Jatkan tällä palstalla medioiden seurantaa

Aamun Suomenmaan koko tekstini.

Hakalan ja Suomen turvallisuus

 

Jirka Hakala kommentoi Suomenmaassa tekstiäni Suomen Kuvalehdessä (17.5.) otsikolla ”Keskustassa tarvitaan uudenlaista turvallisuuspoliittista keskustelua”.

 

Kyllä, sitä keskustelua tarvitaan. Osaltani olen ollut tuomassa vuoden 2004 selontekoon laajan turvallisuuden koko kirjon ja kirjoittanut kymmeniä puheita ja artikkeleita ei-sotilaallisista kriiseistä. Johdannoksi niihin voi katsoa Visurin ja Hellenbergin kirjan Myrskyn silmässä ja siinä olevan artikkelin vuoden 2004 tsunamista.

 

Suomessa harrastetaan julkista turvallisuuspolitiikkaa lähinnä etäisistä asioista. Tervetuloa keskustelemaan itse Suomesta, mutta keskustelu keskustelun puutteesta ei ole keskustelua. Tarvitaan ajatuksia siitä, mitkä ovat ongelmat ja mitkä ovat ratkaisut.

 

Hakalan mukaan kuvailen ”…toimintaympäristöämme tavalla, joka voisi olla suoraan 1970 –luvulta. Hänen mukaansa Venäjän intressi on, ettei Suomen maaperää voi käyttää sotilaallisiin toimiin sitä vastaan, ja jos Suomen liittoutumattomuuspolitiikkaan tulee säröjä, kasvattaa Venäjä sotilaallista voimaansa luoteisrajallaan ja epävakaus Pohjois-Euroopassa lisääntyisi.”

 

Tässä olen eri mieltä. Toimintaympäristön ja Venäjän intressin kuvaus ei ole 1970 –luvulta vaan 1700 –luvulta. Kun suomalaiset tämän hoksasivat, saimme vähitellen pystyyn oman itsenäisen valtion.Maantiede ei ole muuttunut eikä Venäjän intressi.

 

Venäjälle ja Suomelle on tilanne sikäli helpottunut, ettei naapuri tarvitse sotilaallisiin riskeihin varautumiseen ennalta estävää maa-alaa, vaan se voi ohjelmoida ensimmäisiksi minuuteiksi sopivat ohjuksensa siihen tarkoitukseen, jos välttämättä haluamme päästä niiden alle.

 

Liittoutumattomuuspolitiikkaan tuli nyt tosiaankin ”särö”,kun Kokoomuksen ja Perussuomalaisten voimin tulkitaan Suomen olevan sotilaallisesti liittoutumaton, mutta siinä voi olla poikkeuksia. Jos tämä olisi maan lopullinen järjetön kanta, menetettäisi yhdellä kertaa sekä liittoutumattomuuden että liittoutumisen edut.

 

Onneksi puheenjohtaja Juha Sipilä torjui Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kahdella tuolilla istumisen. Ja onneksi presidentti Sauli Niinistö ei vielä ole ottanut kantaa. Toivon hänen viimeistään Kultarannan seminaarissa toteavan, että perustuslain mukaan ulkopolitiikka johtaa Suomessa Tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa – ja puheenjohtaja Timo Soinin johdolla tuotetun ulkoasiainvaliokunnan paperin saa siis laittaa roskakoriin.

 

Hakala jatkaa: ”Vaikka Volanen kuvaileekin Venäjän ja NATO:n konfliktia ’sinänsä mahdottomalta näyttäväksi’, täytyy kysyä onko tämä se ainut skenaario ja keskeinen argumentti joka Keskustan turvallisuuspoliittisia linjauksia määrittelee?”

 

Osaltani vastaus on: ei ole ainut skenaario. Sotilaallisessa turvallisuudessa muita skenaarioita ovat alueellinen ja kahdenkeskeinen konflikti, kuten tekstissäni sanoin. Päälle tulevat kymmenet erilaiset siviilikriisien riskit. Näistä löytyy runsaasti artikkeleita sivultani www.ristovolanen.fi.