Kommentit ovat tervetulleita

Hyvä vieras, Arvostan kaikkia kommentteja.

Siirrä/aseta puhekupla kuvaan hiiren avulla

Kirjoita teksti puhekuplaasi

Shape:
 
Kirjoittaja risto hiltunen, 16. heinä, 2018
veljesi rotaryklubistamme kysyelee mainintojasi äskeisestä huipputapaamisesta. me vielä tämän kuudennen viikon turkin mökillämme
missä mennään
Sähköposti:
Kirjoittaja Jenni Rinne, 27. kesä, 2018
Yhteydenottopyyntö: Politiikka-lehden arkistohanke (digitaalinen uudelleenjulkaisulupapyyntö)
Sähköposti:
Kirjoittaja Markku af Heurlin, 30. huhti, 2018

Toukokuussa 1918 järjestivät maamme eturivin taitelijat kaksi hyväntekeväisyysnäytöstä täysille katsomoille vangittujen punaisten perheiden hyväksi. Toinen pidettiin Ruotsalaisessa teatterissa ja toisessa Kansallisteatterissa pidetyssä Jean Sibelius johti viidettä sinfoniaansa. Tässä esityksessä myös ensimmäisen kerran esitettiin julkisesti Eino Leinon runo Halla. Halla oli kuvaus Suomen kansasta, eikä se ollut kaunis kuva:

pahansuopa pienemmilleen,
kateensuopa suuremmilleen.


Leino korosti, että Halla on isänmaallinen runo, koska meidän tulee rakastaa Suomen kansaa sellaisena kuin se on.
Kaksi hyväntekeväisyysnäytöstä ei tietenkään mitään ratkaise, mutta joillekin se kuitenkin merkitsi pääsyä pahimman hädän yli: lämpimiä vaatteita, ruokaa, suojaa talven varalle. Asian moraalista merkitystä ei kuitenkaan pidä väheksyä. Se ositti voittajille, että voitettuja kohtaan pitää osoittaa ymmärtämystä. Ja se osoitti voitetuille, että heitä kohtaan myös tunnetaan ymmärtämystä.
Tämä varmasti oli yksi niistä tekijöistä, jotka kahta vuosikymmentä myöhemmin pitivät kansakunnan yhtenäisenä sen joutuessa sotaan Neuvostoliiton kanssa. Tämän sanottiin olleen talvisodan todellinen ihme.
Ajatuksen luoja Elli Tompuri, aikansa merkittävimpiä näyttelijöitä, Kansallisteatterin perustajan Kaarlo Bergbomin sisaren miniä, isoäitini, ansaitsee muutaman sanan. Tompurin merkitystä ja avarakatseisuutta omana aikanaan kuvaa, että hänen kuolemaansa 4.2.1962 seuranneena päivänä sekä Uusi Suomi että Kansan Uutiset julkaisivat puolen sivun muistokirjoitukset. Samaan aikaan oli presidentin- ja eduskuntavaalit. Silmäillessäni ajan lehtiä totesin, että politiikka oli silloin paljon nykyistä mielenkiintoisempaa, mutta en tosiaankaan kaipaa niitä aikoja takaisin
Sanotaan, että Elli Tompuri oli aikansa näyttelijöistä, lahjakkain, koulutetuin, sivistynein, kielitaitoisin - ja itsekeskeisin. Viimeksi mainittu heikkous vei paljon arvoa hänen avuiltaan, ja hän tiesi sen itsekin. Goethen sanoin: ”Hochmut, Sohn des Glückes, Mörder seinen eigenen Vaters.“ (Ylimielisyys, onnen poika oman, isänsä surmaaja.)

Tämä perustuu isoäitini muistelmiin. (julkaistu 1980 lyhenteenä Myrskylinnun tie) Muista lähteistä en ole tarkistanut. Gösta Serlachius-museoossa on ollut esillä Enckellin luonnos Tompurin Vårt land -.runon lavastesiin mainintana vain : "erääseen hyväntekeväisyysesitykeen".

