liittymisestä Neuvostoliittoon, kuin tapahtui vuonna 1940.

 

Stalin: Liettualla, Virolla eikä Latvialla ei ollut autonomiaa ennen Venäjän vallankumousta. Tsaari oli silloin Yhdysvaltojen ja Englannin liittolainen, eikä kukaan esittänyt kysymystä näiden maiden irrottamiseksi Venäjästä. Miksi siis tämä kysymys esitetään nyt?

 

Roosevelt: On kysymys siitä, ettei yleinen mielipide tunne historiaa. On tarpeen kertoa marsalkka Stalinille Yhdysvaltojen sisäisestä tilanteesta. Ensi vuonna Yhdysvalloissa on vaalit. En haluaisi olla ehdokkaana, mutta sodan jatkumisen vuoksi olen ehkä pakotettu niin tekemään. Amerikassa elää kuusi tai seitsemän miljoonaa puolalaisperäistä kansalaista, enkä halua menettää heidän ääniään. Olen marsalkka Stalinin kanssa samaa mieltä, että meidän täytyy perustaa uudelleen Puolan valtio, eikä minulla siksi ole mitään vastaväitteitä siihen, että Puolan rajoja siirretään idästä länteen, aina Oderille asti, mutta poliittisista syistä en kuitenkaan voi nyt osallistua tämän asian ratkaisuun. Olen siis marsalkka Stalinin kanssa samaa mieltä, mutta toivon, että hän käsittää, miksi en voi täällä Teheranissa enkä myöskään ensi keväänä ottaa siihen julkisesti kantaa.

 

Stalin: Ymmärrän sen kuultuani Rooseveltin selityksen.

 

Roosevelt: Yhdysvalloissa elää myös liettualaisia, latvialaisia ja virolaisia. Tiedän, että Liettua, Latvia ja Viro olivat ennen ja myös äskettäin osa Venäjää, ja kun Venäjän armeija jälleen marssii näihin maihin, en tule sen vuoksi aloittamaan sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Mutta voi käydä niin, että yleinen mielipide vaatii siellä pidettäväksi kansanäänestyksen.

 

Stalin: Liettuan, Latvian ja Viron kansat tulevat saamaan monia tilaisuuksia ilmaista tahtonsa.

 

Roosevelt: Se olisi minulle hyödyllistä.

 

Stalin: Se ei luonnollisestikaan tarkoita, että kansanäänestykset näissä maissa tapahtuisivat kansainvälisessä valvonnassa.

 

Roosevelt: Ei tietenkään. Olisi hyödyllistä, että sopivassa tilaisuudessa julistettaisiin näissä maissa pidettävän aikanaan vaalit.

 

LÄHDE: Pekka Visurin tuleva kirja “Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat”. Visurin käännös neuvostoliittolaisesta pöytäkirjasta teoksessa Die Teheraner Konferenz 1943 (Köln 1986), s. 138 - 139. Sama keskustelu amerikkalaisen (Bohlenin) pöytäkirjan mukaan on teoksessa Foreign Relations of the United States, Diplomatic Papers, The Conferences at Cairo and Tehran 1943 (1961), s. 594 - 595.

 

Nykyhistoriaa edellinen jakso, Helsingissä kylmän sodan jälkeen:

Jeltsin, Clinton, Ahtisaari ja Viron NATO -jäsenyys.

http://www.ristovolanen.fi/118302944/1355118/posting/jeltsin-clinton-ahtisaari-ja-viron-nato-jäsenyys