Jatkan tällä palstalla medioiden seurantaa

Loistava Puheloinen

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvin monien ulkomaisten ja kotimaisten kommenttien lukemisen jälkeen komentaja Ari Puheloisen analyysi Ukrainan kriisistä tuntuu yhdeltä parhaimmista. Siksi liitän sen kotisivun toimesta litteroituna kokonaisuudessaan Mediaseurantaa –sivulle.

 

Ylen aikaisen puolustusvoimien komentajan Ari Puheloisen haastattelu 20.3.2014.

(Toimittajan kysymykset tiivistetty)

 

Tuliko Ukrainan kriisi yllätyksenä?

Aina tällaiset isot muutokset tulevat tavallaan yllätyksenä enemmän tai vähemmän. Totta kai tehtäviin kuuluu arvioida erilaisia tilannekehityksiä ja tällainenkin mahdollisuus on ollut ajatuksissa. Mutta kyse onkin siinä yllättävyydessä siitä, mitä tulevaa kehitysvaihtoehtoa on osannut pitää todennäköisenä ja mitä vähemmän todennäköisenä. Ja kyllä tämä on kuulunut tähän jälkimmäiseen kategoriaan, eli ei sitä kovin todennäköisenä osannut pitää.

 

 

Mitä merkkejä on ollut?

Tietysti tämä tilanteen kokonaiskehitys ja yleisesti se, mitä voi arvioida Venäjän strategisista päämääristä ja mitä siinä valossa sitten Venäjä voisi tehdä. Mutta kyse on aina sitten arvioista Venäjänkin kannalta, että mitkä ovat panokset, mitä saavutetaan ja mitkä ovat riskit ja niin edelleen, ja tässä nyt on päädytty tällaiseen ratkaisuun.

Poliittinen vai sotilaallinen kriisi?

 

 

No en ihan ole sitä mieltä että se olisi muuttunut poliittisesta sotilaalliseksi. Kyllä tämä mielestäni on edelleenkin poliittinen kriisi ja ratkaisuja siihen pitäisi hakea poliittista tietä. Sotilaallisessa tilanteessa minun mielestäni on hyvää se, että tässä ei ole varsinaisesti sodittu. (Toimittaja: Sekö tekee ettei ole sotilaallinen?) Ei varsinaisesti, mutta jos ajatellaan taustoja ja venäjän päämääriä ja sitä että millä tasolla suurimmat haasteet ovat, niin tässä mielessä painotan sitä, että se on poliittinen ennen kaikkea. Kysehän on nyt siitä, että Venäjä käyttää politiikan tekoon sotilaallista voimaa.

 

 

Kuinka suunniteltua nämä tapahtumat ovat olleet?

Varmasti aina kaikkia tällaisia toimintoja suunnitellaan ja mielestäni se ei nyt ole se oleellisin kysymys, että mitä on suunniteltu milloin ja mitä on päätetty milloin. Minusta oleellisinta on arvioida tässä, että mitkä ovat Venäjän isoja päämääriä. Minä näen tässä kaksi strategista pitkän aikavälin päämäärää, joiden toteutukseen myöskin tämä tilanne liittyy.

 

Ensimmäinen niistä on se, että Venäjä näyttää pyrkivän pitkällä tähtäyksellä palauttamaan sitä vaikutusvaltaa tai ainakin osaa siitä vaikutusvallasta jota aikoinaan Neuvostoliitolla oli. Toinen päämäärä ja nimenomaan täällä lännen ja Euroopan suunnalla on minun arvioni mukaan se, jota voitaisiin kansainvälisessä politiikassa vakiintunutta termiä käyttäen kuvata sanalla ”containement” eli patoaminen tai rajoittaminen, siis päämääränä lännen vaikutuksen Venäjän rajoille tulon ja laajentumisen rajoittaminen. Ja näiden päämäärien valossa minun mielestäni pitää myöskin katsoa näitä tapahtumia.

 

 

Onko tämä ollut enemmän suunnitelmallista kuin hallitsematonta?

Kyllä minä uskon, että tämä liittyy myös näiden strategisten päämäärien toteutukseen, mutta kysehän on myöskin siitä että, milloin on Venäjän kannalta katsottuna siis Venäjän silmin tarkasteltuna sopiva tai viimeinen tilaisuus tehdä tällainen askel eli milloin siihen on mahdollisuudet, ja Venäjä on aina ollut hyvin taitava käyttämään nopeasti hyväksi tällaisia aikaikkunoita jos tällaista imaisua voi tässä käyttää kuin aikaikkuna.

