Puheita, kirjoituksia, muistumia (dokumentteja)

HYY:n yleiskokous Vanhan valtauksen jälkeen

 

 

 

Vanhan valtauksen jälkeen ylioppilaskunnassa hallitus vaihtui. Uuden puheenjohtajaksi tuli Lauri Virkkunen, ja kahden hengen (Juha Klemola ja Risto Volanen) keskusta-liberaali ryhmä tuli siihen mukaan. Pidettiin myös Messuhallissa yleiskokous, jonka ryhmäpuheenvuoro on seuraavassa. Siinä tulevat melko selvästi esiin suraavien vuosien ylioppilaspoliittinen ka -aatteellinen asetelma.

 

 

 

 

 

Risto Volanen  (keskusta-liberaali-ryhmä): puheenvuoro HYY:n yleiskokouksessa (lyhennelmä).

 

 

Tiistai-iltana ylioppilaskunnan edustajisto valitsi uuden hallituksen. Tähän valintaan tiivistyivät viime viikkojen liikehdinnän ydin ja ylioppilaskunnan aatteellinen tilanne.

 

 

Vasemmisto ei tullut mukaan hallitukseen, vaikka sitä erityisen voimakkaasti pyydettiin. Oikeisto ei antanut hallitukselle kannatustaan , vaan vaati uusia vaaleja. Edustamani keskusta-liberaali­ ryhmä äänesti esitetyn listan puolesta. Miksi näin?

 

 

Tämän ylioppilaskunnan syvin puute on siinä, että demokratia ei toimi: hallintokoneisto ei nojaa ylioppilaiden laajaan joukkoon ja toiminta ei ole meidän tärkeimpien ja parhaiden pyrkimystemme ilmaus. Tämän yliopiston yksi vika on siinä, että demokratiaa ei ole. Muun muassa näiden asioiden korjaamista me olemme vaatineet pitkään, yhdessä vasemmiston kanssa. Erityisen voimakasta tämä vaatiminen on ollut viime viikkoin. Uutta hallitusta muodostettaessa meille tarjottiin tilaisuus käytännössä toteuttaa tavoitteitamme.

 

 

On käynyt selväksi, että se demokratian laajentaminen, mikä meille muille on tavoite, on vasemmiston dogmaatikoille vain keino laajempiin sosialistisiin päämääriin. He ovat omaksuneet taktiikan, jonka mukaan demokraattisten elinten ulkopuolella on saatava aikaan jatkuvia, laajenevia ja uusia joukkoja mukaan tempaavia ristiriitoja. Saman dogmatiikan mukaan päästään näin lopulliseen ristiriitaan, jonka ratkaisee vain vallankumous. Kuten tiedämme, muualla maailmassa sopeutunut, perinteellinen, järjestynyt työväenliike on torjunut luotaan nämä nykyajan dogmaatikot. Suomessa tilanne on toinen. Meillä on SKP:n sisäinen, kovan linjan oppositio. Yhteistyö nuorten dogmaatikkojen ja vanhojen stalinistien välillä on jo alkanut.

 

 

Tiedämme, että vasemmistossa on nykyään miltei kaikkia mahdollisia ajattelutapoja. Tästä syystä olisi hyvä kuulla, mitä mieltä muut tahot ovat n äistä johtavista ja leimaa-antavista dogmaatikoista.

 

 

Samalla kun valitan vasemmiston kantaa ylioppilaskunnan toimintaperiaatteisiin ja hallituskysymykseen , totean oikeiston junailun: tavan mukaan se e i ole esittänyt positiivisia vaihto­ ehtoja, vaan valmistuu nauttimaan vastareaktion - viimepäivistä säikähtäneiden - luottamusta.

 

 

Olemme tilanteessa, jossa ylioppilaskunnan ja yliopiston uudistamiseen on paremmat edellytykset kuin vuosikymmeniin. Ei ole olemassa mitään yleispätevää "ylioppilaan etua". Mutta kukin omista aatteistamme lähtien me voimme päätyä samoihin konkreettisiin ylioppilas- ja korkeakoulupoliit tisiin tavoitteisiin. Näitä yhteisiä tavoitteita me tahdomme ajaa kaikkien niiden kanssa, jotka eivät tahdo vetää välistä.