Puheita, kirjoituksia, muistumia (dokumentteja)

Vihreämpään yhteiskuntaan tapahtumien avaukset 1973

 

Ellivuori 1973: "Me keskustanuoret olemme sitä mieltä, että meidän puolueemme on viime vuosina ottanut liikaa taka-askeleita sosialidemokraattien maaseutua ja kehitysalueita tyhjentävän ja ruuhka-alueita ruuhkauttavan politiikan edessä."

 

 

 

 

Keväästä 1968 alkanut Keskustanuorten aatteellinen ohjelmatyö huipentui kesän 1973 "Vihreämpään yhteiskuntaan" -ohjelmajulistukseen, joka oli ensimmäinen suomalainen poliittinen vihreä ohjelma. Seuraavassa sitä valmistelleen päätapahtuman ja itse Ellivuoren liittokokouksen avauspuheenvuorot.

 

NKL:n puheenjohtajan avauspuheenvuorot Kuopiossa 28.4.1973 ja Ellivuorella 9.6.1973,

 

 

Kuopio 28.4.1973

NUOREN KESKUSTAN LIITON PUHEENJOHTAJA RISTO VOLANEN "VIHREAMPÄÄN YHTEISKUNTAAN " - KONFERENSSIN AVAUS

 

Olemme aloittamassa "Vihreämpään Yhteiskuntaan"-konferenssia. Tämä konferenssi tulee olemaan tärkeä vaihe keskustalaisen liikkeen uudessa nousussa.

 

 

Meidän puolueemme perustettiin aikakautena, jolloin tämän nykyisen tieteellis-teknis-teollisen yhteiskunnan hyvät ja huonot puolet alkoivat tulla näkyviin. Meidän nuoren sukupolvemme elinaikana tämän tieteellis-teknis-teollisen yhteiskunnan huonot puolet tulevat kärjistymään tilanteeksi, jota tässä konferenssissa nimitämme elinympäristön , yhteiselämän ja talouden kriisiksi.

 

 

Meidän puolueemme perustajat näkivät selvästi yhteiskunnan nykyisen kehityssuunnan vaarat ja he halusivat muuttaa suuntaa. Väärän kehityssuunnan olennaisen syynkin Santeri Alkio näki selvästi: Ihmisellä on sekä leivän että ihmisyyden nälkä, mutta kapitalismi ja sosialidemokratia ovat sokeita ihmisen henkisille ja sosiaalisille tarpeille ja samalla toteuttavat aineellista tasa-arvoisuutta vain teoriassa ja sanoissa.

 

 

Tähän konferenssiin johtaa siis selvästi väylä yhteiskunnallisen liikkeemme alkulähteiltä. Ihmisyyden, tasa-arvoisuuden, kansanvallan ja desentralisaation - sanalla sano en vihreämmän yhteiskunnan - vanhat maalaisliittolaiset uskoivat toteutuvan maaseudun heräämisen kautta. Maaseudun heräämisestä he katsoivat seuraavan koko yhteiskunnan uudistumisen. He edustivat uutta tietoisuutta. Paljon he saivatkin aikaan, mutta peruspyrkimyksessään he eivät onnistuneet.

 

 

Päinvastoin - valtaa, väestöä ja elintasoa keskittävät materialistiset ideologiat ovat teollistuneissa maissa viime kädessä sanelleet muutoksen perussuunnan. Niinpä maaseutu ja kehitys­ alueet käyvät nyt puolustustaistelua - paikoin jopa kamppailua elämästä ja kuolemasta.

 

 

Nyt olemme sitten tulleet tilanteeseen, jolloin meillä on toisaalla hakattu maaseutu ja toisaalla massoitettu kaupunki. Olemme tilanteessa, jossa ihmisellä, ihmissuhteilla ja luonnonympäristöllämme on harvenevalla maaseudulla ja ruuhka-saastaisessa kaupungissa edessään kriisinomaisia näkymiä. Vajaassa kymmenessä vuodessa nämä näkymät ovat iskeytyneet uudelleen ihmisten ja erityisesti nuorison tietoisuuteen.