 

 

Putinin puhe: teidän mielestänne onko siis niin, että tämä tästä vielä laajenee?

En näe tässä nyt sellaista välitöntä uhkaa, että tämä laajenisi. Venäjällä on tällaiset päämäärät nyt laajentaa vaikutustaan ja Venäjä käyttää siihen poliittisia, taloudellisia ja tarvittaessa niin kuin olemme huomannet myöskin sotilaallista toimintaa niiden päämäärien ajamiseen. Ei mielestäni tästä voi suoraan tehdä johtopäätöstä, että tämä nyt heti kohta tämä nyt jotenkin sotilaallisena kysymyksenä laajenisi. Kyllä kyse on ennen kaikkea siitä, että se politiikka ja sen politiikan toteutus strategisine päämäärineen sanelee sitä linjaa, mitä edetään ja mielestäni konfliktit ja tämänkin tasoiset konfliktit eivät ne tuosta syty yhtäkkiä tuosta noin vaan ikään kuin improvisoituina.

 

 

Siis ei laajene Ukrainaan vai Ukrainasta vielä ulkopuolellekin?

Minun mielestäni tässä on isoja pidäkkeitä sillekin, että tämä toiminta laajenisi siis sotilaallisena toimintana itäiseen Ukrainaa, ja talouden alalla varmaankin Venäjän pitää ottaa huomioon tällaiset asiat, miten laajoja vaikutuksia sillä voi olla ja luulenpa, että kun ne vaikutukset loppujen lopuksi ovat varsin isoja ja vaikuttavat Venäjän valtion kassaan niin luulen, että ei Venäjä ole valmis merkittävästi vajauttamaan tai tyhjentämää valtion kassaa Ukrainan vuoksi.

 

 

Ovatko pidäkkeet vain taloudellisia vai onko muitakin?

Varmasti on poliittisia, koska kyllä luulen tässä eri puolilla ajatellaan, sitä että mikä on turvallisuustilanne tulevaisuudessa Euroopassa, ja se on minunkin ajattelussani voisiko sanoa ykköshuoli, kun tämä kuitenkin tavalla tai toisella tämä akuutti tilanne tässä häipyy otsikoista vähän niin kuin sisäsivuille, niin se iso huoli on siinä, että mitä tällaiset kehityskulut antavat aihetta olettaa Euroopan turvallisuusilmapiiriltä tulevaisuudessa ja turvallisuustilanteesta.Tuleeko siinä tapahtumaan merkittävää ja pitkäaikaista kylmenemistä, mikä vaikeuttaa yhteistyötä joka vaikeuttaa taloudellista kanssakäymistä ja niin edelleen. Ja täällä mielestäni ovat ne isot kysymykset nyt heti tämän akuutin tilanteen jälkeen.

 

 

Baltia, kuinka aiheellinen esimerkiksi Viron huoli omasta turvallisuudestaan on?

Baltian mailla tuntuu olevan iso huoli turvallisuudestaan ja kyllä minä jätän sen arvion nyt muille. Ei minulle ole tarpeellista kommentoida sitä kuinka aiheellista se on tai näin. Turvallisuuskäsitykset muodostuvat kunkin valtion kohdalla siitä tilanteesta missä ollaan, miten ympäristön tilannetta tarkastellaan miten sitä tulkitaan ja niin edelleen. Tässä voisi olla hyvä kysyä tätä Baltian maiden edustajilta.

 

 

Nato on siellä lisännyt läsnäoloaan.

Kyllä Natomaathan huolehtivat muun muassa ilmavalvonnasta sillä alueella tai lentokonepäivystyksestä ja sitä koneiden määrää on siellä jonkin verran lisätty.

 

 

Entä sitten Puola?

Kyllähän Puola näyttää selvästi olevan huolestunut turvallisuudestaan ja minä sijoitan tämän heidän aloitteen juuri samaan kehykseen siitä, mitä mainitsin miten kukin maa tarkastelee omaa turvallisuuttaan. En pidä yllättävänä sitä, että tätä konsultaatiomahdollisuutta tässä nyt sovelletaan.

 

 

Millaisena näette Krimin tulevaisuuden?

