Jatkan tällä palstalla medioiden seurantaa

Hallituksen ja Hesan Nato–sotku.

 

 

Eilisessä Helsingin Sanomissa oli pääkirjoitus turvallisuuspolitiikasta, jonka mukaan kaikki on hyvin kun vain Venäjän liikkeitä seurataan. Omista liikkeistä ei niin ole huolta puhumattakaan pohjoisesta Euroopasta, jossa Suomi on yhä enemmän ajopuuna.

 

Noin vuosi sitten kenraali Makarov esitti tilannearvion, joka oli varsin lähellä tuoretta eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietintöä. Mietintö menee kuitenkin pitemmälle sanoessaan, ettei liittoutumattomuus aina ole mahdollista.

 

Vuosi sitten kenraalin puhe torjuttiin. Presidentti Sauli Niinistö piti hänelle puhuttelun tvn edessä, mutta lupasi sitten olla liittymättä Natoon toimikauden aikana. Kun tässä voi olla kyse vuosikymmenestä, Venäjä tuskin on ennen saanut Suomelta niin vähällä vaivalla niin paljon.

 

Viime vuosikymmenellä presidentti Halosen ja pääministeri Vanhasen aikana linjana oli itsenäinen puolustus ja Nato-optio. Nyt politiikkana on verkottuminen Natoon ja jäsenyyden pois sulkeminen.

 

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan teksti on seurausta puolustushallinnon pitkään jatkuneesta politiikasta. Se myös julkistettiin keväällä 2011 ministeriön strategisessa suunnitelmassa, tavoitteena verkottunut puolustus ja visiona yhteinen puolustus. Nyt eduskunta saatiin sanomaan muodollisesti ulkopoliittisen johdon ohi, että verkottuminen on niin pitkällä, ettei liittoutumattomuus enää aina ole mahdollista. Siitä puolustushallinto voi nyt jatkaa samaan suuntaan ja syvemmälle.

 

Helsingin Sanomien ulkomaantoimitus ja Ylen uutiset huomasivat heti, että eduskunnan mukaan Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutumaton, mutta siinä voi olla poikkeuksia. Pääministeri Jyrki Katainen ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini siunasivat tämän tulkinnan, Keskustan eduskuntaryhmä sekä puheenjohtaja Juha Sipilä sen sijaan eivät. Sipilän mukaan ”…nojauskohtia on vain kaksi: joko sotilaallinen liittoutumattomuus ja oma uskottava puolustus tai sotilasliitto, siis Nato sitovine sopimuksineen”.

 

Puolustushallinto aloitti epämääräisen verkottumisen visionaan Nato -jäsenyys. Nyt Naton takeena oleva Yhdysvallat uhkaa loitota Euroopasta, mutta sitä paikkaamaan rakennetaan Pohjolan-Baltian sotilasverkostoa, joka jotenkin integroituisi Natoon. Tällä tiellä tultaisi muiden riskien lisäksi lopulta siihen, mitä presidentti Clintonin avustajan Ronald Asmuksen mukaan ensin presidentti Ahtisaari ja pääministeri Lipponen sekä sitten havaintojeni mukaan presidentti Halonen ja pääministeri Vanhanen pyrkivät kaikin keinoin välttämään: Naton suurvallat ottaisivat etäisyyttä ja ensisijaisesti Suomi ja ehkä Ruotsi saisivat alueellisessa konfliktitilanteessa vastuulleen Baltian maat – itsensä lisäksi.

 

Tällainen kehitys olisi huonoa politiikkaa kaikille osapuolille, ja siitä on keskusteltava nyt, eikä Helsingin Sanomien tavoin pitäisi pystyttää kulisseja konsensukselle, jota ei ole.