Puheita, kirjoituksia, muistumia ja dokumentteja

Taistoihin tiemme kun kävi

 

 

 YLE:n toissapäiväinen (26.5.2021) nuorison ja erityisesti keskustanuorten vaalituloksen vähättely toi elävästi mieleen tilanteen - runsaat 50 vuotta sitten. 

(Suvijuhlapuhe vuodelta 1968, kuva vuodelta 1973)

 

 

 

 

 

 Keväällä 1968 olivat alullaan sekä Tsekkoslovakian kriisi että kansainvälinen opiskelijaliikehdintä. Mutta siitä vuodesta Suomessa alkoi myös keskustan nuoriso- ja opiskelijaliikkeen sekä pian koko keskustan uusi nousu. Puhuin "Vihreästä aallosta" ensimmäistä kertaa toukokuussa 1968 Jyväskylän "ideologiaforumissa" ja se hyväksyttiin keskustanuorten tunnukseksi samana keväänä NKL:n Tampereen liittokokouksessa. Pian alkava 1970 -luku nimettiin "Vihreän aallon vuosikymmeneksi".

 

Seurauksena oli säikähtäneen vasemmiston kampanja keskustaa vastaan tukenaan sen valtaama Eino S. Revon YLE. Se muistutti ylimieliseltä asenteeltaan paljon YLE:n punavihreää uutisointia 26. toukokuuta 2021 kevään nuorisovaaleista. Esimerkiksi SDP:n puoluesihteeri Erkki Raatikainen puhui suuren julkisuuden myötä nuorten loppumisesta takametsien miesten keskustasta ja pilkkasi jäljellä olevia vesijättömaalle jääneiksi uppotukeiksi. 

 

Seuraava Pelkosenniemen suvijuhlapuhe kutsui nuorisoa keskustan riveihin kamppailuun keskittymistä vastaan koko maan ja koko kansan puolesta - ja vastasi Raatikaiselle ja koko vasemmiston kampanjalle. Siitä vuodesta alkoi keskustanuorten voitokas kamppailu myös nopeasti nousseita kommunisteja vastaan. Oikeistoa ei tuolloin juuri näkynyt nuoriso- ja opiskelijapolitiikassa, sillä ajan oloissa monet oikeistolaisten kotien nuoret siirtyivät suoraan vasemmalle ja äärivasemmalle. 

 

 

 

 

Valt.yo. Risto Volanen 

Puhe NKL:n suvijuhlilla Pelkosenniemellä kesäkuussa 1968

 

KESKUSTAPUOLUEEN puheenjohtajasta ja tätä kautta koko puolueesta tulee joskus sellainen kuva, että me elämme  eräänlaisessa maanantaiaamun - eli niin kuin ruotsalainen sanoo "dagen efter" -tunnelmissa. Näin siitä huolimatta, että jokainen tietää, ettei Virolainen juo edes maitoa, jos se on hapanta.

 

 

Mikä on tällaisen kuvan syy?  Syy on siinä, että hymyilevän Johanneksen kuvaksi näyttää lehdissä joskus ikään kuin sattumalta valittavan juuri se kuva, jossa hän aivastaa. (Helsingin Sanomien Tampereen puoluekokouskuva Virolaisesta oli juuri ollut tällainen, RV)

 

 

Politiikassa on kaikenlaista huumoria: on huumoria ja on hirtehishuumoria. ”Dagen efter" -kuvat kuulunevat tähän hirtehisryhmään. Erästä poliittista hirtehishumoristia  sanovat omat miehet Luuranko-Erkiksi. (Puolusesihteeri Erkki Raatikainen, joka oli puhunut "sosialismin luurangosta", RV)

 

 

Kun maassa oli lähes satatuhatta työtöntä ja kun varsinainen kurjuus oli vain lisääntymään päin, Erkki nimitti kärsivät edustajineen taka­metsien miehiksi. Eräässä ministerisavotassa nämä takametsien miehet toivat eräälle toiselle hirtehishumoristille (pääministeri Mauno Koivistolle, RV) maakunnan toiveet paperille präntättynä. Saatuaan paperit tämä tiedusteli, onko lähistöllä paperitehdasta, joka voisi käyttää jätepaperia. Sama tyyli säilyi kun hän yliopistojen täristessä ja valtakuntien vapistessa määritti nuoren levottomuuden ilmavaivoiksi.

 

 

ME TÄÄLLÄ OLEVAT emme puhune politiikkaa härskisti. Mutta miltähän tuo kuulostaisi, jos puhuisimme. Jos olisimme hirtehisiä voisimme sanoa, että vasemmisto on kuin hirttonuora: toinen pää ahdistaa ja toinen houkuttelee.  