 

 

Ensimmäinen reaktio olivat 1960-luvun lopun hämmennys ja nuorisolevottomuudet. Toisessa vaiheessa uudesta tiedosta rupesi työn ja tutkimuksen kautta syntymään uutta tietoisuutta. Pitkään kehittyneistä ja nopeasti tiedostetuista nykyihmisen todellisista ongelmista on syntynyt nopeasti laaja filosofinen ja tieteellinen kirjallisuus. Kirjallisuus, josta tulemme tässäkin konferenssissa saamaan välähdyksiä. Tämä uusi tietoisuus ei ole vielä loppuun saakka täsmennettyä, se on hyvässä luomisvaiheessa - se on siinä vaiheessa kuin se tässä konferenssissa ilmenee.

 

 

Keskustalaisessa nuorisoliikkeessä tajuttiin varhain 1960 -luvulla yhteys puolueemme alkiolaisen perinteen ja uusimman yhteiskunta- ja ihmistiedon välillä. "Vihreä aalto" oli tunnuksenme siirtyessämme tälle uudelle vuosikymmenelle. Vauhti ei ollut aluksi kova, mutta eteenpäin mentiin. Vuoden 1970 vaalitappio painoi meidät hiljaisemmaksi, mutta se painoi meidät myös työhön.

 

 

Perinteellinen yhteiskunnan nykyisen kehityssuunnan keskustalainen kritiikki suuntasi maaseudulta ja kehitysalueelta suurkaupunkiin ja ruuhka-alueelle. Viime vuosikymmenen uusi piirre on se, että suurkaupunkiyhteisöjen sisältä ja tieteellis-teknis­teollista kehitystä toteuttavien kärkiryhmien omasta piiristä on noussut ajatuksia ja uutta tietoisuutta, jonka syvimmät oivallukset ihmisen olemuksesta ja tarpeista yhtyvät liikkeemme aatteelliseen perinteeseen.

 

 

Aivan viime vuosina suomalaisessa kulttuurissa on noussut kaksi olennaista virtausta. Edellä jo mainitsin uuden ihmiskeskeisen tietoisuuden syntymistä ja leviämistä tieteen ja taiteen tutkimuksen kärkiryhmissä; tämä on saanut ilmauksensa esimerkiksi Edistyksellisen Tiedeliiton perustamisen tai Markku Lahtelan aivan uusimpana tuotantona. Toinen tärkeä suunta on kansakulttuurin ja maakuntien taiteen uusi nousu. Kaustisten musiikkijuhla, Mikko Niskasen koulukunta elokuvan alalla tai Suomen maakuntakirjailijoiden liiton syntyminen eivät ole mitään sattumanvaraisia, irrallisia ilmiöitä vaan osa suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan alkavaa uutta vaihetta.

 

 

Meidän keskustalaisten liikkeemme tehtävä on koota nämä virtaukset yhteen. Tämä vuosikymmen on - sittenkin - Vihreän aallon vuosikymmen. Me teemme tästä yhteiskunnasta Vihreämmän yhteiskunnan ihmiselle paremman elää ja asua.

 

 

-------------------------------------------------------

 

 

Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtaja Risto Volanen Ellivuorella 9.6.1973, NKL:n liittokokouksen ja suvijuhlien avaus.

 

Arvoisat liittokokousedustajat, hyvät ystävät,

 

Tämä liittokokous on kutsuttu koolle käsittelemään valtuuskunnan ehdotusta "Vihreämpään yhteiskuntaan" -ohjelmajulistukseksi. Tämä ohjelmajulistus on tärkeä osa Nuoren Keskustan Liiton aatteellista kehitystä. Tämän kehityksen nykyinen vaihe alkoi 1960-luvun lopun suuren nuorisoliikehdinnän aikoihin. Tuolloin nuoriso kaikkialla maailmassa tiedosti nykyaikaisen tieteellis-teollisen yhteiskunnan väärän kehityssuunnan. Suomessa keskustalainen nuoriso löysi jälleen aatteellisen perinteensä ja havaitsi alkiolaisuuden ajankohtaisen voiman. NKL:n aatteellinen kehitys onkin viime vuosina ollut alkiolaisen perusnäkemyksen luovaa soveltamista tämän päivän ongelmien ratkaisemiseen. Edellinen suuri askel tässä kehityksessä oli Punkaharjun ohjelman hyväksyminen kaksi vuotta sitten 1971.