Nämä esitykset ehkä ansaitsis´vat huomiota. Onko asia Köäynyt mielessäsimielessäsi.
Sähköposti:
Kirjoittaja Pertti Toukkari, 10. huhti, 2018
Hei RV,

lueskelen parhaillaan mainiota teostanne 1918. Kuinka vallankumous etc. Lasse Lehtiselle olen jo huomauttanut, että Väinö Tanner käyttää johdonmukaisesti teoksissaan "sosiaalidemokraatti"- ei "sosialidemokraatti"-ilmausta.

Siksi ihmettelenkin, että kirjassanne Tannerin suorissa sitaateissa kirjoitatte toisin. Esimerkiksi s. 79: "Määräämisvalta sosialidemokraattisessa puolueessa oli kokonaan..." etc vaikka Kuinka se oikein tapahtuu -kirassa Tanner nimenomaan kirjoittaa: "Määräämisvalta sosiaalidemokraattisessa puolueessa..."
Sähköposti:
Kirjoittaja Juha Korppi-Tommola, puh. 0400 584258, 14. maalis, 2018
Hyvä Risto Volanen,
Risto Ryti -seura on järjestämässä 13.10.2018 Porissa seminaarin Sisällissodasta eteenpäin: yksilö, yhteisö ja maailma. Hallituksemme jäsen Jarkko Vesikansa esitti, että Sinä olisit yksi alustajista tuohon maailmateemaan kirjanne pohjalta. Yhteisön näkökulmasta puhuu porilainen historiantutkija ja yksilöstä (Risto Ryti) joku seuran Ryti talousmiehenä kirjan kirjoittajista. Olen Rytiseuran pj.
Sähköposti:
Kotisivu:
Kirjoittaja Risto Volanen, 1. maalis, 2018
Hyvä P. Laisi,
Kiitos kommentin kommentista. Se johtaa keskusteluun kahden kirjani (jälkimmäinen Lasse Lehtisen kanssa) sekä Uptonin ja Alapuron metodisista lähtökohdista, eli etsitäänkö tapahtumille edelläkäyviä syitä vai tunnistetaanko ja ymmärretäänkö päätöksiä, jotka niihin johtavat. Näyttää siltä, että jälkimmäisellä menetelmällä on mahdollista saada ilman tulkintoja realistinen kokonaiskuva. Jos onnistun jatkamaan talvesta 1918, saattatte olla samaa mieltä ja joku toinen eri mieltä.
Kirjoittaja P. Laisi, 1. maalis, 2018
Hyvä Risto Volanen,

kiitos että vaivauduitte vastaamaan. Puhutte "dokumentoidusta tutkimuksesta". Sitäkin on niin monenlaista; puhutaan "lähdehierarkiasta" kirjallisuuttakin tarkoittaen. Miksi lähdeluettelostanne puuttuu esim. Alapuron State and revolution in Finland, joka äskettäin suomennettiinkin ajantasaistettuna. Entä professori Pertti Haapala, tai vanha kunnon Upton, jota suomalaiset "right-wing"-tutkijatkin ovat nykyään ylistävinään? Nämä olisivat nähdäkseni edustaneet arvostetuinta tulkintalinjaa nykyisellään. Ehkä ne siis olisivat rikkoneet kuvaa, jossa mongolikasvoinen Lenin korokkeeltaan ohjaa ymmärtämättömiä, kavalien johtajiensa pettämiä suomalaistyöläisiä "kapinaan"? - Eino Ketolan tulkinnan olen lukenut tuoreeltaan vuonna 1987. Ei sekään mitään kivitauluun hakattua pyhää sanaa ole. Verratkaapa Uptoniin, niin huomaatte, että tulkintojen moneutta riittää!
Kirjoittaja Risto Volnen, 1. maalis, 2018
Hyvä P. Laisi, kiitos kommentista.