Kyllä se näyttää siltä, että Krimin tulevaisuus on Venäjän yhteydessä ja varmaankin Ukrainan valtiojohdossa ja sotilasjohdossa on tehty tämä johtopäätös että, joukot vedetään sieltä pois, että vältetään tilanteen pahenemista. Ja näin ollen tämän arvion taustalla on varmaan se näkemys, että Ukraina voi sotilaallisesti sillä alueella saavuttaa enää mitään.

 

 

Naton pääsihteeri Rasmussen on todennut, että tämä on vakavin uhka sitten kylmän sodan?

No kyllähän tämä vakava uhka on ja ennen kaikkea tämän tulevan kehityksen kannalta, että mitä viitteitä tämä antaa tulevaisuudesta. Ilman muuta vakava kysymys.

 

 

Entä sitten Suomen kannalta?

Sehän on ihan normaalia, se että lähialueen maat harjoittelevat niin Norja, Ruotsi, Baltian maat kuin Venäjäkin. Merkittävintä liikettä oli silloin, kun tämä kriisi alkoi kärjistyä ja kun Venäjällä oli tämä laajempi sotaharjoitus. Mitä tulee tähän valvontaan, tietysti tällaisessa tilanteessa me pidämme silmät ja korvat auki, niin että tiedämme mikä tilanne on. Kuitenkin pääpiirteissään voidaan sanoa, että näinä viikkoina se sotilaallinen toiminta jota Venäjällä on Suomen lähialueilla se on ollut normaalitasoa. Ja vielä viime päivinäkin aivan voisiko sanoa rauhallista ja jokapäiväistä. Eli ei tässä Suomen suuntaan ole, jos tässä nyt niin kuin näyttää siltä, että kansalaisten ajatuksissa on tällaisia uhka-arvailuja päällimmäisenä. Niin ei tässä nyt sellaiseen ole aihetta.

 

 

Mitä käytännössä tarkoittaa ilmatilan valvonnan lisääminen?

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, millä tavalla me painopisteytämme tutkein käyttöä ja päälläoloa, kuinka monta niitä milloinkin on milläkin sektorilla päällä ja näin edelleen. Tämäntapaista ikään kuin tilannepäivystystä, esimerkiksi.

 

 

Mitä tämä uusin harjoitus tässä tilanteessa merkitsee?

En nyt aivan tarkkaan tiedä kaikista mitä on ennakkoon sovittu, mutta se on selvä tosiasia, että viime vuosina Venäjän aktiviteetti on kasvanut. Ja olenhan minä sen sanonut julkisuudessa jovarmaan  kauan sitten viime vuonnakin, että minun arvioni on että Itämeren ja Pohjois-Euroopan piirissä sotilaalliset harjoitukset tuleva tulevaisuudessa lisääntymään. Mutta todellakin voisiko sanoa isoin tapahtuma oli tämä silloin kun tämä tilanne alkoi kärjistyä tämän ison harjoituksen ne osat joita toteutettiin täällä Suomen lähialueella. Tällainen ilmavoimaharjoitus, joka nyt on käynnissä, sillä on varmaankin omat harjoitustavoitteensa, mutta todennäköisesti sillä on myöskin turvallisuuspoliittisia tavoitteita sen ajoituksessa ja suuntaamisessa ja niin edelleen. Kyllä varmaan kumpiakin tässä tilanteessa sillä haetaan.

 

 

Mitä mieltä olette Hägglundin lausunnosta?

No hän osaa varmaan sanoa mielipiteensä ihan oikein eikä minun ole sitä tarpeen ryhtyä sitä nyt tässä arvuuttelemaan tai arvioimaan. Mutta mielestäni on tärkeätä tässä tiedostaa, ettei Suomi ole Ukraina eikä meillä ole Ukrainaan tilannetta. Venäjällä ja Ukrainalla on ongelma. Suomella ja Venäjällä ei ole ongelmaa. Ja kyllähän tämä ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja puolustuspolitiikan hyvä hoito ja yleensäkin naapurisuhteiden hoitaminen on tässä aivan avaintekijä. Eivät ne sotilaalliset uhat tässä nyt noin vain synny. Kyllähän taustalla sitten, no jos katsomme historiaa voimme selvästi havaita, että siellä on aina joku valtioiden välinen intressiristiriita, joka sitten jos se ei muuten järjesty niin sitten joku saattaa turvautua sotilaallisen voiman käyttöön. Eli tässäkin mielessä niin en nyt näe tässä erityistä huolta Suomen kannalta.