 

 

Punaiseen naruun tarttuva luulee kiipeävänsä pimeästä valoon; lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että  naru kiertää ylhäältä ympäri ja toinen pää on kiipeävän  omassa kaulassa. Mutta kun emme ole hirtehisiä, emme sano näin. Toteamme vain, että juuri vasemmiston  valtaa ja väestöä keskittävä politiikka on keskeisenä  syynä nuorten vaikeuksiin ja levottomuuteen. Ja jos tämä levottomuus antaa tukensa vasemmistolle se vain tukee levottomuuden perimmäisiä syitä.

 

 

Oikeistosta muuten olen samaa mieltä kuin Pekka  Silvola aikoinaan nuorempana Kuusamon suvijuhlilla: "Kuulkaa ystävät, yhden asian minä haluaisin maalata tuohon seinään suurilla kirjaimilla: 'Kokoomus matalaksi".

 

 

JOS PUHUISIMME kivikovaa kieltä, me ehkä sanoisimme, että valtaa ja väestöä keskittävä oikeisto ja vasemmisto ovat kuin punamustat myllynkivet: luulevat  jauhavansa Kepua, mutta välissä onkin ihminen. Yksityisen ihmisen kannalta on samantekevää onko pyörivä kivi musta vai punainen, sillä tulos on  kuitenkin sama: ruhjottu ihminen. Mutta kun emme puhu  kivikovaa kieltä, toteamme vain reuna-aatteilla olevan yhteisiä taantumuksellisia tavoitteita.

 

 

Politiikka on siitä mukava asia, että se on hyvin iloinen asia ja hyvin vakava asia.

 

 

On vakava asia, jos joku maa tai maakunta ottaa toisesta raaka-aineet eikä anna mitään tilalle. Kuinka voidaan kohta enää edes puhua takametsien miehistä, jos Pohjois­Suomen metsät hakataan lentokentiksi.

 

 

On vakava asia, jos kehitysalueiden ihmisiltä viedään yrittämishalukin. Ei ole ihme, jos "Lyödään rukkaset naulaan" - tunnelma alkaa jossain olla todellisuutta. On vakava asia, että voimakkaat väestövirrat ovat tuhoisia myös siellä, mihin ne suuntautuvat. Maamme tasapainoinen kehitys on kaikkien suomalaisten onnen edellytys.

 

 

ON VAKAVA ASIA, että vallan ja väestön kehittämisen suunnalla pisimmälle ehtineiden maiden nuorten elämän tunne on tyhjyys, vieraus ja tarkoituksettomuus. Juuri tämä on pohjimmainen syy nuoreen levottomuuteen kaikkialla maailmassa.

 

 

On iloinen asia tuoda vierauden, tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tilalle tieto, työ ja rakkaus.

 

 

On iloinen asia pelastaa Suomesta, mitä pelastettavissa on, sillä laitapuolueiden ruuhka alueelle valtaa ja väestöä kehitettävä politiikka ei ole vaarallinen vain Pohjois- ja Keski· Suomelle vaan myös ruuhka-alueelle itselleen.

 

 

On ollut iloinen asia luoda liitto takametsien ja rintamaiden nuorten välille; sillä keitä ovat nämä nuoret? Eivätkö he ole kotiin jääneitä tai kotoa muuttaneita siskojamme ja veljiämme, naapurin poikia ja naapurin tyttöjä.

 

Kaikki me yhdessä olemme Vihreä aalto.

 

 

KUN VIHREÄN AALLON ensimmäiset mainingit kävivät naapureiden rantaan, heille tuli kiire todistaa, että Kepusta on nuoret loppu. Erkki, johon edellä tutustuimme, kirjoitti, että Keskustapuolue on kuin vesijättömaa, johon ovat jääneet törröttämään Martti Miettunen ja Eemeli Partanen. Pari viikkoa sitten Erkin lehti otsikoi puoluekokousuutisen: "Nuoret nujerrettiin Keskustapuolueessa". Nyt kai pitäisi kysyä millaisia naarmuja ministerit Miettunen ja Partanen saivat.

 

 

Kaikkein iloisin asia on Tampereen puoluekokouksen jälkeen olla keskustalainen. Yksi iso tämän ilon aihe on uusi puolueohjelmamme, joka huipentuu tunnukseemme: tieto, työ ja rakkaus. Kaikkihan tietävät, että paras näistä on - rakkaus.