Myös uuden kirjan kuvaamat tapahtumat perustuvat dokumentoituun tutkimuseen, joka on lähedeluettelossa, eivätkä myöskään poikkea Suomen synty -kirjasta vaan esittävät ne osin yksityiskohtaisemmin. Juuri tuosta mainitsemastanne aiheesta, paras esitys on nykyisin Metalliliiton historiaa kirjoittavan Eino Ketolan tutkimus "Kansalliseen kansanvaltaan, Suomen itsenäisyys, sosialidemokraatit ja Venäjän vallankumous 1917" (Helsinki 1987)
Kirjoittaja P. Laisi, 1. maalis, 2018
Arvoisa Risto Volanen,

Kirjanne Suomen synty [jne.] vaikutti luettuna melko objektiiviselta. (Puhutin teitä Turussa pitämänne luennon jälkeen, aiheena Suomen itsenäisyyden tunnustaminen 31.12.1917.) Sen sijaan uusin kirjanne, jossa Lenin & co "kiihottivat" Suomen työväen "kapinaan", oli mielestäni jo räikeän tarkoitushakuinen pamfletti. Kirjoittajakumppaninne valintakin puhuu puolestaan... Nyt kiivailette jääkäreistä. Tästedes jätän kirjalliset tuotteenne koskematta.
Kirjoittaja Risto Volanen, 22. helmi, 2018
Kommentti Arto Lohelle,
Taisin käyttää siinä kohdassa juuri "vehreää". "Vihreäkin" oli silloin taatusti keskustalaista, ja teimme nyö Suomen ensimmäisen vihreän ohjleman. "Vihreistä" puolueena ei ollut silloin minkäänlaista tietoa, taisivat pihistää meiltä monia teemoja.
Kirjoittaja Arto Lohi , 22. helmi, 2018
Onko Ideologiafoorumin puheen (http://www.ristovolanen.fi/118302928) lopussa painovirhe, kun lukee "vehreään yhteiskuntaan"? Tekstissä käsitellään "vihreää aaltoa" ja kuvitus tukee tätä.

Vehreä voisi olla käyttökelpoinen sana kuvaamaan keskustalaista aatetta tänä päivänä, kun vihreä aate on omituinen ns. city-vihreiden käyttöön.
Sähköposti:
Kirjoittaja Joku, 25. tammi, 2018
Käynti psykiatrilla voisi ehkä auttaa Volasta tai sitten ei!
Kirjoittaja Janne Ussa, 20. tammi, 2018
Kiitos näistä katsauksista 100 vuoden taakse. Omalta osaltani voin sanoa, että nämä ovat aukaisseet hienosti sen ajan tapahtumia, tärkeää pitää mielessä mikä oli silloin yhteiskunnallinen tilanne ja kuinka tosiaan tapahtumiin johtaneet syyt löytyvät jo vuoden 1917 puolelta ja eikä suinkaan vähiten Venäjän bolsevikkien ohjauksesta, johon muutama innokas suomalainen sai johdetuksi koko SDP puolueen.
Sähköposti:
Kirjoittaja Jukka Haaslahti, 27. joulu, 2017
Parasta lukemaani ajanvietettä, mitä olen koskaan nauttinutt. Satuin etsiessäni Mihail Speranskin tekemisiä Aleksanteri I valtiosihteerinä löytämään Turun kirjastosta Danielsson-Kalmarin kuvausta suomen valtion oloista 1800 luvulla. Tämän teoksen jälkeen sain lahjaksi sinun kirjasi, jota parhaillani luen ja olen sivulla 213. Tähän mennessä parempaa tuon ajan kuvausta en ole käsiini saanut. Venäjä veti noin 200 vuotta sitten vahvaa rauhan päämääriin tähtäävää ulkopolitiikka. Olisipa tuon ajan eurooppalainen poliittinen keskustelu tänäkin päivänä vallitsevaa. Se vain tuntuu melko mahdottomalta. Korbatsovin ja Kohlin keskusteluissa oli täysin toinen tunnelma, kuin nykypäivän ylen katsovassa suhtautumisessa Venäjään. Tiedustelen samalla, onko tulevaisuudessa joitain tilaisuuksia, joissa sinun esitelmiäsi ja puheitasi voisi paikan päällä kuunnella.
Sähköposti:
Kirjoittaja Hasse Hyvärinen, 21. joulu, 2017
Terve Risto!

Haluan kiittää sinua vallan erinomaisesta kirjasta. Sain juuri loppuun Suomen synty ja kuohuva Eurooppa -kirjan. Se oli näin nuorelle ihmiselle aivan mahtavan sivistävä paketti, jota olen suositellut tuttavapiirissäni kaikille. Kiitos vielä ja mukavaa joulunaikaa :)

t. Hasse
Sähköposti: