Jatkan tällä palstalla medioiden seurantaa

Kari Huhta ja Suomen Nato –eliitti.

 

Aamun Helsingin Sanomissa Kari Huhta otsikoi, että ”Suomi keksi uuden puolustuksen”. Hän pohtii, mistä tämä Natossa ”hämmennystä ja hilpeyttä” herättävä termi on tullut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan huhtikuun mietintöön perustelemaan, että ”sotilaallinen liittoutumattomuus ei ole tosiasiassa täysin mahdollista”.

 

Huhta pääsee salapoliisityössään kevään 2011 Puolustusministeriön strategiseen suunnitelmaan 2030. Sen mukaan ”Suomen puolustusratkaisu on verkottunut puolustus, joka mahdollistaa siirtymisen yhteiseen puolustukseen”. Hän jää kuitenkin pohtimaan, ”kuka osasi tuoda verkottuneen puolustuksen ’unohdetusta selvityksestä’ eduskunnan käytettäväksi”.

 

Hyvää päättelyä ja hyvä kysymys, sillä niiden kautta avautuu myös näkökulma koko Nato -eliittiin toimintaan, jonka voimin Suomea on viety Natoon.

 

Verkottuneen puolustuksen aatehistoria johtaa 1990 –luvun Yhdysvaltojen asevoimiin. Siellä havaittiin, että eri puolustushaaroissa ja Naton jäsenmaissa oli kehitetty keskenään yhtyeensopimattomia johtamis- ja tietojärjestelmiä, mikä aiheutti hankaluuksia tositilanteissa. Ongelman ratkaisua varten asetettiin projekti, joka keväällä 1998 (kuva) ehdotti asevoimien yhteiseksi arkkitehtuuriksi C4isr -järjestelmää (Command, Control, Communications, Computers, Intelligence, Surveillance and Reconnaissance).

 

C4isr –järjestelmässä taas oli käytetty hyväksi tuolloin Walmartissa ja DELL:ssä kehitettyä liikkeenjohdon järjestelmää, jonka ideana on sähköistää kaikki toiminnot kassakoneelta ja kuluttajadatasta viimeisen toimittajan viimeiseen alihankkijaan. Sitä sovelsi Suomessa nopeasti myös Nokia tunnetuin seurauksin.

 

Yhdysvaltojen sotavoimissa seuraava askel oli muokata taistelutapa uutta järjestelmää käyttäväksi. Irakin ensimmäisen sodan aikana kehitettiin “vaikutusperusteisten operaatioiden” (Effects-Based Operations, EBO) käsite (kuva), jossa keskeistä on päätellä tulivoimaparametrista taaksepäin kaikki toiminnot välittämättä muodollisista organisaatiorakenteista.

 

Suomessa pääesikunta käynnisti Yhdysvaltojen, ja pian Naton, mallin toteuttamisen vuonna 2002 (kuva, komentaja Kaskealan esityksen julkinen kuva). Wikileaks aineiston mukaan joku ilmoitti Suomesta Yhdysvalloille syksyllä 2005, että Suomi hankkii sen puolustusvoimien kanssa yhteensopivan järjestelmän (kuva). Julkisista lähteistä käy ilmi, että hinnaksi tuli noin miljardi dollaria, mikä sitten käytännössä pakotti karsimaan mm. maavoimien 2004 selonteossa päätetystä kehittämisestä.

 

Tällä hetkellä C4isr-EBO –mallin mukaiseksi on muokattu ilma- ja merivoimat. Maavoimien muokkaus on menossa. Ilmavoimien Islannin ”pohjoismaisen” harjoituksen eräs ydin on kokeilla ja harjoitella ilmavoimien järjestelmän toimivuutta Naton ”ilmavalvontakomponentin” johtoesikunnan alaisuudessa eli osana liittokunnan peruskirjan V artiklan pohjalta toimivaa integroitua ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmää (Integrated Air and Missile Defence) - eilisen uuden tiedon mukaan mukana myös Yhdysvaltojen ilmavoimat.