 

 

Kuinka paljon tämän kaiken pitää heijastua puolustuksemme periaatteisiin?

Geopolitiikkaa tässä on paljon painotettu. Minun näkemykseni on, että geopolitiikkaa on aina enemmän tai vähemmän ilmassa. Huolestuttavaa on se, onko voimapolitiikka palaamassa. Ja silloin jos ikään kuin pakolla asetetaan asioita tiettyyn järjestykseen sillä ei valitettavasti oikein pysyviä ja hyviä ratkaisuja saavuteta. Suomen puolustustarpeet on viimeksi ja mielestäni aivan kattavasti määritelty valtion turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa vuodelta 2012. Ja ne lähtevät Suomen alueesta ja sen suojaamistarpeesta erilaisissa tilanteissa. Toisin sanoen eivät Suomen puolustustarpeet tänä päivänä linkity Ukrainan kriisiin, vaan niillä on omat voisiko sanoa objektiiviset ja faktoihin perustuvat syynsä. Ja totta kai Suomen pitää tulevaisuudessakin huolehtia alueestaan, ja meillä on tässä puolustustarpeiden hoitamisessa rahoitushaaste se on ihan selvää, vuosikymmenen puolenvälin jälkeen.

 

 

Onko Venäjän voimapolitiikka tehnyt paluun?

Saa nähdä. Se on juuri tämä minun iso huoli voi sanoa tulevaisuudessa, että tuleeko Euroopassa tällainen voimapolitiikan jonkin ajan kestävä tai enemmän tai vähemmän vahva paluu. Mielellään sitä ei näkisi.

 

 

Eikö Suomen puolustuspolitiikka ole kuitenkin linkittynyt siihen mitä Venäjällä tapahtuu?

Totta kai me seuraamme turvallisuusympäristöä kaikin tavoin, mitä siellä tapahtuu. Mutta tämän sotilaallisen puolustuksen ideahan on siinä, että kun me ylläpidämme riittävää puolustuskykyä niin sillä me ennaltaehkäisemme sitä, ettei uhkia Suomea vastaan syntyisi. Ja jos kuitenkin tällainen ennaltaehkäisy ei sitten toimi, niin sitä puolustuskykyä säätelemällä ja kohottamalla me pyrimme rakentamaan sellaisen ennalta estävän kynnyksen, että jos joku nyt haluaa tai harkitsee sotilaallista toimintaa Suomea vastaan, niin sitten se taho joutuu miettimään että kuinkas paljon tähän oikein pitää satsat, ja tässä suhteessa se on siihen mitä tavoitellaan ja tämä tällainen ennaltaehkäisymekanismi on se millä idealla meidän puolustuksemme toimii. Mutta sitten jos se ei  toimi, sitten on kyettävä torjumaan sotilaallisen  voiman käyttö Suomea vastaan. Tässä on erittäin tärkeä se, että se ennaltaehkäisykyky se voi perustua vain todelliseen puolustuskykyyn. Ei siinä bluffaamalla pärjätä kansainvälisessä yhteisössä jos näin vapaasti voi sanoa.

 

 

Jos Suomi olisi tässä tilanteessa Naton jäsen, miten tilanne eroaisi nykyisestä?

Tämä menee aika spekulatiiviseksi sotilaalliselta kannalta, koska jos Suomi olisi Naton jäsen, niin me emme voi tällä tavalla ennakkoon sitä kovinkaan pitävästi arvioida, mikä se sotilaallinen osuus tässä olisi. Se olisi sitten kysymys, joka pitäisi jäsenyysneuvotteluissa ratkaista. Mutta totta kai Natolla olisi ennen kaikkea turvallisuuspoliittinen merkitys, tällaisen tilanteen kärjistyessä, niin ehkä niin kuin etusijalla jos niin voi sanoa.

 

 

Miten tähän Ukrainan kriisiin löytyy ratkaisu?

Toivottavasti se löytyisi poliittista tietä ja toivottavasti ne pidäkkeet, joita tänä päivänä voisi olettaa olevan talouden alalla olisivat niinkin vahvoja, että ne olisivat omiaan hillitsemään tämän tilanteen edelleen mahdollista kärjistymistä ja sitten taas auttamaan siihen että tässä päästäisiin ikään kuin liennytyslinjalle.