Tällä sivulla on medioiden seurantaa

21. vuosisadan suuri sotilaallinen kilpailu

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuratessa suomalaisen julkisuuden keskeisiä esiintyjiä havaitsee, ettei vastaavaa kuvaa kansainvälisestä kehityksestä ole enää missään suurvallassa, edes perinteisesti kovimmankaan liberaalin-neokonservatiivisen linjan Yhdysvaltojen ulkopoliittisen eliitin edustajilla. Kansainvälisen tilannekuvan valtavirrasta Yhdysvalloissa saa ytimekkään kuvan Harvardin Kennedy Schoolin pitkäaikaisen johtajan Graham Allisonin eilen julkaisemasta artikkelista.

 

Johtopäätöksistä käydään Yhdysvalloissa voimakasta keskustelua, ja ne vaihtelevat toisaalla mm. professori Hal Brandsin mukaan alkaneen tämän vuosisadan toisen kylmän sodan kaikin mahdollisin paitsi ydinsodan keinoin törmäyksistä ja alueellisista ratkaisuista ympäri maapallon toisaalla Henry Kissingerin suurvaltojen keskeisten intressien sopimiseen. Suomessa on korkea aika korostaa myös Yhdysvaltojen kannalta ja osalta reaalimaailman tiedoin sen pohtimista, miten kaikki tämä kohdentuu konkreettisesti Naton jäsen Suomen omaan turvallisuusympäristöön Pohjolassa eli maapallon Yhdysvaltojen ja Venäjän välisellä kalotilla.

 

 

30. syyskuuta 2022

National Defense University Press. The premier professional military and academic publishing house

sekä

HARVARD Kennedy School BELFER CENTER for Science and International Affairs

 

Harvard Kennedy School Belfer Center for Science and International Affairs entinen johtaja ja nykyinen professori johtaja Graham Allison ja tutkija Jonah Glick-Unterman

 

21. vuosisadan suuri sotilaallinen kilpailu

 

Neljännesvuosisata sitten Kiina suoritti niin kutsutut "ohjuskokeet", jotka sulkivat Taiwanin saaren estääkseen sitä siirtymästä kohti itsenäisyyttä osoittamalla, että Kiina voisi katkaista Taiwanin merelliset yhteydet. Vastauksena ylivoimansa osoittamiseksi, joka pakotti Kiinan perääntymään, Yhdysvallat lähetti kaksi lentotukialusta Taiwanin viereisille vesille. Jos Kiina toistaisi samat ohjuskokeet tänään, on erittäin epätodennäköistä, että Yhdysvallat vastaisi kuten vuonna 1996. Jos amerikkalaiset lentotukialukset siirtyisivät nyt niin lähelle Kiinan mannerta, ne voitaisiin upottaa DF-21- ja DF-26-ohjuksilla, joita Kiina on sittemmin kehittänyt ja ottanut käyttöön.

 

 

Tässä artikkelissa esitetään kolme pääteesiä, jotka koskevat Kiinan ja Yhdysvaltojen välistä sotilaallista kilpailua tällä vuosisadalla.

 

 

Ensinnäkin Yhdysvaltain sotilaallisen ylivoimaisuuden aikakausi on ohi: kuollut, haudattu ja mennyt - paitsi joidenkin poliittisten johtajien ja politiikan analyytikkojen mielessä, jotka eivät ole tutkineet kovia tosiasioita.

 

 

Kuten entinen puolustusministeri James Mattis sanoi jyrkästi vuoden 2018 kansallisessa puolustusstrategiassaan: "Yhdysvallat on vuosikymmenien ajan nauttinut kiistattomasta tai hallitsevasta paremmuudesta kaikilla toiminta-alueilla. Saatoimme yleensä käyttää joukkojamme milloin halusimme, koota ne minne halusimme ja toimia haluamallamme tavalla.

 

 

Mutta se oli silloin. "Tänään", Mattis varoitti, "jokainen alue on kiistanalainen - ilma, maa, meri, avaruus ja kyberavaruus."