 

 

Punkaharjun ohjelma on jatkuvasti periaateosalta an korkeatasoinen ja käytännön osaltaan ajankohtainen. Nyt käsittelynsä saava ohjelmajulistus ei korvaakaan Punkaharjun ohjelmaa. "Vihreämpään yhteiskuntaan" -ohjelmajulistus syventää ja laajentaa aatteellista tietoisuuttamme ja luo perustan tuleville erityisohjelmille. Jo tässä yhteydessä esitän kiitokset niille kahdellesadalle osastolle, joiden kenttäkäsittelyssä antamien lausuntojen pohjalta ehdotus viimeisteltiin.

 

 

"Vihreämpään yhteiskuntaan"-ohjelmajulistus siirtää keskustalaisen nuorisoliikkeen aloitteentekijän asemaan maamme nuorison aatteellisessa keskustelussa. Tällaista asemaa vahvistaa vielä sekin, että olemme Suomessa ainoa aatteellisesti yhtenäinen suuri poliittinen nuorisojärjestö. Tämän seikan merkitystä ei voi yliarvioida. Aatteellinen yhtenäisyys lisää ratkaisevasti iskuvoimaamme niin Suomen nuorisopolitiikassa kuin puolueemme sisäisissä kysymyksissä. Aatteellisen yhtenäisyytemme vahvistaminen ja syventäminen olkoon seuraavan toimintakauden keskeinen tavoite.

 

 

Me näemme yhteiskuntamme kehittyvän väärään suuntaan, ja me haluamme muuttaa suuntaa. Me haluamme estää uhkaavan ihmissuhteiden ja elinympäristön kriisin. Me haluamme elinvoimaisen maaseudun ja kehitysalueen sekä ruuhkattoman ja saasteettoman kaupungin. Me olemme yhteiskunnallinen uudistusliike, joka toteuttaa Suomessa ihmisyyttä, tasa-arvoisuutta, kansanvaltaa ja desentralisaatiota. Me luomme vihreämpää yhteiskuntaa, joka tyydyttää ihmisen aineelliset, henkiset ja sosiaaliset tarpeet. Tämä on tahtomme, nämä ovat ihanteemme, vaikka tämän päivän tilanne onkin synkkä - tai ainakin harmaa.

 

 

Juuri näinä kuukausina on Suomessa menossa taloudellinen nousu­ kausi. Tästä seuraa, että avoimia työpaikkoja on maassamme enemmän kuin koskaan aikaisemmin, noin 27 000. Samaan aikaan meillä on työttömiä noin 47 000. Yleiskuva on se, että avoimet työpaikat ovat Helsingissä ja suurimmissa kasvukeskuksissa. Ja työttömät työnhakijat ovat kehitysalueilla ja maaseudulla.

 

 

Tänä keväänä, tänä kesänä, tänä syksynä tuhannet muuttavat työnhakuun, pois kotiseudultaan . Samaan aikaan kun me julistamme alueellisesti hajakeskitettyä yhteiskuntaa, suomalainen maaseutu ja kehitysalue tyhjenee suurin piirtein sillä vauhdilla kuin kasvukeskuksiin saadaan yösijoja ja Ruotsi jaksaa imeä.

 

 

Me keskustanuoret olemme sitä mieltä, että meidän puolueemme on viime vuosina ottanut liikaa taka-askeleita sosialidemokraattien maaseutua ja kehitysalueita tyhjentävän ja ruuhka-alueita ruuhkauttavan politiikan edessä. Keskustapuolueen voimaa on käytettävä nykyistä tehokkaammin, suunnitelmallisemmin ja tuloksellisemmin. Vastuu tästä kuuluu meille kaikille keskustalaisille. Meidän suuri tehtävämme on lisätä yhtenäisyyttä, yhteistyötä ja työnjakoa omassa järjestössämme ja myös meitä lähellä olevien poliittisten, taloudellisten ja sivistyksellisten järjestöjen piirissä.

 

 

(Jatkuu ajankohtaisilla sisä- ja ulkopoliittisilla aiheilla.)