 

Suomessa verkostoperusteinen puolustus saavutti ensimmäisen voittonsa, kun keväällä 2003 toimitusministeriön aikana ”kokonaismaanpuolustus” juridisen huijauksen avulla määriteltiin käsittämään kaikkien hallinnonalojen kaikki turvallisuus kaikissa olosuhteissa. Sen jälkeen puolustusministeriö on vuodesta toiseen vyöryttänyt ohjaukseensa kaikkia mahdollisia valtionhallinnon turvallisuusasioita. (Tästä on selostus Visuri, Hellenberg: Myrskyn silmässä, WSOYpro 2011.)

 

Uuden 2000 perustuslain soveltamisen ja samaan aikaan Tapahtuneen tasavallan presidentin vaihdoksen yhteydessä puolustusvoimat raivasi muutoinkin tilaa itseohjaukselleen. Tämä johti konflikteihin mm. puolustusministeri Kääriäisen johtaman puolustusministeriön kanssa. Ylimpien valtioelinten yhteen sovitetun ohjauksen turvaamiseksi säädettiin uusi 2007 puolustusvoimalaki, jonka mukaan Tasavallan presidentti, pääministeri ja puolustusministeri ovat yhdessä päättämässä puolustusministeriön strategiseen suunnitteluun liittyvistä kysymyksistä.

 

Uuden puolustusvoimalain säädöksen puolustusvoimat ja ministeri Häkämiehen johtama puolustusministeriö kuitenkin kiersivät saamalla oikeuskanslerinviraston lausunnon, ettei tuo puolustusvoimalain säädös koskekaan itse puolustusministeriön puolustusvoimien ohjeeksi päättämää strategista suunnitelmaa. Näin puolustusministeriön puolustusvoimia ohjaava strateginen suunnitelma jäi yksin puolustusministerin päätettäväksi ja se annetaan vain yleisellä tasolla tiedoksi Tasavallan presidentille ja pääministerille.

 

Salaisuussäädösten vuoksi en voi kuvata verkottuneen puolustuksen seikkailua valtion sisällä, mutta keväällä 2011 Häkämiehen johtama ministeriö julkisti vähin äänin strategisen suunnitelmansa, jossa verkottunut puolustus julkisestikin kuvattiin ei vain puolustusvoimien johtamismalliksi vaan myös Suomen kansalliseksi puolustusratkaisuksi visiona ”yhteinen puolustus”.

 

Näin oli Walmartin ja DELL:n liikkeenjohdon järjestelmästä oli tullut Suomen puolustuspolitiikan malli, johon saatiin uppoamaan kaikki mahdollinen kansainvälinen sotilaallinen yhteistyö, olipa sen sotilastekninen, oikeudellinen tai poliittinen sisältö mikä tahansa. Huhta kertoo, että ”Natossa Suomen puolustuksen uusi määritelmä herättää hämmennystä ja hilpeyttä.” Syynä voi olla vain se, että kuulijat ymmärtävät, miten mahdotonta heille olisi, että heille tutusta teknisestä johtamisjärjestelmästä johdettaisi koko valtion turvallisuuspolitiikka.

 

Nato –yhteensopivuuden, verkottuneen puolustuksen ja yhteistyön nimissä puolustusvoimien ”asiantuntijat” ovat sitten verkottaneet Suomen järjestelmiä osaksi Naton ja Yhdysvaltojen järjestelmiä. Sitten samat "asiantuntijat" tulevat ulkoasiainvaliokuntaan todistamaan, ettei "liittoutumattomuus ole tosiasiassa täysin mahdollista". Sitä seuranneesta ulkoasiainvaliokunnan lausunnosta ja sen hallitusenemmistön tulkinnasta on sitten tullut yksi osa pohjoisen Euroopan lisääntyvää sapelinkalistelua, johon Suomikin antaa näin aktiivisen panoksensa. 

 

Kari Huhta siis kysyy, ”kuka osasi tuoda verkottuneen puolustuksen” eduskunnan hyväksyttäväksi. Ehkä Huhta itsekin tämän tietää, kuten paljon muutakin.