 

 

Tämän seurauksena Kahden viime vuosikymmenen aikana Yhdysvallat on joutunut vetäytymään ylivoimaisuuteen ja määräävään asemaan perustuvasta strategiasta pelotteeseen. Kuten presidentti Joe Bidenin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Jake Sullivan ja hänen kansallisen turvallisuusneuvoston kollegansa Kurt Campbell myönsivät vuonna 2019: "Yhdysvaltojen on hyväksyttävä, että sotilaallista ylivoimaisuutta on vaikea palauttaa, kun otetaan huomioon Kiinan aseiden ulottuvuus, ja keskityttävä sen sijaan estämään Kiinaa puuttumasta sen liikkumisvapauteen ja pakottamasta fyysisesti Yhdysvaltain liittolaisia ja kumppaneita."

 

 

Yksi Trumpin hallinnon vuoden 2018 kansallisen puolustusstrategian arkkitehdeistä ilmaisi sen vähemmän diplomaattisesti ja ytimekkäämmin: "Yhdysvaltain rajoittamattoman sotilaallisen ylivoiman aikakausi on ohi."

 

 

Toiseksi, vaikka Amerikan asema maailmanlaajuisena sotilaallisena suurvaltana on edelleen ainutlaatuinen - voiman projektiokyvyllä kukaan ei voi verrata, yli 50 liittolaisella, joita sitovat kollektiiviset puolustusjärjestelyt, ja tukikohtien verkostolla melkein kaikilla mantereilla - sekä Kiina että Venäjä ovat nyt vakavia sotilaallisia kilpailijoita ja jopa vertaisia tietyillä aloilla.

 

 

Venäjän ydinasearsenaali on jo pitkään tunnustettu Yhdysvaltoja vastaavaksi, ja vaikka Kiinan ydinasearsenaali on paljon pienempi, Peking on kuitenkin kehittänyt eloonjäävien ydinaseiden laivaston, joka riittää varmistamaan molemminpuolisesti taatun tuhon. Puolustusministeriön (DOD) suorittaman Kiinan ja Venäjän nimeäminen suurvaltakilpailijoiksi tunnustaa, että heillä on nyt valta kieltää Yhdysvaltojen määräävä asema rajoillaan ja viereisillä merillä.

 

 

Kolmanneksi, jos lähiaikoina käydään "rajoitettua sotaa" Taiwanista tai Kiinan reuna -alueista, Yhdysvallat todennäköisesti häviäisi - tai joutuisi valitsemaan häviämisen ja eskalaatioportaiden nostamisen laajemmaksi sodaksi.

 

 

Apulaispuolustusministeri Kathleen Hicks ja hänen kollegansa Kansallisen Puolustusstrategian Komissiossa (National Defense Strategy Commission) tarjosivat elävän skenaarion Taiwania koskevasta sodasta, jonka Yhdysvallat voisi hävitä. Jos vastauksena Taiwanin provosoivaan liikkeeseen tai suuruudenhulluuden hetkenä, Kiina käynnistäisi sotilaallisen hyökkäyksen Taiwanin hallitsemiseksi, se todennäköisesti onnistuisi ennen kuin Yhdysvaltain sotavoimat kykenisi siirtämään tarpeeksi voimavaroja alueelle niin, että sillä olisi merkitystä. Jos Yhdysvallat yrittäisi tulla puolustamaan Taiwania alueella tällä hetkellä olevien tai Kiinan hyökkäyksen aikana mahdollisesti saapuneiden joukkojen kanssa, se ei pystyisi vaikuttamaan olennaisesti lopputulokseen.

 

 

Kuten esikuntapäälliköiden entinen varapuheenjohtaja amiraali James Winnefeld ja entinen keskustiedustelupalvelun (CIA) virkaatekevä johtaja Michael Morell kirjoittivat viime vuonna, Kiinalla on kyky toteuttaa Taiwanille tapahtunut tosiasia ennen kuin Washington pystyisi päättämään, miten vastata.8 Kansallisen Puolustusstrategian Komissio päätyi samanlaiseen johtopäätökseen: Yhdysvallat "sodassa Kiinaa vastaan saattaisi kamppailla joko voittaakseen tai ehkä hävitäkseen.”

 

 

Koko artikkeli TÄSSÄ